Mulla oli tänään rv 32+4 kontrollikäynti äitiyspoliklinikalla neuvolan lähetteellä. Syy oli pienessä sf-mitassa (se 25 cm muutama viikko sitten). Neuvolassa epäiltiin, että vauva olisi liian pieni ja ettei istukka toimisi kunnolla tms.
Hoitaja kyseli voinnista ja ohjeisti minut sitten hoitopöydälle. Hän kokeili vatsaani ja sanoi vauvan olevan pää alhaalla. Seuraavaksi hän ultrasi vauvaa päästä aloittaen. Kaikki mitat olivat oikein hyviä ja monitori ilmoitti koko ajan lasketuksi päiväksi paljon oikeaa aikaisempaa.
Lopulta hoitaja sanoi, että vauva painaa tällää hetkellä 2,2 kiloa ja menee kokonsa puolesta +0,7 käyrällä. Kyse ei siis tosiaankaan ole liian pienestä vauvasta vaan enemmänkin juuri päinvastoin. Oikein hyvän kokoinen vauva kuulemma ja lähellä keskikäyrää. Kaikki mitat (vatsa, pää ja sääriluu) antoivat melko samaa mittaa.
Mitat olivat todella yllättäviä, koska olin panikoinut käyntiä. Esikinen oli niin pieni syntyessään ja hänestä povattiinkin etukäteen pientä vauvaa, että tämä tuli itsellekin yllätyksenä. Jää nähtäväksi, minkä kokoinen vauva tosiasiassa on sitten syntyessään. Ainakaan tuohon sf-mittaan en luottaisi enää ollenkaan. Siihen vaikuttaa vielä niin moni asia.
Sitten vielä toiseen asiaan; esikoisella oli tosiaan torstai aamusta lauantai-iltaan saakka kovaa kuumetta. Lauantaina hänellä oli myös vatsa sekaisin ja silloin kävimme myös lääkärissä, joka määräsi antibiootit korvatulehduksen hoitoon. Sunnuntaina kuumetta ei enää ollut, mutta huomasin esikoisen otsan menneen ihan punaiseksi, hieman läikikkääksi. Myös korva punoitti. En kamalasti ihmetellyt asiaa, mutta illalla hänellä alkoi näkyä punaisia näppyöitä myös kaulassa ja rintakehällä.
Näppylät lisääntyivät ja huomasin nyt tänään aamulla, että niitä on jo kaikkialla hänen kehossaan. Aloin tietenkin syyttää heti antibioottia ja miettiä, että se on allerginen reaktio siitä. Sitten ystäväni sanoi, että voisiko se olla vauvarokkoa, koska heillä oli sellainen joku aika sitten ja se oli juuri näiden oireiden mukainen. En ollut ajatellutkaan, että 2,5-vuotiaalle voisi vielä tulla VAUVArokko. Ilmeisesti se kuitenkin tulee lähes kaikille kerran ennen kolmen vuoden ikää ja esikoisella ei ole vielä tähän asti kyseistä tautia ollutkaan. Hän on ollut myös hyvin väsynyt, itkuinen ja kärttyisä, mikä on kai myös tavallista vauvarokossa. Hän makaa vain kaikki päivät lattioilla, haluaa olla sylissä, itkee ja nukkuu. Ikävää nähdä hänet niin kipeänä. Olisipa se pian ohi!
2019/09/28
Liberolaukku
Sain tänään liberolaukkuun oikeuttavan koodin puhelimeeni. Mitä se sitten tarkoittaa? No sitä, että laskettuun aikaan on enää kahdeksan viikkoa! Tai ainakin neuvolan laskemaan päivään.
Esikoinen on ollut nyt todella kipeä; flunssaa, korkeaa kuumetta, itkua ja hokee vain, että "sattuu". Tänään kuumetta oli kolmatta päivää ja hän edelleen valitti, että sattuu. Lähdimme siis päivystykseen, koska aloimme epäillä korvatulehdusta; saa sen yleensä aina flunssan jälkitautina ja sen tullessa lopettaa syömisen, itkee öisin, haroo korviaan jne. Lääkäri löysikin toisesta korvasta alkavan korvatulehduksen, joten haimme antibiootit apteekista. Olen toki itsekin ollut flunssassa, mutta kuumetta ei ole ollut. Tuntuu vaan pahalta, kun esikoinen on niin kovin kipeä ja surkeana. Toivottavasti nyt alkaa helpottaa.
Hain kuitenkin jo heti tänään tuon liberolaukun ja ostin samalla illaksi mulle ja miehelle alennuksesta maailman parasta jäätelöä eli Ben&Jerry'sin synttärikakkujädeä ♥ Tämä on meillä molemmilla ihan lempparia.
Tämä laukku maksaisi kaupassa normaalisti siis 10 euroa, mutta liittymälllä netissä tuohon libero-kerhoon sen saa ilmatteeksi kahdeksan viikkoa ennen laskettua. Näitä vihreitä hoitolaukkujahan näkyy usein äideillä tuolla ulkona. En jaksanut tätä hankkia vielä esikoisen odotusaikana, mutta nyt hain sen.
Laukussa oli imetyssuojia, pienet pesuaine- ja hoitoöljypurkit, siteitä, pieni lelu vaikka vaunukoppaan roikkumaan laitettavaksi, pikku paketti pyllypyyhkeitä ja pieni vaippapaketti. Oikein kiva paketti ilmaisena saatavaksi mielestäni. Aika samanlainen sisältö muuten kuin tuossa babyboxissa.
En enää edes keksi, mitä muuta vauvakamaa voisi saada ilmaiseksi. Onko joku muu keksinyt jotain liberolaukun ja babyboxin lisäksi?
2019/09/23
Imetys ja kokemukseni siitä
Teki mieli tehdä oma postaus aiheesta imetys. Minulle se ei ole ollut mikään itsestäänselvyys siitä alkaen, kun esikoinen syntyi.
Silloin kun odotin vielä vuosina 2016-2017 esikoistani, niin pidetin imetystä jotenkin itsestäänselvyytenä. Ajattelin, että kyllä se aina onnistuu, heti synnytyksen jälkeen vauva rinnalle ja maitoa alkaa suihkuta ja sitä riittää koko imetystaipaleen ajan hyvin. En ollut miettinytkään mitään korvikkeita tai muuta. Mies taisi ennen synnytystä ostaa kaappiin aventin tuttipulloja ja kysyin silloin, minkä ihmeen takia niitä ostaa, että ne menee kuitenkin vain hukkaan ja olivat hintavia.
Esikoinen syntyi myöhään illalla, kello 23.12. Sain hänet samantien rinnalle, josta kätilöt neuvoivat minua tarjoamaan vauvalle rintaa suuhun. Vauva hieman hapuili rintaa ja yritin häntä imettää. Ote oli koko ajan huono, koko imetys minulle vierasta ja vauva irrottautui vähän väliä huutamaan. Ei siitä silllä hetkellä kyllä tullut yhtään mitään.
Kätilöt neuvoivat, että vielä ei ole kiire, mutta yön aikana minun olisi hyvin tärkeää saada annettua vauvalle hänen tärkeät ensimaitonsa, eli colostrum-maidot. Imetys ei onnistunut vielä ollenkaan, vauva oli väsynyt, imetysote oli kehno ja maito ei ollut noussut., Minulle annettiin perhehuoneeseen yöksi mukaan metallinen teelusikka, johon minun olisi pitänyt yrittää lypsää edes muutama tippa sitä ensimaitoa ja antaa siitä vauvalle. Pienikin määrä olisi riittänyt, sillä vauvan vatsa oli tuolloin vain viinirypäleen kokoinen. En kuitenkaan saanut koko yön aikana edes yhtä pisaraa maitoa vauvalle ja vauva oli koko yön siis syömättä. Emme oikeastaan edes nukkuneet sinä yönä. Vauva oli kyllä vielä ilmeisesti kohtuajan jäljiltä sen verran ravintoa saanut, että nukkui melko hyvin eikä itkenyt koko aikaa.
Seuraavana päivänä pyysimme paljon apua imetykseen, kokeilimme eri tapoja ja lypsämistä, teimme oikeastaan kaikkemme, että olisin saanut ruokittua vauvaa. Lopulta muistaakseni iltaa kohden vauva itki koko ajan eikä maito vaan noussut. Pyysimme lisämaitoa, jotta olisimme saaneet nukkua edes hetken. Korvike tuotiin pillerimukissa ruiskun kera, josta sitä ruiskutettiin varovasti vauvan poskeen. Hän oli heti tyytyväinen ja nukkui hieman, mutta aika pian heräsi aina nälkäisenä. Olin myös kauhuissani siitä, miten kivuliasta imetys oli ja miten kipeät nännit olivat (kaalinlehdet ja nännivoide auttoivat edes vähän kotona asiaan).
Koko synnäriajan vauvamme itki aivan koko ajan, emme nukkuneet kuin minipätkiä ja mies haki aina ruoat huoneeseemme. Muut vauvat tuntuivat olevan välillä hiljaksiinkin, mutta meidän vauva huusi kuin syötävä koko ajan. Muutamasti jouduimme pyytämään lisämaitoa, kun emme voineet seurata sitä huutoa vain sivusta.
Lähtiessämme paino oli pudonnut syntymäpainosta, 3010 g, jonnekin reilu 2700 g:aan, mikä oli aivan liikaa. Varasimme samalle viikolle neuvola-ajan, jossa paino katsottaisiin uudelleen. Kotiuduime kuitenkin tuolloin ja kotona annoimme kotona jo pullosta korvikettakin hieman, koska emme kestäneet katsoa sitä huutoa ja itkua, kun maitoa ei tuntunut tulevan pisaraakaan.
Imetin esikoista yötä päivää. Hän roikkui tissillä aivan 24/7. Hän huusi kaiken ajan, jonka oli hereillä. Luulimme sitä koliikiksi, vaikka hän oli ilmeiesti vain todella nälkäinen. Maito tosiaan nousi heti hieman jo kotona, mutta ei tarpeeksi. Olin koko ajan huolissani ja pelkäsin vauvan kuolevan syliini. Pissaa ei tullut tarpeeksi, pissan mukana oli aina sellaista punaoranssia väriä (voi kai joskus viitata kuivuuteenkin) ja kakkaa ei tullut ainakaan ensimmäiseen viikkoon. Mikäli paino olisi alkanut nousta edes kohtuullisesti, olisin pitänyt korvikkeen kokonaan poissa, mutta lopulta mielenterveyteni, huoli vauvasta ja kaikesta sai minut luovuttamaan. Aloin antaa korviketta imetyksen ohella. Vauvan paino alkoikin nousta, hän itki vähemmän ja oli tyytyväisempi. Olin itsekin paljon onnellisempi ja vähemmän peloissani.
Sillä hetkellä olin kyllä katkera kaikille ystäville ja tuntemattomillekin, joilla rinnat tuntuivat suihkuavan jo alusta asti, pakastimet pursusivat maitopusseja ja jotka sanoivat minulle, että "ei se voi olla niin, ettei maito riitä, jatka vaan, vauva vaan tankkaa" tai "tuo se tänne, niin minä imetän, ettei tarttee korviketta antaa!". Tunsin olevani huono äiti, epäonnistunut naisena ja äitinä. Lohtua sain tosin facebookin korvikemutsien-ryhmästä ♥ Vertaistuki ja tuomitsemattomuus oli aivan ihanaa siinä tilanteessa.
Olin kyllä aivan vähän osannut pelätä tätä asiaa jo ennen raskautta. Olen aina ajatellut, että rinnoissani voi olla jonkinlaista kehittymättömyyttä ja sitä ne taisivat vähän veikata synnärilläkin. En ollut ehkä tahtonut uskoa, että se voisi oikeasti olla sitten totta. Imetys on tottakai hieno asia ja olisin itsekin halunnut täysimettää vauvaa ja jatkaa imetystä koko ensimmäisen vuoden. En ikinä vähättelisi imetystä tai äidinmaidon hienoutta ja sopivuutta vauvalle, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että itselleen pitää olla myös armollinen. Pääasia on, että vauva saa ruokaa ja että sekä äiti että vauva voivat hyvin.
Olen kuitenkin ollut iloinen siitäkin, että sain osittainimetettyä viisi kuukautta ja lopussa vielä pumppasin vauvalle iltamaidot pulloon, kun hän ei enää suostunut ollenkaan tissille. Minä yritin, vauva sai ruokaa ja oli tyytyväinen. Lopulta maitoa ei enää tullut ollenkaan ja siirryimme kokonaan korvikkeeseen. Olin jonkin aikaa surullinenkin ja pettynyt, mutta pian olo kuitenkin helpottui ja olin onnellinen vauvani hyvästä kasvusta.
Olen nyt jännittänyt imetystä todella paljon. Onnistuuko se paremmin kuin viimeksi tai jopa huonommin? Mikäli vika todellakin on rinnoissani, niin en voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään. Aion kyllä yrittää imetysteetä ja muuta vastaavaa, mutta en ota samalla tavalla stressiä. Olen paras mahdollinen äiti lapselleni joka tapauksessa. Huolehdin, rakastan, olen läsnä, pidän lähellä, hellin ja hoivaan. Positiiviseksi asiaksi olen huomannut ainakin sen, että paita kastuu nyt jo raskaana välillä, mutta mikään taehan se ei vielä tosiaan ole.
Tämä on niin herkkä aihe ja jokaiselle henkilökohtainen. Tuntuu sen takia välillä vaikealta edes puhua tästä. Uskoisin kuitenkin, että jokainen äiti tekee itse parhaat päätökset tämänkin asian suhteen eikä ole muiden asia tuomita muita. Huolehditaan jokainen itsestämme ja omasta perheestämme.
Silloin kun odotin vielä vuosina 2016-2017 esikoistani, niin pidetin imetystä jotenkin itsestäänselvyytenä. Ajattelin, että kyllä se aina onnistuu, heti synnytyksen jälkeen vauva rinnalle ja maitoa alkaa suihkuta ja sitä riittää koko imetystaipaleen ajan hyvin. En ollut miettinytkään mitään korvikkeita tai muuta. Mies taisi ennen synnytystä ostaa kaappiin aventin tuttipulloja ja kysyin silloin, minkä ihmeen takia niitä ostaa, että ne menee kuitenkin vain hukkaan ja olivat hintavia.
Esikoinen syntyi myöhään illalla, kello 23.12. Sain hänet samantien rinnalle, josta kätilöt neuvoivat minua tarjoamaan vauvalle rintaa suuhun. Vauva hieman hapuili rintaa ja yritin häntä imettää. Ote oli koko ajan huono, koko imetys minulle vierasta ja vauva irrottautui vähän väliä huutamaan. Ei siitä silllä hetkellä kyllä tullut yhtään mitään.
Kätilöt neuvoivat, että vielä ei ole kiire, mutta yön aikana minun olisi hyvin tärkeää saada annettua vauvalle hänen tärkeät ensimaitonsa, eli colostrum-maidot. Imetys ei onnistunut vielä ollenkaan, vauva oli väsynyt, imetysote oli kehno ja maito ei ollut noussut., Minulle annettiin perhehuoneeseen yöksi mukaan metallinen teelusikka, johon minun olisi pitänyt yrittää lypsää edes muutama tippa sitä ensimaitoa ja antaa siitä vauvalle. Pienikin määrä olisi riittänyt, sillä vauvan vatsa oli tuolloin vain viinirypäleen kokoinen. En kuitenkaan saanut koko yön aikana edes yhtä pisaraa maitoa vauvalle ja vauva oli koko yön siis syömättä. Emme oikeastaan edes nukkuneet sinä yönä. Vauva oli kyllä vielä ilmeisesti kohtuajan jäljiltä sen verran ravintoa saanut, että nukkui melko hyvin eikä itkenyt koko aikaa.
Seuraavana päivänä pyysimme paljon apua imetykseen, kokeilimme eri tapoja ja lypsämistä, teimme oikeastaan kaikkemme, että olisin saanut ruokittua vauvaa. Lopulta muistaakseni iltaa kohden vauva itki koko ajan eikä maito vaan noussut. Pyysimme lisämaitoa, jotta olisimme saaneet nukkua edes hetken. Korvike tuotiin pillerimukissa ruiskun kera, josta sitä ruiskutettiin varovasti vauvan poskeen. Hän oli heti tyytyväinen ja nukkui hieman, mutta aika pian heräsi aina nälkäisenä. Olin myös kauhuissani siitä, miten kivuliasta imetys oli ja miten kipeät nännit olivat (kaalinlehdet ja nännivoide auttoivat edes vähän kotona asiaan).
Koko synnäriajan vauvamme itki aivan koko ajan, emme nukkuneet kuin minipätkiä ja mies haki aina ruoat huoneeseemme. Muut vauvat tuntuivat olevan välillä hiljaksiinkin, mutta meidän vauva huusi kuin syötävä koko ajan. Muutamasti jouduimme pyytämään lisämaitoa, kun emme voineet seurata sitä huutoa vain sivusta.
Lähtiessämme paino oli pudonnut syntymäpainosta, 3010 g, jonnekin reilu 2700 g:aan, mikä oli aivan liikaa. Varasimme samalle viikolle neuvola-ajan, jossa paino katsottaisiin uudelleen. Kotiuduime kuitenkin tuolloin ja kotona annoimme kotona jo pullosta korvikettakin hieman, koska emme kestäneet katsoa sitä huutoa ja itkua, kun maitoa ei tuntunut tulevan pisaraakaan.
Imetin esikoista yötä päivää. Hän roikkui tissillä aivan 24/7. Hän huusi kaiken ajan, jonka oli hereillä. Luulimme sitä koliikiksi, vaikka hän oli ilmeiesti vain todella nälkäinen. Maito tosiaan nousi heti hieman jo kotona, mutta ei tarpeeksi. Olin koko ajan huolissani ja pelkäsin vauvan kuolevan syliini. Pissaa ei tullut tarpeeksi, pissan mukana oli aina sellaista punaoranssia väriä (voi kai joskus viitata kuivuuteenkin) ja kakkaa ei tullut ainakaan ensimmäiseen viikkoon. Mikäli paino olisi alkanut nousta edes kohtuullisesti, olisin pitänyt korvikkeen kokonaan poissa, mutta lopulta mielenterveyteni, huoli vauvasta ja kaikesta sai minut luovuttamaan. Aloin antaa korviketta imetyksen ohella. Vauvan paino alkoikin nousta, hän itki vähemmän ja oli tyytyväisempi. Olin itsekin paljon onnellisempi ja vähemmän peloissani.
Sillä hetkellä olin kyllä katkera kaikille ystäville ja tuntemattomillekin, joilla rinnat tuntuivat suihkuavan jo alusta asti, pakastimet pursusivat maitopusseja ja jotka sanoivat minulle, että "ei se voi olla niin, ettei maito riitä, jatka vaan, vauva vaan tankkaa" tai "tuo se tänne, niin minä imetän, ettei tarttee korviketta antaa!". Tunsin olevani huono äiti, epäonnistunut naisena ja äitinä. Lohtua sain tosin facebookin korvikemutsien-ryhmästä ♥ Vertaistuki ja tuomitsemattomuus oli aivan ihanaa siinä tilanteessa.
Olin kyllä aivan vähän osannut pelätä tätä asiaa jo ennen raskautta. Olen aina ajatellut, että rinnoissani voi olla jonkinlaista kehittymättömyyttä ja sitä ne taisivat vähän veikata synnärilläkin. En ollut ehkä tahtonut uskoa, että se voisi oikeasti olla sitten totta. Imetys on tottakai hieno asia ja olisin itsekin halunnut täysimettää vauvaa ja jatkaa imetystä koko ensimmäisen vuoden. En ikinä vähättelisi imetystä tai äidinmaidon hienoutta ja sopivuutta vauvalle, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että itselleen pitää olla myös armollinen. Pääasia on, että vauva saa ruokaa ja että sekä äiti että vauva voivat hyvin.
Olen kuitenkin ollut iloinen siitäkin, että sain osittainimetettyä viisi kuukautta ja lopussa vielä pumppasin vauvalle iltamaidot pulloon, kun hän ei enää suostunut ollenkaan tissille. Minä yritin, vauva sai ruokaa ja oli tyytyväinen. Lopulta maitoa ei enää tullut ollenkaan ja siirryimme kokonaan korvikkeeseen. Olin jonkin aikaa surullinenkin ja pettynyt, mutta pian olo kuitenkin helpottui ja olin onnellinen vauvani hyvästä kasvusta.
Olen nyt jännittänyt imetystä todella paljon. Onnistuuko se paremmin kuin viimeksi tai jopa huonommin? Mikäli vika todellakin on rinnoissani, niin en voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään. Aion kyllä yrittää imetysteetä ja muuta vastaavaa, mutta en ota samalla tavalla stressiä. Olen paras mahdollinen äiti lapselleni joka tapauksessa. Huolehdin, rakastan, olen läsnä, pidän lähellä, hellin ja hoivaan. Positiiviseksi asiaksi olen huomannut ainakin sen, että paita kastuu nyt jo raskaana välillä, mutta mikään taehan se ei vielä tosiaan ole.
Tämä on niin herkkä aihe ja jokaiselle henkilökohtainen. Tuntuu sen takia välillä vaikealta edes puhua tästä. Uskoisin kuitenkin, että jokainen äiti tekee itse parhaat päätökset tämänkin asian suhteen eikä ole muiden asia tuomita muita. Huolehditaan jokainen itsestämme ja omasta perheestämme.
32. raskausviikon masu
Olo on ihan hyvä, mutta väsymys painaa koko ajan ja liikkuminen on hidasta ja vähän vaivalloista. Olisi niin kivaa, kun saisi välillä nukkua kunnolla, mutta usein esikoinen saattaa vielä yöllä heräillä ja aamulla pomppaa aikaisin ylös. Päiväunia hän suostuu nukkumaan vain harvoin, joten en niitä itsekään saa nukkua. Voisipa juoda kahvia tai energiajuomaa joskus pahimmalla hetkellä, mutta kun niistäkin vaan kahvia saa raskaana nauttia ja sitäkin maksimissaan kaksi pientä kuppia päivässä. No, silmät ristissä sitten hoidan esikoista ja odottelen jo todella malttamattomana, että saataisiin tämä pieni tyttö tänne meille kotiin. Vielä on yhdeksän viikkoa laskettuun!
2019/09/19
Neuvolakäynti ja alhainen sf-mitta
Minulla on tänään neuvolan mukaan rv 31+0 ja oviksen mukaan 30+3. Kävin normaaliin tapaan neuvolakäynnillä. jossa painoni, verenpaineeni ja prot+gluk olivat hyvät. Hoitajan ottama hemoglobiini oli myös normaali (muistaakseni 130) Keskustelimme taas aluksi hieman hoitajan kanssa, kunnes menimme kuuntelemaan vauvan sydänääniä, mittaamaan sf-mittaa sekä kokeilemaan, miten päin vauva vatsassa on.
Sydänäänet oli hyvät ja vauva tuntui olevan mitä ilmeisimmin jo pää alhaalla. Hoitaja tunsi vauvaa kuitenkin pitkälle vatsan sivuille, joten asento jäi melko epäselväksi. Aivan kuin hän olisi ollut jotenkin poikittain vatsassa.
Huolta herätti kuitenkin sf-mitta. Hoitaja ei saanut siitä kuin hädintuskin 25 cm jos sitäkään. Mitta oli kuulemma aivan turhan pieni näille viikoille ja meni jonkun käyrän alapuolelle. Hän laittoi minulle kontrollilähetteen synnytyssairaalaan, josta minut kutsutaan kontrolliin luultavasti vasta muutaman viikon päähän. Saan kutsun myöhemmin kirjeenä kotiin.
Esikoisen raskaudessa sf-mitta oli jatkuvasti liian pieni. Siitä aina huomautettiin, mutta koskaan ei kuitenkaan lähetetty kontrollikäynnille tai mietitty sitä sen enempää. Katsoin esikoisen neuvolakortsista, että häntä odottaessaan sf-mitta oli näillä viikoilla noin 27. Sekin oli silloin miinuskäyrällä, mutta nyt mitta oli vielä jopa kaksi senttiä pienempi. Esikoinen tosiaan syntyi pienikokoisena (3010 g) vaikka olikin täysiaikainen (rv 40+2). Siro hän on ollut aina ja siro on myös hänen isänsä.
Huolestuin aika paljon, kun hoitaja puhui istukan toiminnasta, tarvittavasta ravinnon saannista sekä raskausmyrkytyksestä. Itse mietin kyllä myös, voisiko vauvan asento olla vaikuttanut mittaan tai se, että kohtuni on kallistunut taaksepäin ja istukka sijaitsee takaseinämässä. En vielä haluaisi olla huolissani, vaikka päässä pyöriikin kaikenlaisia ajatuksia juuri siitä, että istukka ei toimi kunnolla eikä vauva saa tarvitsemaansa ravintoa tai että en syö itse tarpeeksi ja ravitsevasti.
Haluan uskoa, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja kyseessä on vaan taas pieni ja siro vauva ♥
Sydänäänet oli hyvät ja vauva tuntui olevan mitä ilmeisimmin jo pää alhaalla. Hoitaja tunsi vauvaa kuitenkin pitkälle vatsan sivuille, joten asento jäi melko epäselväksi. Aivan kuin hän olisi ollut jotenkin poikittain vatsassa.
Huolta herätti kuitenkin sf-mitta. Hoitaja ei saanut siitä kuin hädintuskin 25 cm jos sitäkään. Mitta oli kuulemma aivan turhan pieni näille viikoille ja meni jonkun käyrän alapuolelle. Hän laittoi minulle kontrollilähetteen synnytyssairaalaan, josta minut kutsutaan kontrolliin luultavasti vasta muutaman viikon päähän. Saan kutsun myöhemmin kirjeenä kotiin.
Esikoisen raskaudessa sf-mitta oli jatkuvasti liian pieni. Siitä aina huomautettiin, mutta koskaan ei kuitenkaan lähetetty kontrollikäynnille tai mietitty sitä sen enempää. Katsoin esikoisen neuvolakortsista, että häntä odottaessaan sf-mitta oli näillä viikoilla noin 27. Sekin oli silloin miinuskäyrällä, mutta nyt mitta oli vielä jopa kaksi senttiä pienempi. Esikoinen tosiaan syntyi pienikokoisena (3010 g) vaikka olikin täysiaikainen (rv 40+2). Siro hän on ollut aina ja siro on myös hänen isänsä.
Huolestuin aika paljon, kun hoitaja puhui istukan toiminnasta, tarvittavasta ravinnon saannista sekä raskausmyrkytyksestä. Itse mietin kyllä myös, voisiko vauvan asento olla vaikuttanut mittaan tai se, että kohtuni on kallistunut taaksepäin ja istukka sijaitsee takaseinämässä. En vielä haluaisi olla huolissani, vaikka päässä pyöriikin kaikenlaisia ajatuksia juuri siitä, että istukka ei toimi kunnolla eikä vauva saa tarvitsemaansa ravintoa tai että en syö itse tarpeeksi ja ravitsevasti.
Haluan uskoa, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja kyseessä on vaan taas pieni ja siro vauva ♥
2019/09/17
Ajatuksia 31. raskausviikolta
En ole vielä muistanut kuvata mahapostausta tältä viikolta, mutta on tässä vielä viikkoa toki jäljellä. Olo on ainakin jo melko kookas ja raskas.
Liitoskivut ovat vähän hellittäneet, kun olen välttänyt pitkiä ja raskaita lenkkejä ja muutenkin kovaa fyysistä rasitusta. Kääntyminen sängyssä on yhä vaikeaa ja tekee kipeää. Unettomuus on alkanut lisäksi vaivaamaan, eli nukahdan huonosti ja heräilen kesken unien. Olo on sen takia jatkuvasti väsynyt.
Hoidan tällä hetkellä esikoista kotona. Esikoinen on lopettanut kokonaan päiväunien nukkumisenm vaikka heräisi jo seitsemältä aamulla. Tänäänkin tuntui melko raskaalta, kun piti huonon yön jälkeen herätä aikaisin, hoitaa perus ulkoilut ja viihdytykset ja sitten ei kuitenkaan voinut edes hetkeä levätä tai juodassa vaikka kahvikuppia rauhassa. Esikoinen ei halunnut edes levätä hetkeä sängyssään ja itse olisin toivonut voivani nukkua päiväunet. Silmät ovat painaneet ja koko päivän olen vaan haaveillut nukkumaan pääsemisestä. Mies tuli kotiin kuuden aikaan aamuillasta, jolloin minun täytyi alkaa samantien tekemään alkaneiden verkkokurssieni tehtäviä. Toivottavasti huomenna olisi helpompi päivä. Tietenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että kohta se vasta vaikeaa onkin, kun kaksi valvottaa ja kaipaa huomiotani koko päivän ajan.
Muuuten raskaus on sujunut hyvin. Välillä nostelut ja muut saattavat aiheuttaa vihlontaa vatsaan, mutta onneksi melko harvakseltaan. Vauva möyrii ja hikkailee usein. Minulla on tunne, että vauva on jo pää alaspäin vatsassani.
Torstaina on jälleen neuvola. Sen jälkeen onkin vasta kuukauden päästä uusi käynti, joka on neuvolalääkäri.
Liitoskivut ovat vähän hellittäneet, kun olen välttänyt pitkiä ja raskaita lenkkejä ja muutenkin kovaa fyysistä rasitusta. Kääntyminen sängyssä on yhä vaikeaa ja tekee kipeää. Unettomuus on alkanut lisäksi vaivaamaan, eli nukahdan huonosti ja heräilen kesken unien. Olo on sen takia jatkuvasti väsynyt.
Hoidan tällä hetkellä esikoista kotona. Esikoinen on lopettanut kokonaan päiväunien nukkumisenm vaikka heräisi jo seitsemältä aamulla. Tänäänkin tuntui melko raskaalta, kun piti huonon yön jälkeen herätä aikaisin, hoitaa perus ulkoilut ja viihdytykset ja sitten ei kuitenkaan voinut edes hetkeä levätä tai juodassa vaikka kahvikuppia rauhassa. Esikoinen ei halunnut edes levätä hetkeä sängyssään ja itse olisin toivonut voivani nukkua päiväunet. Silmät ovat painaneet ja koko päivän olen vaan haaveillut nukkumaan pääsemisestä. Mies tuli kotiin kuuden aikaan aamuillasta, jolloin minun täytyi alkaa samantien tekemään alkaneiden verkkokurssieni tehtäviä. Toivottavasti huomenna olisi helpompi päivä. Tietenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että kohta se vasta vaikeaa onkin, kun kaksi valvottaa ja kaipaa huomiotani koko päivän ajan.
Muuuten raskaus on sujunut hyvin. Välillä nostelut ja muut saattavat aiheuttaa vihlontaa vatsaan, mutta onneksi melko harvakseltaan. Vauva möyrii ja hikkailee usein. Minulla on tunne, että vauva on jo pää alaspäin vatsassani.
Torstaina on jälleen neuvola. Sen jälkeen onkin vasta kuukauden päästä uusi käynti, joka on neuvolalääkäri.
Mitä ostin äitiysavustuksella?
En ottanut tällä kertaa tosiaan äitiypakkausta, koska meillä on yhä esikoisen pakkauksesta tallella lähes kaikki, Koin järkevämpänä ottaa avustuksen rahana, jotta voisin ostaa puuttuvat haluamani asiat sillä tavalla.
Äitiysavustuksen määrä on siis 170 euroa.
Sitterin päällinen
Ensimmäinen ostamani asia oli mittatilaustyönä tilattu ja tehty babybjörn-sitterin päällinen. Sitteri meillä oli jo ennestään esikoiselta, mutta sen päällinen oli jo melko kulunut perus punavalkoinen.
Miksi halusin tilata sitteriin päällisen?
Tämä kyseinen sitteri oli todellinen arjen pelastajamme aikoinaan ja varmaan eniten vauvatavaroista käytössä, joten nyt teki mieli saada sille vielä uusi ilme uutta tulokasta varten.
Päällisen hinta?
Tilasinkin yksityisyrittäjältä päällisen toivomani kankaan ja yksityiskohtien (erilliset mustat osat reunalla ja keskellä) mukaisesti, Hinnaksi tuli posteineen 42,2 euroa, mikä on hyvin keskimääräinen hinta näistä itse ommelluista päällisistä.
Sivusänky
Toisena asiana ostin jollyroomilta sivusängyn vauvalle. Sängyn nimi on siis
JLY Bedside Crib ja tilasin sen pakettina siihen kuuluvan patjan kera. Tämä sänky on siis ehkä noin puolet normaalista pinnasängystä ja se toimii vauvalla vain ensimmäiset kuukaudet. Sängyssä on renkaat, joten se on helppo kuljettaa esimerkiksi olohuoneeseen tarvittaessa. Tasoja on useita, jotan myöhemmin, kun vauva nukahtaa helpommin ihan täyslaidalliseen sänkyyn, niin voimme nostaa tasoa alemmas ja asettaa viimeisenkin laidan sänkyyn. Nyt tämä kyseinen pinnasänky on kuitenkin kiinnitetty meidän sänkyämme vasten tukevasti mukana tulleella remmillä. Korkeus on ylimmällä tasolla, joka vastaa aika hyvin meidän sänkymme korkeutta.
Miksi halusin tilata sivusängyn?
Haaveilin täällaisesta ratkaisusta koko esikoisen vauva-ajan. Etenkin alussa esikoinen heräili paljon yöllä ja roikkui rinnalla. Hän usein nukahti rinnalle, mutta jos yritin nostaa hänet omaan sänkyyn (aluksi äitiyspakkauslaatikko ja myöhemmin pinnasänky), niin hän heräsi aina. Pelkäsin kuitenkin yöllä pyörähtäväni vauvan päälle ja en pystynyt kääntymään, kun vauva oli koko ajan minussa kiinni. Haaveilin, että voisin aina imettämällä nukuttaa vauvan vaikka jonkun liinan tai lakanan päälle ja siirtää sen liinan avulla varovasti sivusänkyyn nukkumaan. Siitä vauva olisi yöllä helppo ottaa takaisin syömään ja siirtää takaisin nukkumaan. En kuitenkaan saanut aikaiseksi hankkia kyseistä sänkyä, mutta nyt halusin sellaisen ehdottomasti hommata. Toivottavasti se helpottaa yöuniani tällä kertaa.
Sivusängyn hinta?
Hinnaksi patjan kanssa tuli 120,90 euroa. Postit olivat ilmaiset. Ostimme myöhemmin myös peiton, lakanat, petarin sekä kosteusalustan sänkyyn, mutta en laske niitä tähän mukaan.
Äitiysavustus on suurudeltaan 170 euroa ja näihin kahteen hankintaan minulla meni yhteensä siis 163,1 euroa. Hintaa tuesta jäi jäljelle 6,9 euroa.
Äitiysavustuksen määrä on siis 170 euroa.
Sitterin päällinen
Ensimmäinen ostamani asia oli mittatilaustyönä tilattu ja tehty babybjörn-sitterin päällinen. Sitteri meillä oli jo ennestään esikoiselta, mutta sen päällinen oli jo melko kulunut perus punavalkoinen.Miksi halusin tilata sitteriin päällisen?
Tämä kyseinen sitteri oli todellinen arjen pelastajamme aikoinaan ja varmaan eniten vauvatavaroista käytössä, joten nyt teki mieli saada sille vielä uusi ilme uutta tulokasta varten.
Päällisen hinta?
Tilasinkin yksityisyrittäjältä päällisen toivomani kankaan ja yksityiskohtien (erilliset mustat osat reunalla ja keskellä) mukaisesti, Hinnaksi tuli posteineen 42,2 euroa, mikä on hyvin keskimääräinen hinta näistä itse ommelluista päällisistä.
Sivusänky
Toisena asiana ostin jollyroomilta sivusängyn vauvalle. Sängyn nimi on siis
JLY Bedside Crib ja tilasin sen pakettina siihen kuuluvan patjan kera. Tämä sänky on siis ehkä noin puolet normaalista pinnasängystä ja se toimii vauvalla vain ensimmäiset kuukaudet. Sängyssä on renkaat, joten se on helppo kuljettaa esimerkiksi olohuoneeseen tarvittaessa. Tasoja on useita, jotan myöhemmin, kun vauva nukahtaa helpommin ihan täyslaidalliseen sänkyyn, niin voimme nostaa tasoa alemmas ja asettaa viimeisenkin laidan sänkyyn. Nyt tämä kyseinen pinnasänky on kuitenkin kiinnitetty meidän sänkyämme vasten tukevasti mukana tulleella remmillä. Korkeus on ylimmällä tasolla, joka vastaa aika hyvin meidän sänkymme korkeutta.Miksi halusin tilata sivusängyn?
Haaveilin täällaisesta ratkaisusta koko esikoisen vauva-ajan. Etenkin alussa esikoinen heräili paljon yöllä ja roikkui rinnalla. Hän usein nukahti rinnalle, mutta jos yritin nostaa hänet omaan sänkyyn (aluksi äitiyspakkauslaatikko ja myöhemmin pinnasänky), niin hän heräsi aina. Pelkäsin kuitenkin yöllä pyörähtäväni vauvan päälle ja en pystynyt kääntymään, kun vauva oli koko ajan minussa kiinni. Haaveilin, että voisin aina imettämällä nukuttaa vauvan vaikka jonkun liinan tai lakanan päälle ja siirtää sen liinan avulla varovasti sivusänkyyn nukkumaan. Siitä vauva olisi yöllä helppo ottaa takaisin syömään ja siirtää takaisin nukkumaan. En kuitenkaan saanut aikaiseksi hankkia kyseistä sänkyä, mutta nyt halusin sellaisen ehdottomasti hommata. Toivottavasti se helpottaa yöuniani tällä kertaa.
Sivusängyn hinta?
Hinnaksi patjan kanssa tuli 120,90 euroa. Postit olivat ilmaiset. Ostimme myöhemmin myös peiton, lakanat, petarin sekä kosteusalustan sänkyyn, mutta en laske niitä tähän mukaan.
Äitiysavustus on suurudeltaan 170 euroa ja näihin kahteen hankintaan minulla meni yhteensä siis 163,1 euroa. Hintaa tuesta jäi jäljelle 6,9 euroa.
2019/09/15
Babyboxin sisältö
Hain eilen Lastentarvike-liikkeestä ilmaiseksi netistä saamani babyboxin. Hain samanlaisen myös esikoiseni raskaudessa. Laatikon sisältö oli muuttunut paljon aiemmasta ja olin todella iloisesti yllättynyt siitä.
Laatikossa tuli vastasyntyneellekin sopiva aventin tuttipullo, viaplayn 2 kk ilmainen lahjakortti, aventin tutti, desifiointivaatepesuainetta, siteitä ja ensivaippoja. Käytämme itse juuri aventin pulloja, joten tuo oli täydellinen meille. Libero touchin vaipat meillä oli myös esikoisen vauva-aikana käytössä ja samoja aion käyttää myös nyt, joten sekin oli mahtava yllätys. Oli niin hienoa, kun noissa vaipoissa on se "pissaviiva", niin voi seurata pissan määriä etenkin juuri imetystä varten alussa.
Kahdeksan viikkoa ennen laskettua pitäisi tulla vielä koodi, jolla saa hakea Liberon hoitolaukun sisältöineen kaupasta ilmaiseksi. Teen siitäkin myös oman postauksen aikanaan.
2019/09/09
Rv 29+0 ja synnytystoiveita
Tänään alkoi jo 30. raskausviikko, Vauva on nyt keräkaalin kokoinen. Hullua ajatella, että tämä on käytännössä viimeinen kymmenes ennen synnytystä (vaikka tietenkin raskaus voi mennä yliajalle).
Tuntuu kuin vauva olisi käänytynyt jo pää alaspäin. Liikkeet tuntuvat samanlaisilta kuin esikoisesta silloin, kun hän oli kääntynyt alaspäin (mikä tapahtui näillä näppäimillä).
Olen yhä melko väsynyt ja liitoskivut ovat hurjia. Käveleminen on melko inhottavaa ja kääntyminen sängyssä sattuu kaikkialle. Lisäksi painajaiset ovat alkaneet piinaamaan öitäni ihan kunnolla ja lisäksi minulla on alkanut tulla rintakipuja (pistää vuorotellen rintoijen sisälle). Olen huomannut myös maidon erittymistä, mikä on todella hienoa, koska esikoisen kanssa jouduin odottamaan todella kauan ennen kuin edes ensimmäiset pisarat nousivat.
Sitten itse asiaan, eli haluan jakaa kanssanne synnytystoiveeni, jotka olen jo kirjannut ylös synnytystä varten. Nämä poikkeavat hieman viime raskauteni toiveista.
Olin tosiaan viimeksikin toivonut saavani epiduraalipuudutteen, mutten sitä ehtinyt saamaan. Tällä kertaa se on yksi suurimmista toiveistani, koska se luultavasti poikkaisi paniikin, joka minulle viimeksikin tuli siitä, etten saanut millään katkaistua kaikista kovimpia kipujani. Pelottaa eniten sen shokkitila.
En viime raskaudessa edes tiennyt tuosta TENS-laitteesta, mutta nyt kuulin ystävältäni niin paljon hyvää siitä hänen kokeiltuaan sitä, että haluan ehdottomasti itsekin kokeilla siitä supistuksiin, mikäli se on mahdollista.
En halua tällä kertaa missään nimessä pudendaalipuudutetta. Se oli koko synnytykseni yksi kipeimpiä vaiheita (kyllä, olen tätä mieltä vaikka avautumisvaiheen supistukseni ilman kivunlievitystä olivat jotain aivan kamalaa) ja muutenkin nöyryyttävin hetkin, kun piikkien laittaja tuntui vain nauttivan kivustani ja sanoi todella törkeitä kommentteja väliin, kun itkin kivusta. Ei enää ikinä tuota puudutetta!! Se kipu, kun se piikki lävisti aina paikkani tuolta sisältä oli jotain järisyttävää ja se neula tuntui niin paksulta ja siltä, ettei se olisi meinannut upota helposti edes läpi ja että pistäminen vain kesti ja kesti. Järkyttävää.
Pyysin myös viimeksi, ettei minulle laitettaisi katetria, jos ei ole pakko. Jostain syystä sen laitto pelottaa enemmän kuin synnytys. Viimeksi se meinattiin laittaa minulle silti ilman kysymistä.
Viime kerralla jouduin maakaamaan kyljelläni paikoillani käyrissä juuri pahimpina kipuhetkinä, joten nyt toivon, että saisin silloin mieluummin olla liikkeessä. Se makaaminen kamalissa kivuissa tuntui ihan kamalalta, kun hoitajatkin olivat muualla sen ajan.
Toiveenani oli jo viimeksi, että välilihaa ei leikattaisi "varmuuden vuoksi" tms. vaan ainoastaan sitä todella vaativassa tilanteessa. Tämä onneksi toteutui, eikä välilihaa tarvinnut leikata.
Perhehuone oli viimeksi toiveenani ja niin se on myös nyt. Olen varma, että jos joudun monen äidin ja vauvan kanssa samaan huoneeseen, niin en nuku minuuttiakaan. Kyllä sen tietenkin kestää, kun on pakko, mutta aina saa toivoa.
Meinaako muut odottajat laatia synnytystoivelistaa synnärille mukaan vietäväksi?
Tuntuu kuin vauva olisi käänytynyt jo pää alaspäin. Liikkeet tuntuvat samanlaisilta kuin esikoisesta silloin, kun hän oli kääntynyt alaspäin (mikä tapahtui näillä näppäimillä).
Olen yhä melko väsynyt ja liitoskivut ovat hurjia. Käveleminen on melko inhottavaa ja kääntyminen sängyssä sattuu kaikkialle. Lisäksi painajaiset ovat alkaneet piinaamaan öitäni ihan kunnolla ja lisäksi minulla on alkanut tulla rintakipuja (pistää vuorotellen rintoijen sisälle). Olen huomannut myös maidon erittymistä, mikä on todella hienoa, koska esikoisen kanssa jouduin odottamaan todella kauan ennen kuin edes ensimmäiset pisarat nousivat.
Sitten itse asiaan, eli haluan jakaa kanssanne synnytystoiveeni, jotka olen jo kirjannut ylös synnytystä varten. Nämä poikkeavat hieman viime raskauteni toiveista.
En viime raskaudessa edes tiennyt tuosta TENS-laitteesta, mutta nyt kuulin ystävältäni niin paljon hyvää siitä hänen kokeiltuaan sitä, että haluan ehdottomasti itsekin kokeilla siitä supistuksiin, mikäli se on mahdollista.
En halua tällä kertaa missään nimessä pudendaalipuudutetta. Se oli koko synnytykseni yksi kipeimpiä vaiheita (kyllä, olen tätä mieltä vaikka avautumisvaiheen supistukseni ilman kivunlievitystä olivat jotain aivan kamalaa) ja muutenkin nöyryyttävin hetkin, kun piikkien laittaja tuntui vain nauttivan kivustani ja sanoi todella törkeitä kommentteja väliin, kun itkin kivusta. Ei enää ikinä tuota puudutetta!! Se kipu, kun se piikki lävisti aina paikkani tuolta sisältä oli jotain järisyttävää ja se neula tuntui niin paksulta ja siltä, ettei se olisi meinannut upota helposti edes läpi ja että pistäminen vain kesti ja kesti. Järkyttävää.
Pyysin myös viimeksi, ettei minulle laitettaisi katetria, jos ei ole pakko. Jostain syystä sen laitto pelottaa enemmän kuin synnytys. Viimeksi se meinattiin laittaa minulle silti ilman kysymistä.
Viime kerralla jouduin maakaamaan kyljelläni paikoillani käyrissä juuri pahimpina kipuhetkinä, joten nyt toivon, että saisin silloin mieluummin olla liikkeessä. Se makaaminen kamalissa kivuissa tuntui ihan kamalalta, kun hoitajatkin olivat muualla sen ajan.
Toiveenani oli jo viimeksi, että välilihaa ei leikattaisi "varmuuden vuoksi" tms. vaan ainoastaan sitä todella vaativassa tilanteessa. Tämä onneksi toteutui, eikä välilihaa tarvinnut leikata.
Perhehuone oli viimeksi toiveenani ja niin se on myös nyt. Olen varma, että jos joudun monen äidin ja vauvan kanssa samaan huoneeseen, niin en nuku minuuttiakaan. Kyllä sen tietenkin kestää, kun on pakko, mutta aina saa toivoa.
Meinaako muut odottajat laatia synnytystoivelistaa synnärille mukaan vietäväksi?
2019/09/02
29. raskausviikon masu
Olen tällä hetkellä siis viimeisellä raskauskolmanneksella. Vauvakin on jo yli kilon painoinen pötkylä. Helpottavaa tietää, että mikäli vauva syntyisi nyt, niin hänellä olisi jo hyvät mahdollisuudet selviytyä. Jokainen päivä lisää nyt mahdollisuutta, että lapsi syntyy terveenä (luki jossain sovelluksessa tänään).
Olen huomannut pienen eron esikoisen ja kuopuksen liikkumisessa vatsassa. Esikoinen oli tosi kova potkimaan, mutta kuopus tuntuu enemmän vain möyrivän. Potkuja tuntuu paljon vähemmän kuin esikoista ja lähes kaikki tuntemukset mitä nyt tunnen on sellaista möyrimistä. Mahakin on eri muotoinen ja vähän enemmän tuolla alhaalla kuin esikoisesta.
Miehen isä ja äitipuoli kävivät tänään meillä kahvilla. Appi sanoi, että hän oli nyt hyvästellyt kesän ja todennut, että syksy alkaa. Tähän asti olen koko ajan ajatellut, että sitten kun syksy alkaa, niin alan olla todella lähellä synnytystä. Jotenkin tuon lauseen kuultuani heräsin taas siihen todellisuuteen, miten lähellä marraskuu jo on. Jännittää ihan kamalasti.
Synnytyksen pohtimisesta tulikin mieleen, että kirjailin tänään jo synnytystoiveitani ylös. Aion tehdä niistä vielä lähipäivinä aivan oman postauksen. Mietin jo vähän sairaalakassiakin valmiiksi, mutta teen siitäkin myöhemmin oman kirjoituksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)