2019/05/31

Tähän astiset ostokset


Ajattelin nyt lyhyesti näyttää, mitä olemme jo erikseen vauvalle ostaneet. Ostokset ovat olleet lähinnä vaatteita, mutta muutama muukin asia mahtuu joukkoon. Olen ostanut vähän molemmille sukupuolille noita vaatteita, mutta aika tyttöpainotteisia ne kyllä ovat... Sanoin kyllä miehelle, että kyllä niitä nyt voi käyttää vaikka tulisikin poika. :D

Tämä lapsi jää mitä luultavammin meidän viimeiseksi, joten olen antanut itseni vähän hurahtaa niiden osteluun. Lähes kaikki vaatteista on käytettynä ostettu. Koot ovat aivan pieniä vauvakokoja ♥ Näiden vaatteiden merkkeinä on mini rodini, me&i, adidas, mainio, vimma, newbie, pop ja on siellä muutama itsetehtykin mukana.


Käytettynä ostin myös mini rodinin kirahviyökkärin sekä samaa merkkiä olevan pupujumppiksen. Popin sukat ostin uutena alennukesta. Lisäksi olen ostanut käytettynä kaksi swaddle up -unipussukkaa, joista toinen on kokoa S ja toinen M. Näitä en ole vielä testannut esikoisen kanssa, joten odotan mielenkiinnolla. Whisbearin sain tilattua käytettynä 40,9 e spk, kun sen ovh on 69 euroa. Hyvä säästö. Siitäkään minulla ei ole vielä aiempaa kokemusta.


Isoin hankintani on kuitenkin emmaljungan tuplavaunut, jotka ostin myös käytettynä. Todella ihanat ja tukevat. Vaikuttavat lähes käyttämättömiltä. Olisipa kiva päästä jo testaamaan näillä kulkua tuolla ulkona kahden lapsen kanssa! Odotan niin innolla ja jännityksellä tulevaa talvea.

Siinä tähän astiset ostokset vauvalle. Kuvista puuttuu vielä toppapussi kaukaloon sekä vauvakirjat. Teen niistä vielä erikseen postauksen, kunhan saan ne ensin. Vaatteita en nyt osta ennen ultraa. Pienet vaatteet on vaan niin söpöjä!

2019/05/28

Toinen neuvolakäynti, rv 14+1

Tänään oli toinen neuvolakäynti. Aluksi ajattelin, että minun on otettava esikoinen käynnille mukaan, mutta mummi oli meillä kylässä, joten pääsin itsekseni. En todellakaan tiedä, miten hän viihtyisi ottaessani pissanäytettä, mittaessani verenpainetta ja muutenkin käynnin ajan, kun juttelemme melko kauan ja katsomme sydänäänet.

Pissanäyte oli ok, paino oli noussut ehkä sadalla grammalla ja verenpaine oli myös hyvä.

Tällä kertaa hoitajalla oli opiskelija mukana. Kävimme läpi minun ja mieheni täyttämää voimavara-kaavaketta. Kerroin myös kokemastani koulukiusaamisesta, joka on vaikuttanut minuun kovasti. Muuten lapsuuteni oli kaikin puolin hyvä ja onnellinen. Lisäksi pyysin, että saisin myöhemmin lähetteen pelkopolille aikaisemman synnytyskokemukseni vuoksi.

Opiskelija katsoi vauvan sydänäänet, jotka löytyivät suhteellisen pian keskeltä alavatsaa. Syke oli noin 156-158 eli hieman aiempaa nopeampi.

Ostimme eilen käytettynä aivan ihanat tuplarattaat ja tänään löysin käytettynä edullisesti etsimäni wishbearin. Isoimmat hankinnat alkaa olla valmiina. Huojentunut olo. Kuvailen myöhemmin sitten hankkimiani asioita, kunhan olen ensin saanut kaikki tilaamani paketit.

Ultraan ei ole enää kuin noin vähän päälle 1,5 viikkoa. Jännittävää!

2019/05/24

Unet sukupuolesta

Yhdestä unesta kerroinkin jo aiemmin blogissa.

Muutama yö sitten näin unen, jossa menin ultraan ja minulle selvisi, että odotin poikaa. Päähäni iskeytyi ajatus: "eikö se siis olekaan tyttö?" Yhtäkkiä uni vaihtuikin sellaiseen, jossa vauva oli syntynyt ja oli tyttö. Perään näin vielä toisenkin unen, jossa vauva oli syntynyt ja oli siinäkin tyttö.

Viime yönä näin unta, jossa vauva oli syntynyt jo muka viikolla 10 (vaikka olen tällä hetkellä viikolla 14). Ihmettelin kovin, miten hän olisi voinut muka selvitä niin aikaisilla viikoilla selvinneenä. Hänet kuitenkin tuotiin syliini imetystä varten. Hän oli kovin pieni ja kääritty siniseen pyyheliinaan. Mietin heti, että hän on sittenkin poika! Yritin kuitenkin varmistaa asiaa vielä kurkistamalla pyyhkeen alle, mutta se ei jostain syystä onnistunut. Unessa ystäväni vielä sanoi, että "se nub olikin niin erikoisen näköinen!" Olipa kerrassaan erikoinen uni.

Nyt olen todella hämmentynyt. Miten voin nähdä unia, joissa vauva on välillä poika ja välillä tyttö? Eikö kehollani ole tällä kertaa todellakaan mitään hajua tulevasta? Viime raskaudessa näin jatkuvasti unia, joissa esikoinen paljastui pojaksi ja sehän se paljastui myös ultrassa.

Jotenkin alitajuntaisesti olen koko ajatellut vauvan olevan tyttö ja ostellut enemmän tyttöä ajatellen vaatteitakin. En tiedä vaikuttaako siihen kaikkien muiden vakuuttelut, että kyllä sä kuitenkin nyt odotat tyttöä. Silti alitajunta sanoo jatkuvasti, että yhtä hyvin se voisi olla poikakin. Jännittävää! Eniten kuitenkin koko ajan toivon, että kaikki menisi loppuun asti hyvin ja vauva olisi terve ♥ Viime unessa lapsiveteni meni nyt jo ja se oli aivan kamalaa! Keskenmenon pelko seuraa siis edelleen.

Tänään olikin pakko etsiä sydänäänet ja nyt ne löytyivät aivan heti, kun laite koski mahaani ja ääni oli todella voimakas ja nopea. Aivan kuin vauva olisi jo paljon entistä kookkaampi. Ihana pienei rakas lapseni!

2019/05/23

Mitä vauvalta vielä puuttuu?

Mitäpä meidän vauvalta vielä puuttuu? Paljon on säästössä esikoiseltamme (kuten sitterit, kantoreppu, vaatteita, pinnasänky, leikkimatto, itkuhälytin, tuttipullon lämmitin sekä sterilisointilaite jne).

Olen kuitenkin miettinyt listaa asioista, joita aion vauvalle vielä hankkia.


Tuplarattaat. Budejttimme ei todellakaan ole ostosten suhteen suuri, koska olen itse opiskelija ja mies ei myöskään tienaa mitään jättisuurta palkkaa. Olen miettinyt näiden ostoa käytettynä. Muutamalla ystävälläni olisi myös tuplikset tulossa myyntiin pian. Näihin aion käyttää maksimissaan 450 euroa.

Turvakaukalo. En silloin esikoista odottaessa kamalasti mistään mitään ymmärtänyt ja häneltä jäänyt turvakaukalo ei ole mikään kovin hääppönen... Tarkoitus olisi ostaa siis uusi ja parempi. Ehkä tupliksiin yhteen sopiva, mutta ei välttämättä. Meillä ei ole omaa autoa, joten tämä tulee todella satunnaiseen käyttöön. Hintaa maksimissaan 150 euroa.

Kaukalopussi. Vauva on niin pieni vielä talvella, vastasyntynyt, että tarvitsemme kaukaloonkin toppapussia. Saatan ostaa tämänkin käytettynä ja maksimissaan 30 euroa.

Tuttipulloja. Ostamme saman setin kuin esikoisellemme aikoinaan, eli aventin aloituspakkauksen. Tämä oli tosi hyvä. Hintaa noin 35 euroa.

Whisbear. Ystäväni hyvin kehuma unilelu, jonka avulla saa kuulemma aina vauvansa nukkumaan. Sanoo tätä "pakko-ostokseksi". Hintaa tällä on noin 69 euroa uutena, mutta tämän todennäköisesti toivomme sukulaisiltamme sitten vauvalahjaksi.

Oma amme. Haluamme vauvalle ja esikoiselle omat ammeet, joten tämäkin ostoslistalla. Hinta 10 euroa about.

Lisäksi aion sitten äitiysavustuksella ostaa ainakin kylpymittarin, kylpypyyhkeen, tutteja, tuttinauhan, raapimisenestotumppuja, toppa-asun, pipon, töppöset, villahaalarin ja muuta pientä tarpeellista. Näistäkin osan etsin käytettynä. Kokoan sellaisen ns. "oman äitiyspakkauksen" vauvalle. Vaipat, vaatteet ja muut perustarpeet hankin myös ajallaan. Unipesä ja uusi päälikangas sitteriin ovat myös vielä harkinnassa.

Tähän mennessä olen ostanut lähinnä vaatteita, kaksi eri kokoista swaddle up -unikapaloa sekä kaksi samaa vauvakirjaa, jotka esikoisellakin on. Kuvailen tähän astiset ostokset heti, kunhan viimeisetkin tilamaani asiat saapuvat.

Ps. Laskin, että noihin meidän varsinaisiin hankittaviin menisin noin 700 euroa yhteensä. Se on kyllä melkoinen summa, mutta onneksi ollaan ehditty keräämään vähän säästöjä varalle.

Ihan kun tuntisin jo liikettä

Nyt on vasta rv 13+3 (menkoista 14+0), mutta olen ollut tuntevinani liikettä vatsassa. Se ei tunnu sellaiselta varsinaiselta potkulta, vaan semmoiselta kevyeltä töytäisyltä... Vähän kuin ilmakupla, mutta ei kuitenkaan. Perjaatteessa jotkut sanovat tunteneensa liikettä jo näinkin aikaisin, mutta en menisi vannomaan vielä tunteneeni. Tunne tulee usein syötyäni tai jos olen juonut mehua/limua.

Hauska tunne joka tapauksessa.

2019/05/20

14. raskausviikon masu

Tänään on rv 13+0 eli 14. raskausviikko alkaa. Vauva on tällä viikolla sitruunan kokoinen. Niin hassua, että vaikka vauva on vielä niin pieni, niin silti vatsa tuntuu olevan jo kovinkin suuri edelliseen raskauteen verrattuna.
Olo on edelleen hyvä, mutta väsynyt olen koko ajan, mielialat heittelee, nään paljon erikoisia unia ja on jatkuva pissahätä. Olen nyt lähes aina itsekin nukahtanut, kun olen nukuttanut esikoistamme päiväunille.

Esikoisen oli tarkoitus mennä syksyllä päiväkotiin ja minun normaalisti kouluun. Hän ei kuitenkaan päässyt aivan lähipäiväkotiin ja en usko, että jaksan viimeisiä kuukausia kävellä päivittäin tuota pitkää matkaa päiväkodille. joten päätimme antaa hoitopaikan eteenpäin ja hakea hänelle paikkaa metsäkerhossa. Kerhossa hän voisi jatkaa vielä vauvan synnyttyäkin, niin näkee sitten muita lapsia ja saa virikkeitä viikkoihinsa. Kerho on vain muutaman kerran viikossa ja muutaman tunnin, joten minunkaan ei tarvitse kävellä joka arkipäivä tuota pitkää matkaa viimeisilläni. Olisi ollut myös hassua viedä joltain enemmän tarvitsevalta hoitopaikka, kun meillä tarve on lähinnä vain kolmelle kuukaudelle nyt.

Ultraan on vielä kolmisen viikkoa. En jaksaisi odottaa. Tyttöolo on hieman vahvistunut ja sitä lisää se, että muutkin uskovat kuopuksemme olevan tyttö. Jännittävää.

2019/05/16

Rv 12+3 höpinää

Se on jännä, että mä edelleen käytän itse näitä päiviä, jotka lasken suoraan ovulaatiosta, vaikka nyt nt-ultrassa ultraaja sanoi tiuhtin koon (olikohan about 6,5 cm) vastaavan viikkoja 12+5 eli kuukautisista laskettuna. Neuvola menee edelleen sen mukaan, vaikka se on mun mielestä aivan älytöntä, kun tiedän tasan tarkkaan milloin mun ovulaationi oli. En suostu laskemaan päiviä kuukautisten mukaan vaan haluan mieluummin laskea ne ovulaation mukaan, vaikka ne sanoisivat ultrassa mitä. Viime raskaudessakin viikot vaihtuivat joka ultrakerta, joten en enää luota niihin. Neuvolan mukaanhan tänään mulla olisi jo rv 13+0 eli alkaisi 14. raskausviikko. Elän silti vielä itse 13. raskausviikkoa.

Terveydenhoitajani neuvolasta laittoi jo heti silloin tiistaina viestiä, että sokerirasituksen tulokset olivat ok. Katsoin netistä tulokset ja ne olivat jopa paremmat kuin viime raskaudessani ensimmäisessä testissä. Tosin viime raskaudessakin radituomio tuli vasta toisesta testauskerrasta.

Sain myös jo samana iltana kirjeen netpostiin, jossa kerrottiin, ettei suurentunutta Downin syndrooman riskiä ole, eikä jatkotutkimuksia sen suhteen tarvita. Olipa kerrassaan siis helpottavia uutisia kaikin puolin.

Laitoin muuten huvikseni ultrakuvat myös kansainvälisille nub -sivustoille arvailtavaksi ja sain ainoastaan tyttöveikkauksia. En millään malttaisi odottaa tietoa siitä, millaiseksi perheemme jää (lisää lapsia meille tuskin enää tulee) ja ketä siihen kuuluu. Malttamaton minä!

2019/05/14

Sokerirasitus ja nt-ultra, rv 12+1

Olin onneksi saanut mummini hoitamaan esikoistani täksi päiväksi, joten pääsin jo aamulla lähtemään sokerirasituskokeeseen. Aluksi hoitaja otti pullon verta ja join sen inhottavan ällöttävän sokerijuoman (maistuu sulatetulta sokerilta, jossa vähän vadelman makua), joka onneksi oli sentään kylmää. Menin sen jälkeen tunniksi istumaan ja katsomaan yle areenasta dokumenttia. Tunnin jälkeen pyydettiin taas pistettäväksi, mutta tällä kertaa piikki todellakin sattui ja tuntui paksulta. Sattui vielä jonkun aikaan, kun istuin odotustilassa sen jälkeen. Vielä tunnin päästä pistettiin kerran, jonka jälkeen pääsin vihdoin poistumaan labratorion tiloista.

Minulla alkoi olla aika kova nälkä, joten ryntäsin suoraa päätä syömään läheiseen ravintolaan. Kiersin vielä kirpputorin ja pari vaatekauppaa, kunnes lähdin junalla kohti keskustaa. Näimme keskustassa puolisoni kanssa ja lähdimme suoraan kävelemään ultrapaikalle.

Join odotustilassa mehua, jotta vauva liikkuisi ultrauksen aikana vähän ja ultraaja saisi mitat otettua. Meidät kutsuttiin lähes samantien sisälle huoneeseen.

Ultraaja alkoi ultraamaan alavatsaani ja samalla katsoimme puolisoni kanssa ylhäällä ovelaa ruutua, jonne vauvamme ilmestyikin samantien. Kaikki näytti olevan hyvin ja niskaturvotus oli vain 1,3 mm. Vauva makoili selälleen lähes koko ajan ja pomppi hassusti ilmaan kuin hikan aikaan saamana. Kyse oli kuitenkin siitä, että vauva on vielä niin kehittymätön hermostoltaan, että se on enemmän sellaista tahdostomatonta liikehdintää. Hän myös puhui paljon, kuinka vauva näytteli nenäluutaan useaan otteeseen.


Aivan toisin kuin esikoisemme, hän lähinnä möllötteli, vähän availi suutaan ja heilutti käsiään. Ultralaitteen töytäisemänä toki vähän pyörähteli ympäriinsä, mutta ei muuta. Esikoisemme sen sijaan veti kuperkeikkoja, oli rukoiluasennossa eikä oikeastaan maannut selällään lainkaan. Kaksi erilaista ultrauskertaa siis.

Jotenkin aloin heti ajattelemaan ultrassa kasvojen perusteella, että saattaisi olla tyttö, mutta se oli vain outo tunne, mikä minulle tuli. Lähetin myös ystävälleni ultrakuvat ja hän sanoi nähneensä kuvassa nubin, jonka mukaan veikkaisi tyttöä. En itse uskalla vielä uskoa mihinkään. Katsotaan uudestaan seuraavassa ultrassa, 10.6. 

Sain muuten heti jo tietää sokerirasituksen tulokset ja ne olivat ok. Miten helpottavaa, koska viime raskaudessahan minulla todettiin radi. Ja miten helpottavaa olikaan kertoa raskaudesta nyt muillekin! Ei tarvitse enää salailla ja peitellä vatsaa.

2019/05/13

Ajatuksia sukupuolesta

Minulla ei itselläni ole vieläkään tullut oikein mitään ajatusta vauvan sukupuolesta. Viime raskaudessa olin ihan alusta asti varma, että odotan poikaa ja näin asiasta uniakin jatkuvasti jo ennen ultraa. 

Yhteensä neljä ystävääni on jo sanonut, että odottaisin tyttöä. Itse en jotenkaan ehkä uskalla ajatella niin, koska se on kuitenkin ollut pieni salainen haaveeni. En tietenkään pettyisi toisesta pojastakaan, mutta en voi alkaa valehtelemaankaan, ettei tytär olisi pieni haaveeni ollut jo kauemmin. Toisaalta olisi se velikin ihana esikoiselle, eli kumpi vaan niin ei väliä ♥

Viime yönä näin unta, jossa vauva oli jo syntynyt ja päällään hänellä oli kuvan toppahaalari, mutta vaaleanpunaisilla pilkuilla ja hän oli ilmeisesti tyttö. Ensimmäinen sukupuoleen liittyvä uneni tähän saakka.

Äiti kävi tänään meillä ja kuunteli vauvan sydänääniä dopplerin kautta. Hän on kokenut molempien sukupuolien raskaudet ja on huomannut omissa raskauksissaan tietynlaisen eron sydänäänissä. Hänen mielestään ääni kuulosti enemmän tytön ääneltä, koska oli todella nopea ja lähinnä aika korea. Esikoisen syke oli tosin myös 150-160 eli "tyttösyke", joten en menisi vielä tuon varaan vannomaan mitään.

Toisin sanoen, omat ajatukset on ihan 50-50. En osaa edelleenkään yhtään veikata!

13. raskausviikon masu

Nyt alkoi 13. raskausviikko, eli tänään on rv 12+0. Pahimmat riskiviikot on nyt siis ohitettu ja toinen kolmannes voi alkaa. On tämäkin tietynlainen raskauden virtsanpylväs.

En huomaa näissä kuvissa kamalasti mitään eroa viime kertaiseen. Turvotus ehkä vähän laskenut, mutta silti kyllä livenä huomaan jatkuvaa vatsan kasvua.

Minulla on ollut eilen ja etenkin tänään kovia vatsakipuja ja olen pelännyt paljon keskenmenoa. En todellakaan tajua mistä ne johtuu. Kasvukipua? Kunhan ei olisi supistuksia. Nyt iltaa kohden vihloo myös kohtuun välillä. Kokeilin tämän takia etsiä sydänäänet ja onneksi ne löytyi.

Vähän jännittää huominen. Huomenna on siis sekä sokerirasituskoe että nt-ultra! Lopetin syömisen jo tuossa klo 18 jälkeen enkä voi syödä kuin vasta klo 10 jälkeen huomenna. Todella kivaa saada mieskin huomenna mukaan ultraan sittenkin. Huomenna myös paljastetaan raskaus lopuillekin ihmisille. Jännittävä päivä siis tiedossa.

2019/05/11

Sananen lapsettomien lauantaina

Olen itse kokenut aiheesta vain pintaraapaisun. Tulin ensimmäisellä kerralla helposti raskaaksi ja elin haavemaailmassa, jossa en joutuisi koskaan kokea yrittämisen vaikeutta ja tuskaa.

Silti aivan yllättäen yritimme toista lastamme yli puolitoistavuotta, joka sisälsi surua, pahaa oloa, itkua ja valitettavasti hieman katkeruuttakin. Olin tuona aikana luopunut kokonaan toivosta ja kun vielä kuulimme lapsettomuustutkimuksissa, että miehen siittiöillä luomuraskauden mahdollisuus on lähellä nollaa, alkoi koko yritys ja tuleva mietityttämään. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun yllättäen raskauduin. En voisi olla siitä kiitollisempi, vaikka tietenkin yhä pelkään joka päivä, että tämä onni vielä viedään minulta pois. Koen yhä selvinneeni todella vähällä ja tuntevani usein myös syyllisyyttä siitä, että olen edes itkenyt aiheesta.

Tuona puolentoistavuoden aikana liityin myös somessa erilaisiin ryhmiin, joissa oli totaalilapsettomia, sekundaarista lapsettomuutta kokeneita sekä muuten vaan lähipiirissään lapsettomuutta kohdanneita ihmisiä. Luin paljon heidän tarinoitaan ja ajatuksiaan. Vertaistuki tuntui silloin aivan mahtavalta ja se tsemppaus ja yhteisöllisyys oli todella kantavaa. Vertaistuki yleisesti toimii monissa asioissa aina kantavana voimavarana.

Olen nähnyt läheltä lapsettomuutta, työlästä yrittämistä, lapsettomuushoidoissa käymistä, keskenmenoja ja kaikkea siihen liittyvää. Se tuntuu todella vaikealta ymmärtää ja se tuntuu myös hyvin epäreilulta. Noihin tilanteisiin ei juurikaan ole sanoja, mutta tuki ja ymmärrys ovat tärkeitä. Täytyy ymmärtää, jos joku ei esimerkiksi pysty tulemaan ristiäisiin tai katsomaan vauvaa, täytyy ymmärtää, jos jonkun on vaikea iloita raskaudestasi, koska oma lapsettomuus sattuu niin paljon. Ei saa kuitenkaan hylätä tai automaattisesti olettaa, ettei lapseton halua tulla kutsutuksi ristiäisiin, mutta ennemminkin tulee ymmärtää, jos hän ei siihen kutsusta huolimatta pysty.

Lapsettomuus ja myös sekundaarinen lapsettomuus on yleisempää kuin luulisi ja lähes jokainen tuntee jonkun, jota se jotenkin koskettaa. Onkin todella typerää kysellä keneltäkään hänen lapsisuunnitelmistaan tai painostaa ja tivata asiasta jatkuvasti. Se ihminen, jolle sanot: "eikö sinunkin olisi jo korkea aika hankkia lapsia? Kohta se on jo liian myöhäistä!" voi olla juuri edellisenä päivänä saanut keskenmenon pitkän yrityksen jälkeen. Ja vaikka ei olisikaan, niin ei se kuulu kenellekään. Se, mitä varsinaisesti tarkoitan, on ettei koskaan voi tietää, kuinka kipeään paikkaan sanoillaan sohaisee!

Minulle ja miehelleni toistettiin useasti, että emmekö aio hankkia esikoisellemme pikkusisaruksia ja että kohta on jo niin iso ikäero, että niistä ei ole enää mitään seuraa toisilleen! Voi miten nuo sanat käänsivätkään veistä haavassani ja aiheuttivat lisää tuskaa. Tämän lisäksi sain vähän väliä lukea jostain, kuinka yhden lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä ja mitä vielä. Vaikka emme olisi edes halunneet lisää lapsia, niin ei se tee meistä itsekkäitä. Kyllä lapsi voi saada ystäviä muualtakin kuin kotoa. En muutenkaan ymmärrä, kuka kehtaa sanoa noin!

Huomenna on äitienpäivä ja se on todella raskas päivä osalle. Osa taistelee vuosikymmeniä äidiksi tulosta ja osa ei saa koskaan omia lapsia suuresta toiveestaan huolimatta. Haluaisin halata jokaista, jota tämä asia koskettaa ja muistuttaa, että ette ole yksin asian kanssa ♥ Suosittelen facebookin simpukka-ryhmiä ja lisäksi keskustelupalstoja, joissa on myös muita lapsettomuudesta kärsiviä. Älä jää yksin. Olet tärkeä!

2019/05/09

12. raskausviikon tuntemuksia

Nyt on siis rv 11+3 eli viimeinen "riskiviikko" menossa. Tämän viikon jälkeen keskenmenon riski pienenee huomattavasti. Sitä virstanpylvästä moni odottaja odottaakin palavasti. Muistan viime raskaudessani odottaneeni sitä todella paljon alussa.

Olen jäänyt nyt kotiin hoitamaan esikoistani ja voin sanoa, että aika menee kuin siivillä nyt. Esikoinen pitää kyllä huolen, etten ehdi miettimään tai murehtimaan mitään raskausasioita, kun koko ajan ollaan menossa johonkin suuntaan. Hän haluaa muutenkin todella paljon huomiota eikä oikein viihtyisi yksinään, niin vähän jännittää, miten aika riittää kahdelle. Sain tietää tänään, että hän sai syksyksi päivähoitopaikan, mutta sinne on kyllä jonkun verran kävelyä ja vähän pelottaa, miten jaksan loppuraskaudessa sahata sitä pitkää matkaa edes takas... Toivottavasti esikoinen ei olisi koko ajan sitten kipeä päiväkodissa niin kuin aiemmin oli.

Tajusin juuri tänään, että tämän raskausviikon jälkeen on mennyt jo 1/3 osa koko raskaudesta! Miten ihmeessä? Esikoisen raskaus tuntui menevän paljon hitaammin, mutta ehkä tähän juuri vaikuttaa se, etten ehdi aina edes muistaa olevani raskaana, kun pitää esikoista hoitaa koko ajan.

Kahvi ei edelleenkään maistu hyvin, monet ruoat tökkii, välillä edelleen ällöttää, mitään mieliruokia tms. ei ole tullut, väsyttää koko ajan, kohtua vihloo ajoittain, maha kasvaa koko ajan, näppylöitä tulee edelleen, maha menee helposti sekaisin ja kipeäksi, väsyttää väsyttää ja väsyttää!

Enää muutama yö nt-ultraan! Alan olla aivan kärsimätön sen odotuksen suhteen! Olen nyt useana iltana kuunnellut vauvan sydänääniä, koska se on rauhoittanut minua. Jatkuvasta dopplerin käytöstä on ollut ajoittain puhetta ja että onko sitä varmasti turvallista käyttää usein vai voiko siitä tulla jotain säteilyä tms vauvalla, mutta itse olen sitä mieltä, että ei niitä myytäisi vapaasti ihmisille, jos niihin liittyisi mitään riskiä. Ne ovat aivan eri laatua kuin neuvolan laitteet. On ollut vaan ihana kuunnella sitä pientä jumpsutusta nyt ennen ultraa ♥

2019/05/06

Sydänäänet, rv 10+6


Löysin viimein vauvan sydänäänet! Viimeksi kun luulin löytäneeni ne, niin tajusin myöhemmin niiden olleenkin omat sydänääneni. 

Olen ollut hiukan huolissani, koska en löytänyt niitä mikään päivä. Nyt eilen yritin rauhassa päivällä runsaan geelimäärän kanssa ja viimein löysin äänet kun tajusin etsiä hienan oikealta ja painaa laitetta mahaani vasten.

Tuolla seassa kuuluu myös kohdun kohinaa ja oma sykkeeni, mutta kun ääni on kovalla niin ainakin itse erotan vauvan nopeat sydänäänet ♥

2019/05/01

Rv 10+2 ajatuksia

Vappu alkaa olla ohi ja mies palaa töihin. Itse jään hoitovapaalle esikoisen kanssa. Jännittää. Esikoinen on aika "isin mussukka" ja varmasti etsii isäänsä huomenna paniikissa kaikkialta. Ei suostu aamuisin lähtemään huoneestakaan ennen kuin isi on noussut sängystä ja tulee mukaan. Meillä on vieläpä neuvola-aika huomenna ja pitäisi vettäkin sataa sopivasti...

Vappu meni ihan mukavasti ilman alkoholia. Kävimme ystäväni kanssa vähän haalaroimassa keskustassa ja join alkoholitonta siideriä auringon paisteessa. Tulimme kuitenkin pian mieheni seurauksi hoitamaan meidän esikoista, katsoimme illalla elokuvan ja menimme ajoissa nukkumaan. Rento ja raitis, ihana vappu.

Olo alkaa olemaan aika pinkeä jo nyt ja tuntuu, ettei vatsaa saa enää kovin helposti peitettyä. Niskaturvotusultraan on onneksi enää alle kaksi viikkoa, jolloin voin vihdoin kertoa muillekin kuin läheisille tästä raskaudesta. Sitten ei tarvitsekaan enää peitellä asiaa. Ihanaa myös, että saan parhaan ystäväni mukaan ultraan, eli minun ei tarvitse mennä sinne yksin silloin.

Muita oireita; kamala turvotus jatkuu, vatsa joko sekaisin tai ummettaa koko ajan, hiukset jatkuvasti rasvaiset, vaikka pesisi kuinka usein, selässä aknea ja myös kasvoihin ja rintakehälle tullut paljon näppylöitä, pissahätä lisääntynyt, iho rasvainen, nälkä pysynyt samana, kahvi ei edelleenkään oikein maistu, väsymys pysynyt ennallaan. Tässä raskaudessa on ollut aika ruma olo, kun viime raskaudessa hiukseni olivat paksut ja kiiltävät, ainoatkin näppylät katosivat iholtani ja olo oli muutenkin hehkeä.

Viekö tytär äitinsä kauneuden? En juurikaan usko tällaisiin väitteisiin, mutta muut tuntuvat uskovan. Ainakin neljä tuttuani epäilee minun odottavan tyttöä tällä kertaa ja oikeastaan kukaan ei ole vielä sanonut, että odottaisin poikaa. Jotenkin hassua, koska itselläni ei ole oloa suuntaan eikä toiseen.

11. raskausviikon maha

On ollut aika paljon kiireitä, joten ei ole ihan toteutunut tuo tasaviikkoina masukuvailu, mutta yritän kuitenkin muistaa noin joka toinen viikko vähintään kuvailla masua. Tänään on siis rv 10+2 eli 11. raskausviikko menossa. Vauva on noin limen ja kohtu greipin kokoinen.

Ja siis; herranjestas tätä vatsaa! Voiko se todellakin kasvaa näin vauhdilla tokassa raskaudessa? Se on nyt ehkä viikossa humahtanut järkyttävän paljon ja huomaa näistä kuvistakin muutoksen tuohon parin viikon takaiseen. Nyt sen peittäminen alkaa olemaan aika vaikeaa, mutta yritän silti olla nt-ultraan asti kertomatta muille kuin läheisille ihmisille.

Hetken ajattelin, että olenkohan vain syönyt enemmän ja kasva johtuu vain turvotuksesta ja herkuttelusta, mutta äitini sekä mieheni sanoivat molemmat minun näyttävän aiempaa hoikemmalta (mm. kasvoista), joten enemmän epäilen vatsankasvun olevan ihan raskaudesta johtuvaa. Tuohon alavatsalle on tullut ihan kunnon poltsi. Ilman paitaa kun katson sivuttain peilistä mahaani, niin se näyttää samalta kuin viime raskaudessa yli puolenvälin raskauden. Raskausmainen, pyöreä masu.

Tuossa kuvassa muuten legsut painaa mahaa, niin menee hauskan muotoisesti. Olisi pitänyt tajuta laskea ne mahan alapuolelle.