Vauva 1 kk ja kuulumisia

Niin se aika on mennyt vauhdikkaasti. Nyt vauva on jo reilu viisiviikkoinen, eli kuukauden ikäinen pikkuinen pötkylä. Mies oli kolme ensimmäistä viikkoa meidän kanssa. Alku tuntui aika jännittävältä ja mulla meinasi iskeä taas tuttu baby-blues pahasti päälle kotona. Onneksi se meni noin viikon jälkeen ohitse.

Ekat viikot oltiin vaan kotona ja totuteltiin uuteen elämään. Esikoinen osoitti hieman mieltään tekemällä tuhmuuksia ja mm. kiljumalla vauvan korvaan. Muuten hän on kyllä hyvin suhtautunut ja käy vähän väliä hymyilemässä vauvalle ja antamassa tuttia.

Ollaan vähitellen aloiteltu myös käymään vaunulenkeillä ulkona, totuteltu kylpemään ja muuta. Alku on kyllä mennyt hyvin ja aluksi tuntui, että meille on sattunut hyvin helppo ja rauhallinen vauva. Nyt kuukauden kohdalla hän on alkanut itkuisemmaksi ja levottomammaksi. Se on ilmeisesti tyypillistä tässä vaiheessa.

Imetys ei taaskaan ottanut tuulta purjeiden alle. Osittain myös minun psyykkeeni ja mielenterveyteni vuoksi. Pelko ja stressi aiheuttavat itselleni sen, etten pysty nauttimaan vauva-ajasta tai lapsestani. En halua samaa "kohtaloa" kuin esikoisen kanssa, joten tein niin kuin parhaaksi katsoin. Vauvamme on siis osittainimetetty ja saa sekä rintamaitoa että korviketta. Hän syö noin 2-3 tunnin välein ja melko suurehkoja määriä, eli ruokahalua piisaa!

Yöt hän nukkuu pääsääntöisesti melko kivasti. Hän herää noin 2-4 tunnin välein syömään, itkemään, vaatimaan tuttia tai muuta. Vaihtelen usein rintamaidon ja korvikkeen välillä öisin. Välillä on hulinaöitä, jolloin valvotaan pitkiä putkia ja ei nukuta juurikaan. Onneksi niitä on harvemmin. Tämän ikäisellä kun ei vielä ole mitään rytmiä, niin tää on vähän tämmöstä.

Esikoinen ja vauva herättelee välillä toisiaan öisin. Välillä etenkin aamuisin miehen mentyä jo töihin hyssyttelen heitä vuorotellen ja aina kun toinen on hiljentynyt niin toinen alkaa huutaa ja sitten toinenkin herää jne. Rasittavaa. Pitäisi opettaa esikoinen jo omaan huoneeseensa. Usein vauva jäisi vielä aamulla unille, mutta esikoinen herää kamalan aikaisin. Esikoinen ei myöskään suostu usein päiväunille ja jos suostuu, niin silloin vauva ei ja toisinpäin. Unettomuus on siis aivan järkyttävää ja päivät meneekin pää sumussa.

Jännitti kamalasti jäädä yksin kotiin näiden kanssa. Ihan hyvin se on mennyt, mutta esikoinen tarvitsisi kyllä leikkikavereita ja jotain toimintaa. Kamalasti kun en ole ulkonakaan vielä näiden kanssa ollut, kun vauva viihtyy vain liikkuvissa vaunuissa.

Ostimme tänään uuden sitterin käytettynä tosin. Se on 4momsin koliikkikeinu, joka keinuttaa vauvaa ylös ja alas, sivuille sun muuta. Tosi kallis uutena, mutta saimme sen käytettynä 150:llä eurolla. Nyt juuri vauva on kyseisessä sitterissä ja nukkunut jo tovin. Mikä pelastus, sillä viimeisen viikon hän on etenkin illat itkenyt läpeensä ja pelkkä hytkytys ja kantaminen on auttanut eikä aina nekään. Nyt hän tosin herää, eli pitää taas mennä!