Vauva 1 kk ja kuulumisia

Niin se aika on mennyt vauhdikkaasti. Nyt vauva on jo reilu viisiviikkoinen, eli kuukauden ikäinen pikkuinen pötkylä. Mies oli kolme ensimmäistä viikkoa meidän kanssa. Alku tuntui aika jännittävältä ja mulla meinasi iskeä taas tuttu baby-blues pahasti päälle kotona. Onneksi se meni noin viikon jälkeen ohitse.

Ekat viikot oltiin vaan kotona ja totuteltiin uuteen elämään. Esikoinen osoitti hieman mieltään tekemällä tuhmuuksia ja mm. kiljumalla vauvan korvaan. Muuten hän on kyllä hyvin suhtautunut ja käy vähän väliä hymyilemässä vauvalle ja antamassa tuttia.

Ollaan vähitellen aloiteltu myös käymään vaunulenkeillä ulkona, totuteltu kylpemään ja muuta. Alku on kyllä mennyt hyvin ja aluksi tuntui, että meille on sattunut hyvin helppo ja rauhallinen vauva. Nyt kuukauden kohdalla hän on alkanut itkuisemmaksi ja levottomammaksi. Se on ilmeisesti tyypillistä tässä vaiheessa.

Imetys ei taaskaan ottanut tuulta purjeiden alle. Osittain myös minun psyykkeeni ja mielenterveyteni vuoksi. Pelko ja stressi aiheuttavat itselleni sen, etten pysty nauttimaan vauva-ajasta tai lapsestani. En halua samaa "kohtaloa" kuin esikoisen kanssa, joten tein niin kuin parhaaksi katsoin. Vauvamme on siis osittainimetetty ja saa sekä rintamaitoa että korviketta. Hän syö noin 2-3 tunnin välein ja melko suurehkoja määriä, eli ruokahalua piisaa!

Yöt hän nukkuu pääsääntöisesti melko kivasti. Hän herää noin 2-4 tunnin välein syömään, itkemään, vaatimaan tuttia tai muuta. Vaihtelen usein rintamaidon ja korvikkeen välillä öisin. Välillä on hulinaöitä, jolloin valvotaan pitkiä putkia ja ei nukuta juurikaan. Onneksi niitä on harvemmin. Tämän ikäisellä kun ei vielä ole mitään rytmiä, niin tää on vähän tämmöstä.

Esikoinen ja vauva herättelee välillä toisiaan öisin. Välillä etenkin aamuisin miehen mentyä jo töihin hyssyttelen heitä vuorotellen ja aina kun toinen on hiljentynyt niin toinen alkaa huutaa ja sitten toinenkin herää jne. Rasittavaa. Pitäisi opettaa esikoinen jo omaan huoneeseensa. Usein vauva jäisi vielä aamulla unille, mutta esikoinen herää kamalan aikaisin. Esikoinen ei myöskään suostu usein päiväunille ja jos suostuu, niin silloin vauva ei ja toisinpäin. Unettomuus on siis aivan järkyttävää ja päivät meneekin pää sumussa.

Jännitti kamalasti jäädä yksin kotiin näiden kanssa. Ihan hyvin se on mennyt, mutta esikoinen tarvitsisi kyllä leikkikavereita ja jotain toimintaa. Kamalasti kun en ole ulkonakaan vielä näiden kanssa ollut, kun vauva viihtyy vain liikkuvissa vaunuissa.

Ostimme tänään uuden sitterin käytettynä tosin. Se on 4momsin koliikkikeinu, joka keinuttaa vauvaa ylös ja alas, sivuille sun muuta. Tosi kallis uutena, mutta saimme sen käytettynä 150:llä eurolla. Nyt juuri vauva on kyseisessä sitterissä ja nukkunut jo tovin. Mikä pelastus, sillä viimeisen viikon hän on etenkin illat itkenyt läpeensä ja pelkkä hytkytys ja kantaminen on auttanut eikä aina nekään. Nyt hän tosin herää, eli pitää taas mennä!

Täyden kympin synnytyskokemus

Minulle tosiaan sanottiin viime perjantaina rv 40+1, että voisin mennä haluamalleni synnytyssairaalalle klo 15, jolloin katsotaan näytteet (streptokokki, joka minulla oli viimeksi positiivinen raskaudessa), otetaan käyrät ja muut. Söimme rauhassa noin kello 11 jälkeen, kun supistukset alkoivat yhtäkkiä syödessäni säännöllistymään. Supistuksia tuli tuolloin tasaisesti koko ajan kuuden minuutin välein. Mies, äitini ja mummini hokivat, etttä soita nyt sinne synnärille, ettei jouduta täällä synnyttämään. Itse en kokenut supistuksia kovinkaan kipeinä, joten join rauhassa pirtelöä ja sanoin, että kohta kohta.

Lopulta menin painostuksesta soittamaan synnärille, muttta puhelimessa oli todella tympeä nainen. Hän sanoi, että heillä on nyt ruuhkaa ja mene muualle synnyttämään. Yritin sanoa, että minulle luvattiin, että voin tulla sinne klo 15:ksi, mutta ei, ei hän nyt voi luvata kuitenkaan, että voin mennä sinne silloinkaan. Kihisin raivosta.

Minulla on viime raskauden käynneiltä todella huonoja kokemuksia Naistenklinikalta ja olen myös kuullut muilta ikäviä kertomuksia. En siis halunnut sinne lainkaan ja ajatuksissani olin varma, että joudun siellä monen äidin kanssa samaan huoneeseen, koska kuulemani mukaan perhepesähotelliin on vaikea päästä ja pääsy sinne estyy, jos tulee pientäkään ongelmaa. Soitin sinne kuitenkin lopulta ja sanottiin, että tule klo 15-16 välillä.

Lopulta lähdimme muiden painostuksesta ajamaan sinne jo kahden jälkeen. Äiti jäi mummin ja esikoisemme kanssa etsimään autolle paikkaa, kun lähdimme mieheni kanssa kävelemään kohti Naistenklinikkaa. Menimme sopimuksen mukaan hakemaan päivystyspuolen vuoronumeron. Todella mukava kätilö ottikin meidät vastaan ja vei läheiseen huoneeseen käyrille ja tutkimuksiin. Tällöin olin 3 cm auki.

Katsoimme käyriltä supistusten nousua ja laskua. Ne alkoivat koko ajan tuntumaan vähän aiempaa pahemmilta, mutta ei mahdottomilta. Kätilö palasi ja sanoi, että näytteen tuloksiin menee noin 1-1,5 tuntia. Hän ehdotti meille kävelylenkkiä tai vaikka kanttiinissa käyntiä supistusten vauhdittamiseksi. Päätimme lähteä ulos kävelylle. Kävelimme pimeydessä Naistenklinikkaa ympäri. Välillä tukeuduin aitaa tms. vasten, kun supistus teki hieman kipeää. Niitä tuli myös koko ajan tiheämmin. Palasimme sen takia pian synnytyssairaalaan ja kävimme vielä kanttiinissa pyörähtämässä. Päätimme silti lähteä takaisin huoneeseen, koska supistukset olivat jo tuntuvia ja tiheitä.

Kello oli tällöin 16.30. Kätilö tuli kertomaan, että streptokokkinäyte oli positiivinen ja täytyy laittaa antibiootit. Itse nojailin kaappeja vasten ja painelin selkääni supistusten tullessa, koska se tuntui auttavan. Olin kertonut, etten viimeksi ehtinyt saamaan epiduraalia, mutta tämä kätilö sanoi, että nyt varmsitetaan että minä saan sen ja saan heti kun haluan, mutta ihan vielä sitä ei voinut laittaa.

Lähdimme synnytyssaliin. Matkalla supisteli jo aika ikävästi. Huoneessa minulle laitettiin käyrät kiinni ja lisäksi sain toivomani tens-laitteen selkään. Minun supistukset tuntuivat aika paljon selässä, joten kova värinä supisten aikana selässä auttoi aivan kamalasti! Seisoin koko tuon ajan nojaten välillä sairaalasänkyyn. Supistusten aikana hengittelin syvään, kuvittelin olevani kaarnapala eteenpäin kuljettavassa valtameressä sekä mietin supistuksia verenpainemittarina, joka välillä puristaa ja sitten kuitenkin hellittää. En huutanut tai itkenyt, hengittelin vain syvään ja keskityin tens-laitteen käyttöön.

Olin neljä senttiä auki. Supistukset olivat aika tiheitä ja kipeitä, mutta tens-laitteen kanssa vielä pärjäsin niiden kanssa. Kätilö kysyi, haluanko nyt epiduraalin. Ensin mietin, olisinko sanonut haluavani vielä jatkaa tenssillä, mutta sanoin kuitenkin kyllä, koska halusin ehtiä sen saamaan. Sain käydä vielä pissalla, mutta sen jälkeen kätilö alkaisi pesemään selkääni epiä varten. Tässä vaiheessa minulla oli ollut jo antibioottitippa hetken aikaa kiinni.

Anestesialääkäri tuli huoneeseen. Hän tarkisti selkäni ja pyysi minut kuitenkin kyljeltä istumaan. Jouduin siis olemaan ilman tenssiä tässä vaiheessa. Kätilö puhdisti selkäni ja auttoi oikeaan asentoon. Supistuksia tuli ikävästi ja otin niitä varten ilokaasua. Se teki todella hassun olon. Lopulta lääkäri laittoi selkään puudutteen. Kun hän alkoi laittaa epiduraalia, minua supisti mahasta todella kovasti. Oli kova työ, että sain pidettyä itseni täysin liikkumatta. Mietin kuitenkin, että kohta helpottaa ja se on pakko kestää.

Yhtäkkiä epi olikin paikoillaan ja sain mennä kyljelleni. Odotellessani epin vaikutusta otin ilokaasua kipuihin. Kestin supistukset hyvin, kun mietin, että kohta olo helpottuu. Noin 20 minuutin päästä olo alkoikin helpottua. Kerroin kätilölle, etten viime synnytyksessä tuntenut ollenkaan ponnistuksen tarvetta. Nyt sanoin, että supistukset tuntuu lähinnä pissahätänä ja kuin joku koittaisi jo tulla ulos alhaalta. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi, ettei ihme, koska olin 9 cm auki ja reunaa oli jäljellä ihan vähän. En meinannut uskoa korviani, koska en ollut vielä tuntenut lainkaan "kunnon kipua". Olin vain naureskellut supistusvälit ja hengitellyt supistukset lävitse vaivattomasti. Tutkimuksen jälkeen ulos ryöpsähti vihreät lapsivedet, jotka kastelivat sukkanikin. Kätilö kattoi heti perään vielä uudestaan tilannetta ja sanoi, että reuna katosikin jo, eli aloita vaan ponnistamaan sittenkin.

Sain alkaa ponnistamaan kyljelleni tukien itse omaa jalkaani. Viimeksi kylkiasento ei onnistunut, koska kätilö ja opiskelija pitivät jalkaani ja se meni aina jotenkin "sijoiltaan" mikä sattui. Nyt ponnistelin rauhassa itsekseni ilman kenenkään kosketusta. Jalkojen väliin sain sellaisen puhallettavan "pähkinän", jonka ansiosta jalkani saivat levätä.

Paineen tunne kuitenkin kasvoi ja tuli tunne, että nyt on pakko ponnistaa! Ponnistelin koko ajan enemmän ja kovemmin. Lopulta alkoi tuntua, että valtava kakka tulisi ulos ja pelkäsin ponnistaa loppuun. Kätilö kuitenkin rohkaisi nyt ponnistamaan todella lujasti, että se on sitten ohitse! Se tuntui haastavalta ja siltä, että ulos oikeasti tulisi vain kakka eikä vauvaa. Tunne oli kiristävä ja alkoi yhtäkkiä. En halunnut kuitenkaan antaa pään valua takaisin sisään, joten ponnistin kaikin voimin tuntemuksista välittämättä. Yhtäkkiä pää olikin ulkona. Kätilö sanoi, että seuraavalla supistuksella ponnista olkapäät ulos. Se oli taas ponnistuksen epämukavin vaihe ja aiheuttaa itselläni tunteen, että virtaputki repeäisi. Tunne on kuitenkin hyvin nopeasti ohi ja vauva oli ulkona kello 18.05 eli kolme tuntia synnärille menostamme. Ponnistusvaihe kesti alle 10 minuuttia.

Vauva sai 9 pistettä. Istukka valahti ilman mitään kipua ulos yhdellä ponnistuksella, oli täysin ehjä jne. Kohtu oli heti supistunut hyvin. Kätilö laittoi puudutasainetta alapäähän ja sanoi, että katsoo nyt, pitääkö ommella, mutta kuulemma ei ollut tällä kertaa mitään ommeltavaa. Miten hienoa! Olo oli mitä mahtavin. Ei lainkaan sellaista kipua, mitä ei kestäisi, todella ihana ja tsemppaava kätilö, toiveitani kuunneltiin ja nopea ponnistus, joka tuntui lähinnä kakkaamiselta. Lopulta ei siis edes ommeltavaa ja pystyin heti istumaan aivan normaalisti ilman tyynyjä tai toisen pakaran nostamista (niin kuin viimeksi oli).

Imetin vauvaa, kävin sen jälkeen suihkussa ja sitten saimmekin iltapalaa mieheni kanssa. Jossain vaiheessa vauva mitattiin ja hän oli 50 cm ja 3276 g. Ihana tyttövauva ♥ Kätilö oli mahtava ja kehui minua miehelleni ja muille kätilöille. Hän sanoi, että "sulla on upea vaimo" ja lähtiessämme että "tule vielä uudestaan synnyttämään, täydellinen synnytys, näitä haluamme!". Niin hyvä olo viime kertaisen kamalan synnytyksen jälkeen.

Kätilö sanoi aina ennen mitään tutkimuksia, että "nyt minä kosketan sinua", kuunteli, tsemppasi ja oli muutenkin huippu. Se teki synnytyskestä mukavaa. Sanoinkin heti vauvan synnyttyä, että voisin koska vain synnyttää uudestaan, vaikka heti!

Vauvalle tehtiin testejä ja katsottiin, pystynkö käymään pissalla. Kaikki oli ok ja pääsisimme perhepesähotelliin, kun kuusi tuntia synnytyksestä oli mennyt. Kello 12.15 taksikuski hakikin meidät ja lähdimme parinsadan metrin päähän hotelliin.

Hotellilla käytimme omia vaatteitamme. Mies haki minulle aina ruoat alakerran ravintolasta ja itse söi milloin mitäkin. Myös vauva käytti hotellilla omia vaatteitaan.

Yöt olivat risaisia, koska en saaanut unta. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Huone oli kuitenkin upea ja hotellimainen nimenomaan. Kätilöt olivat lähellä ja ruoka hyvää. Hoitajat olivat myös kaikki ihania tuolla. Imetyksen kanssa tuli tosiaan taas ongelmia ja se ahdisti hieman. Meillä kävi myös sukulaiset lauantaina kylässä.

Sunnuntaina pääsimme illasta kotiin ja äiti haki meidät esikoisemme kanssa. Olemme nyt olleet yön vauvan kanssa kotona ja kaikki on mennyt hyvin. Olemme tosin antaneet vauvalle jo korviketta, mutta se on meille paras ratkaisu. Itselläni on selvästi kehittymättömyyttä rinnoissa, joten näin on paras.

Nyt vauvakupla jatkukoon. Olemme saaneet ihanan, rauhallisen ja suloisen tyttären.

Nyt meni vedet, rv 40+1

Käytiin eilen miehen kanssa ihan rauhassa illalla saunassa, koska minun mummi oli tullut meille yöksi varalta. Mulla oli tosiaan eilen laskettu aika. Oltiin aika pitkän kaavan mukaan saunassa ja nautittiin ihan rauhassa löylyistä ja rentouduttiin. Koko ajan ollaan ajateltu, että tää vauva syntyy nyt seuraavan lauantaina, koska esikoinenkin syntyi rv 40+2.

En saanut viime yönä oikein ollenkaan unta. Oli jotenkin levoton ja outo olo. Jouduin mennä noin kahden kolmen aikaan pissalle vaikka yleensä en ole koskaan joutunut öisinkään menemään. Nukahdin vielä hetkeksi, mutta noin neljän ja viiden välillä alkoi tulla niin kovia ja kipeitä supistuksia, että heräsin niihin. Tunnistin ne aivan samoiksi supistuksiksi, joita esikoisesta alkoi tulla synnytystä vastaavana yönä. Herätin miehen ja sanoin, ettei varmaan kannata mennä tänään töihin.

Supistuksia tuli suhteellisen harvaksiltaan, ehkä 20-30 minuutin välein. Joskus puoli kuusi en enää jaksanut olla sängyssä kipujeni kanssa ja nousin vessaan. Matkalla tunsin oudon tunteen vatsassa. Pissalla käydessä huomasin taas tutun näyn viime raskauden synnytystä edeltävästä aamusta; paperi täynnä vaaleanpunaista lapsivettä.

Menin herättämään mummin ja soitin synnytyssairaalaan netistä lukemieni ohjeiden mukaan (koska lapsivesi alkoi mennä). Minulle sanottiin, että voin rauhassa odotella kotona synnytyksen alkua, mutta kello 15 minulla on heillä aika, jossa sitten viimeistään katsotaan streptokokkinäyte, vauvan tilanne ja asento yms.

Äitini tuli meille myös. Hän ottaa esikoisen tänään heille yöksi. Netistä olen lukenut, että lapsivesien menosta synnytys tulisi käynnistää viimeistään 24:n tunnin sisällä. Tulehdusriski kasvaa jne. Minulla alkoi tosin nyt supistukset harvenemaan. Aluksi niitä tuli aamulla 15-20 minuutin välein, mutta nyt jo muutaman tunnin tullut vain tunnin välein. Jännittää, joudunko vielä käynnistykseen tässä.

Voi siis hyvin olla, että mennään vasta tuohon varattuun aikaan klo 15 synnärille. Viimeksi mulla oli streptokokkinäyte positiivinen, joten sekin jännittää, että onko taas. Jännittää myös, että synnytys ei etenisi ja synnytys pitää käynnistää. Esikoisestakin tosin alkoi aamulla tosi hitaasti ja epäsäännöllisesti tulla supistuksia, mutta jo joskus klo 17 ne olivat niin tiheitä, että päästiin synnytyssaliin. Silloinkin he olisivat juuri alkaneet käynnistää synnytystä, mutta supistukset tihenivät itsestään.

Tilataan kohta vielä ruokaa ennen koitosta. Mua väsyttää ihan älyttömästi viime yön takia. En silti saa nukuttua nyt päivälläkään yhtään. On niin jännittynyt olo.

40. raskausviikon maha

Mulla on nyt lopussa vähän jäänyt nää mahapäivittelyt, mutta ajattelin nyt vielä viimeisen kerran tulla tämän päivittämään tänne. Tänään on tosin jo rv 39+6 eli huomenna vaihtuu jo 41. raskausviikkoon, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Maha on mielestäni laskeutunut jo todella alas, vaikka sitä ei tästä kuvasta niin huomaakaan. Tuntuu, että se on myös isompi kuin esikoisesta tässä vaiheessa.

En jaksaisi enää yhtään odottaa. Laskettu aika on huomenna ja en olisi supistusten ja muiden asioiden takia osannut ajatella, että näin pitkälle kestäisi tämä toinen raskauteni. Noh, saa nähdä syntyykö vauva tällä viikollakaan vai venyykö jopa ensiviikolle asti. Jokainen ilta silti jännittää mennä nukkumaan, kun mietin aina, että jos se lähteekin yöllä syntymään. Useinhan raskaudet alkavat yöllä, kun äiti on rentoutunut.

Onneksi huomenna mummini tulee meille yöksi, joten on esikoiselle hoitaja, jos vauva syntyy vaikka to-pe yönä tai perjantaina, kun mies on töissä. Olisi pelottavaa olla kahdestaan esikoisen kanssa kotona, kun supistukset alkaisivat kunnolla. Huomenna on myös saunavuoro, joten toivottavasti myös sen tuoma rentoutuminen auttaisi.

Toivottavasti viimeinen neuvola, rv 39+1

Tänään oli viimeinen neuvola ennen laskettua aikaa. Vielä on tietenkin yksi aika varattu 41. viikolle, mutta toivottavasti tämä nyt ei venyisi kamalasti yli lasketun ajan.

Jouduin neuvolaan mennessäni kiirehtimään junaan, jonka jälkeen alkoi taas tulemaan vähän kipeitäkin supistuksia. Onneksi verenpaine, proteiinit, paino ja sf-mitta olivat kaikki ok, eli niistä ei tarvitse nyt huolehtia.

Juttelimme hoitajan kanssa paljon imetyksestä. Hän mittasi sf-mittani, joka oli noin 30,5 cm. Se menee koko ajan omalla miinuskäyrällään. Hoitaja kokeili vauvaa vatsan päältä ja arvioi sen painoksi yli kolme kiloa; ehkä 3,1-3,2 kg. Hän myös sanoi, että pää on nyt todella alhaalla. Luultavasti se ei tuosta alemmaksi enää edes synnytystä mene. Tämän takia hän sanoikin, että saattaa hyvin syntyä jo lähipäivien aikana.

Kotona supistuksia tuli vielä jonkun aikaa ja vielä iltaa kohdenkin muutamia, mutta ei kovia tai kamalan tiheästi. Rinnat ovat myös olleet todella arat ja kipeät. Voi kun vauva voisi tulla jo nyt viikonlopun aikana ♥ Kamala jännitys koko ajan, milloin alkaa tapahtumaan.

Tasan viikko laskettuuun aikaan

Tänään on rv 39+0 eli tasan viikko laskettuun aikaan. Aattelin sen takia nyt tulla vielä kirjoittelemaan vähän fiiliksiä.

Mulla oli eilen aamusta iltaan saakka jotain ennakoivia supistuksia tai vastaavia. Sellainen erikoinen melko lievä menkkamainen kipu, mikä oli vatsassa ja alaselässä ja mikä tuli ja meni monta kertaa päivän aikana. Vatsa lisäksi kovettui vähän väliä. Olen hyvin varma, että ne oli supistuksia, koska tuntuivat menkkamaisilta ja hieman tutuilta viime synnytyksestä. Illalla jo ajattelin, että alkaakohan synnytys yöllä tai meneeköhän vedet, kun vielä maatessani sängyllä supistuksia tuli ja meni ja samalla vauva veti kamalaa potkurallia vatsassa. Yhtäkkiä kuitenkin supistukset loppuivat ja nukahdin. Oli kuitenkin kuumeinen ja levoton olo, joten nukuin huonosti yön.

Tänään ei enää ole ollut supistuksia. Sen sijaan aivan kamala tunne alapäässä. Sellainen todella kova paine ja tunne, että se pää sieltä jo puskisi ulos. Varmaan vauva nyt hyvin laskeutunut alaspäin ja sen kyllä tuntee. Lisäksi vessakäynneillä olen havainnut jotain valkoista paksua limaa, jonka olen olettanut limatulpaksi.

On kamalan kärsimätön olo. Kaikki vaan odottavat, milloin vauva syntyy. Itsekin odotan kamalasti vaikka samaan aikaan synnytys jännittää kauheasti. Mieluiten kuitenkin haluaisin, että vauva syntyisi nyt tänä viikonloppuna. Selvästi paikat alkaa ainakin kypsymään supistuksista ja muusta päätellen, mutta silti vauva voi antaa odottaa itseään vielä vaikka kuinka kauan.

Huomenna on vielä neuvola ja toivon, että se olisi viimeinen äityisneuvola. Saa nähdä!

Lähes kaikki valmiina, rv 38+3

 

Vauvan sänky on nyt valmis. Se on tosiaan liikuteltava sivuvaunu, joka on nyt köydellä lujasti kiinni meidän sängyssämme ja myös patjat ja lakanat menevät sänkymme patjojen väliin, jotta se pysyisi paikallaan paremmin. Tähän tulen luultavasti ainakin välillä siirtämään vauvan unille. Aion vielä tuulettaa ja tomuttaa sängyn pääliset ja lakanat ennen vauvan tuloa. Normaalisti sängyssä ei tule olemaan mitään muuta kuin aluslakana, koska en nukuta öisin vauvaa unipesässä tai peittojen yms alla. Swaddle up ja sen alla pyjama saa toimia lämmikkeenä ja ehkä jaloilla ohut viltti lisäksi.

Ystävältäni ostama hoitotaso on aseteltu tukevasti kylpyhuoneen pesukoneen päälle ja siinä on esikoisen vanha hoitoalusta (joka saattaa kyllä vielä vaihtua uuteen vauvan tultua). Hoitopöydällä on myös pieniä pyyhkeitä, vanupuikkoja navan puhdistusta varten, sinkkivoidetta, talkkia, vanulappuja, pehmeä harja ja pyllypyyhkeitä. 

Vauvalle on nyt myös ihan oma amme bakteerian välttämiseksi ja uusi kylpymittari, koska esikoisen äitiyslaatikosta saama mittari meni silloin heti rikki aikoinaan.

Sitten on vauvan vaipat, joita on ihan pienessä koossa sekä siinä seuraavassa myös. Esikoinen oli niin pieni syntyessään, että tarvitsi tuon pienimmän koon silloin. Näistä olemme saaneet monet ystäviltä esim. vaippakakun muodossa ja myös ilmaisina eri vauvapaketeissa. Yhden paketin tosin ostimme. Lattialla on myös pussi täynnä avaamattomia pieniä pakkauksia, joita ystävämme antoi. Toivottavasti näitä ei jäisi kamalasti käyttämättä. Pitää siinä tapauksessa sitten lahjoittaa ylijäämät ehkä jollekin ystävälle, joka saa vauvan? Niin ja olenhan jo hommannut itselleni jälkivuotoa varten siteitä, jotka myös näkyvät ekassa kuvassa näistä.

Lisäksi ostin ystävältäni emmaljungien kanssa yhteen sopivan hyväkuntoisen autokaukalon, johon ostin häneltä siis myös telakan, johon isutuimen saa rattaissa. Mukana oli myös isofix-telakka autoa varten, mutta isofixiä ei meidän autossamme ole. Olen ostanut kaukaloon myös tuon kuvassa näkyvän joutsentoppapussin, niin ei tarvitse pukea toppapukua vauvalle autoon (ja kun sitähän ei edes suositella turvallisuussyistä).

Vaatteita on nyt kyllä ihan tarpeeksi. Koot noilla kahdella hyllyllä menevät noin 50 cm -> 74 cm saakka. Äitini varastossa on lisäksi esikoiselta säästämiäni isomman koon vaatteita. On myös yöpukuja, unipusseja, pääpantoja, tuttinauhoja, kuolalappuja, raapimisenestotumppuja ja muuta pientä, Vaatteita ei nyt siis hetkeen puutu.

Emmaljungan tuplarattaat odottavat käyttäjäänsä. Näissä pääsee myös esikoinen hyvin mukana. Myös vimmakankainen kaukalopussi on valmiina ja pestynä vaunukopassa. Sen ostin myös ystävältäni.

Sitten viimeisenä, mutta myös tarpeellisena, on esikoiselta säästöön jääneet tuttipullolaitteet. Toinen on aventin tuttipullojen sterilisointilaite. Tämä oli todella nopea ja kätevä. Piti vain pestä pullot (jos niitä ei oltu heti huuhdellut hyvin) ja sitten laittaa ne tuohon koneeseen "sterilisoitumaan", eli kuuma vesihöyry hoiti homman. Näin pulloja ja tutteja ei tarvinnut koskaan keitellä. Koneessa puhdistui myös hyvin erilaiset lelut ja muut, joita vauva imeskeli. Toinen on sitten tuo aventin tuttipullonlämmitin, joka on kyllä aika ärhäkkä, eli maitoa saa tarkasti valvoa, ettei se lämpene liikaa. Se on kuitenkin mökillä todella kätevä ja alussa, kun korviketta ei saa lämmittää mikrossa vaan ainoastaan vesihauteessa. Lämmitin tuossa myöhemmin vielä äidinmaidonkin, kun sitä ei saanut mikrottaa, mutta sen kanssa etenkin olin tarkka, koska kuumetessaan liikaa siitä häviää vitamiineja jne.

Hankittu on myös aventin pullosetti, tutteja ja muuta tähän liittyvää tarpeellista, kuten pulloharja ja miedompaa pesuainetta (läpinäkyvä pullo). Myös muutamat korvikkeet ovat varalta kaapista.

Aion siis yrittää ensin taas imetystä ihan tavallisesti, mutta jos se ei taaskaan lähde toimimaan, niin aloitan jälleen osittainimetyksen. Veikkaan ihan todelliseksi syyksi rintojeni alikehittymistä, jolloin ei vain ole tarpeeksi rintarauhasia ja maitoa ei näin tule tarpeeksi. Onneksi se riitti edes osittainimetykseen viimeksi. Nyt nähdään sitten, miten tällä kertaa on asian laita.

Toisin sanoen kaikki hankinnat alkaa olemaan valmiina. Vauvalla on ihana aarrekidin huppupyyhe odottamassa kylpyhetkiä, esikoiselta jääneet kynsisakset ja kaikki muukin tarpeellinen ulkovaatteita myöten. Nyt kun se vauva vaan sieltä vielä tulisi tänne ♥

Rv 37+5 neuvola ja fiiliksiä

Vauva on nyt siis jo täysiaikainen, eli toisin sanoen ei haittaisi vaikka hän syntyisikin jo. Tänään oli kolmanneksi viimeinen varattu neuvolakäynti. Neuvolakäynnillä tehtiin taas perusmittaukset ja lisäksi katsottiin sf-mitta, vauvan asento ja sydänäänet. Onnekseni vauva oli yhä pää alapäin, eli ei ollut kääntynyt poikkiasentoon. Hoitaja kokeili vauvaa kaikkialta ja oli yhä sitä mieltä itse, että vauva on pienikokoinen eikä ainakaan iso, niin kuin naistenklinikalla aiemmin hieman vihjailtiin, että voisi olla. Sf-mitta oli yhä myös melko pieni, mutta kuitenkin noussut aiemmasta. Oma painoni oli laskenut hieman viime käynnistä. Sain onnekseni myös influenssarokotuksen nyt jo.

Alkaa olla todella odottavaiset fiilikset. Mulla tulee välillä todella kipeitäkin supistuksia levossa, jotka kuitenkin aina itsestään loppuvat. Välillä tulee myös kivuttomia vatsan kovettumisia. Supistuksia ei tule kuitenkaan läheskään joka päivä vaan enemmänkin silloin tällöin. Olen myös huomannut, että joskus supistuksia on tullut vadelmanlehtiteen juomisen jälkeen. Olen nyt hieman vähentänyt sen juomista, koska esikoisen takia en edes haluaisi, että vauva syntyisi salamannopeasti vaan haluan ehtiä saada esikoiselle hoitajan ennen synnytykseen lähtöä.

Vietimme viikonloppuna halloweenia perheeni kanssa. Se oli mukavaa ja rentoa ajanvietettä vielä tähän loppuraskauteen. On vaan niin hassu olo, kun ei pysty yhtään ennustamaan vauvan syntymisajankohtaa. Mies vihjailee, että tämä viikko olisi viimeinen kokonainen ja että se syntyisi jo ensiviikolla, mutta itse veikkaan, että synnytys menee hyvin lähelle laskettua aikaa ellei jopa vähän yli sen.

Mulla on yhä ainokaisesta verkkokurssistani tehtäviä tekemättä. Olen yrittänyt nyt kamalalla tahdilla tehdä niitä pois. Niissä on useissa deadline vasta joulukuun alussa, mutta haluan saada kaiken tehtyä nyt ennen synnytystä. En usko, että pystyisin juuri synnyttäneenä ja imetystä harjoittelevana tehdä mitään koulutehtäviä. Silloin minua kiinnostaa vain se pienen pieni ihmisenalku ja meidän perhe muutenkin. Toivoisin saavani ne kaikki valmiiksi tämän viikon aikana, niin voin sitten ensiviikosta alkaen keskittyä vain rentoutumaan ja odottamaan vauvan tuloa.

Edelleen rytmihäiriöt vaivaavat, yöt on tukalia. koko ajan väsyttää ja olo on suuri ja raskas. En tosiaankaan toivoisi, että raskaus venyisi pitkälle yli lasketun, mutta jotenkin on silti sellainen tunne, että yli se menee kuitenkin sen....

Rv 36+5 ja kontrollikäynti vauvan asennosta

Tänään oli tosiaan kontrollikäynti äitiyspoliklinikalla, koska neuvolalääkäri huomasi viikko sitten käynnillä, että vauva oli vatsassa poikittain eikä enää lainkaan pää alaspäin.

Mulla oli jo hyvin aikaisin aamulla kätilön aika, jossa katsottiin ultralla vauvan asento ja sitten siitä 30 minuutin päästä lääkäriaika, jossa mahdollisesti kokeiltaisiin kääntää vauvaa jne. Olin onneksi saanut mummini katsomaan esikoista täksi ajaksi.

Kätilö ultrasi vauvaa ja löysikin samantien pään alhaalta vatsaltani. Vauva oli siis kääntynyt nyt viikon aikana takaisin raivotarjontaan. ♥ Mikä valtava helpotus valtasi mieleni. Käynti kesti siis vain muutaman minuutin ja pääsin lähtemään kotiin.

Tilaahan tuolla mun kohdussa on, kun kyseessä vielä toinen raskauskin jo, eli nyt pitää vaan toivoa, ettei vauva käänny enää takaisin poikittain tai vaikka perätilaan. Aikamoinen mylläys mahassa ainakin yhä käy. En myöskään usko, että vauva on vielä kiinnittynyt tai kovin alhaalla edes. Nyt eletään siis jännän äärellä! Ensi viikolla on onneksi taas neuvola, niin he siellä sitten seuraavat vauvan asentoa.

Olin niin innoissani tästä uutisesta, että aloin jo tänään juomaan vadelmanlehtiteetä. Esikoisesta join sitä jo rv 35 lähtien, mutta pääasiahan siinä taisi olla se, ettei ainakaan liian aikaisin aloittaisi juomaan sitä. On kyllä kamalan jännä olo. Jännittää, pysyykö vauva pää alhaalla, milloin vauva syntyy, meneekö kaikki hyvin ja moni muu asia. Haluaisin kovasti, että ei ainakaan menisi paljoa yliajalle ja että saisin synnyttää alakautta. Olin tietenkin jo tottunut ajatukseen sektiosta, mutta kerran kokeneena alatiesynnytys on minulle jo tutumpi ja turvallisempi ajatuksena. Lyhyempi toipumisaika ja vauvan saaminen heti rinnalle myös mielessä ja noista ensimmäinen etenkin esikoisen takia, jota en voisi edes nostaa vähintään kuukauteen. Hän tarvitsee yhä aika paljon nostamista (esim. pinnasänkyyn menemiseen, pepun pesuun, syöttötuoliin menoon jne). Nyt vaan pidetään peukkuja.

37. raskausviikon maha

Nyt on rv 36+4 eli jo 37. raskausviikko käynnissä. Torstaina vauva on jo täysaikainen! En silti osaa sanoa, onko tämä loppu tähän mennessä mennyt nopeasti vai hitaasti.

Vatsa on jo iso ja yöt tukalia. Mulla on muutenkin yliliikkuvatta nivelissä ja ne menee helposti pois sijoiltaan, niin nyt jokainen kääntyminen sängyssä, sängystä nouseminen jne. paukauttaa alaselän nikamat oikein äänen kera. Se tunne on aivan kamala ja tekee kipeää. Muutenkin kaikkiin niveliin sattuu ja kääntyminen/nukkuminen on kamalaa.

Lisäksi nenä on alkanut nyt lopussa vuotamaan verta todella usein ja paljon. Jatkuva pissahätä, sydän muljuilee, turvotusta ja muutenkin sellainen olo, että haluaisi jo oman vartalon takaisin.

Mulla on todella jännittynyt olo, koska mulla on huomenna aamulla aikaisin aika äitiyspoliklinikalla aika, jossa katsotaan vauvan asento ja mahdollisesti yritetään kääntää vauvaa. Nyt tuntuu, että vauva saattaisi olla kääntynyt, koska se tuttu paineen tunne on tullut takaisin alapäähän, tuntuu, että vauvan pää nousisi välillä tuolla ihan alhaalla ja peppukin tuntuisi nousevan välillä ylävatsalla. En silti uskalla liikaa toivoa sitä todeksi, jos vauva onkin vaikka perätilassa ja tulkitsin väärin tai jopa poikittain edelleen. Huomenna se selivää!

Sairaalakassin sisältö

Nyt kun on ollut paljon jo mietinnässä itse synnytys, on mietitty synnytystapaa, on pelkoa sektiosta ja siitä, ettei vauva kääntyisi raivotarjontaan ja lisäksi mulla tuli tänään eka kipeä supistuskin pyykkien laiton jälkeen, niin päätin vihdoin pakata sairaalakassin loppuun saakka. Kuvassa myös miehen pakkaama "sairaala"reppu, jonka sisällöstä kerron myös lyhyesti.

Lista voi tuntua hieman pitkältä ja osa jonkun mielestä turhaltakin, mutta sanottakoon, että kokemuksesta olen todennut nämä asiat sellaisiksi, jotka haluan nyt myös mukaan.

Mitä pakkaan itselleni?

- imetysliivit (viimeksi mulla oli mukana liian pienet ja harmitti, kun ei ollut mitään rintsioita, mitä olisin voinut käyttää sairaalassa)
- pitkä yömekko (käytin viimeksi vain sairaalan napillisia "mekkoja", koska niissä oli helppo myös imettää, mutta haluan silti oman yökkärin varalta mukaan)
- legginsit, löysä mekko, alushousut ja sukat kotiinlähtöä varten (käytin viimeksikin sairaalassa vain heidän mekkoja, alushousuja, sukkia yms)
- villasukat (vauva syntyy marraskuussa, joten varpaita saattaa palella)
- crocsit (aivan ehdoton! helpotti niin paljon sairaalassa kulkemista, kun piti hakea ruokaa ja muutenkin)
- hiusharja, hammasharja, dödö (hajusteeton, jotta vauva haistaisi minun/maidon tuoksun), pieni shampoo, hoitosuihke hiuksille, pari huulirasvaa (ehdoton, koska huulet olivat niin kuivat koko ajan sairaalassa), nännivoide (vaikka sitäkin kyllä sai sairaalassa), ponnareita ja pinnejä
- pari pillimehua
- karkkipussi
- neuvolakortti

Tähän on tulossa myöhemmin vielä:
- kännykkä + laturi
- nappikuulokkeet
- ehkä joku vesipullo tms?
- hammastahna

Mitä otan mukaan vauvalle?

- 50 cm kokoinen metsolan vaaleapunainen body
- 50 cm mini rodinin legsut
- 56 cm kaikon body
- 56 cm metsolan frillalegsut
- kahdet pienet sukat
- kolmet erilaiset raapimisenestotumput
- kaksi pääpantaa
- harso
- liivisuojat (nämä tosiaan enemmänkin itselleni imetystä varten)
- unipussi, jos se rauhoittaisi vauvaa unille
- ohut kypärämyssy
- merinopipo kokoa xxxs
- pienet villasukat
- pienet merinotumput käsiin
- villa-asu

Lisäksi miehen pakkaamassa repussa on hänen vaihtopaita, parit vaihtoalushousut, vaihtosukat, collarit (nämä olisi kuulemma olleet ihan huiput viimeksi, kun helppo vetää jalkaan jne), videokamera ja hygieniatarvikkeita (hammasharja, shampoo, dödö jne).

Loppuun vielä, mitä olen laittanut jo esikoisen hoitajaa (minun äiti, miehen isä tai minun mummi) varten valmiiksi sitten, kun hän tulee synnytyksen alkaessa hakemaan esikoisen hoitoon.

Esikoisen hoitokassissa on
- vaihtopaitoja
- vaihtohousuja
- yöasu
- pastilleja

Sinne tulee aivan lopuksi vielä:
- lempi yölelu
- ruokakauluri
- nokkamuki
- pari tuttia (käyttää vielä öisin...)
- hammasharja+tahna

Lisäksi hoitaja ottaa mukaansa kuvassa näkyvän vaippasäkin ja vauvan kaukalon (jossa jo valmiiksi kevyt toppapussi). Tarkoitus olisi näiden lisäksi muistaa silloin vielä pakata mukaan kaikki ulkoiluvaatteet ja ottaa peitto mukaan. Matkasänky ja rattaat laitetaan myös patjoineen johonkin valmiiksi, että senkin saa mukaan samalla kertaa.

Kotiin olen ostanut valmiiksi mm. isoja siteitä jälkivuotoa varten, muutaman korvikepurkin ja leiponut pakkaseen mokkapaloja vieraita varten.

Huh, jotenkin nyt kun odottaa toista lasta, niin tuntuu olevan kamalan paljon muistettavaa! Onneksi laitoin jo lapulle jääkaapin oveen kaikki ne asiat, mitkä pitää osata ja muistaa sitten h-hetkellä pakata mukaan. Siinä hetkessä ei välttämättä muuten muistaisikaan.

Rv 36 neuvolalääkäri ja vauva kääntynyt poikittain

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Tänään on oli myös neuvolalääkäri, raskausviikkojen ollessa 35+4. Kerroin, että olen kärsinyt rytmihäiriöistä, joiden takia olin viime viikolla päivystyksessä ja sydänkäyrillä mittauksessa. Leposyke on ollut yli sataa ja sydän on muljahdellut ikävästi. Sykkeeni oli taas nyt neuvolassa noin 115 ja myös lääkäri huomasi asian ranteestani. Hän määräsi minulle Propral-lääkettä sydämen rytmihäiriöihin ja tiheään pulssiin. Määrä on tosin hyvin pieni ja maltillinen ja otan lääkettä vain, jos tunnen muljahtelua tai sydän lyö turhan tiheästi.

Lääkäri oli fiksu ja sanoi, ettei heti nyt mennä turhaan sörkkimään tuonne alakertaan ja ärsyttämään paikkoja, vaan katsotaan ensin vatsan päältä ultralla, miltä siellä vaikuttaa. Tyttönen se köllötteli vatsassa pää jossain oikealla puolella mahaani, kädet siellä missä hänen päänsä kuuluisi olla, jalat toisessa sivussa jne. Hän oli siis aivan poikittain vatsassa. Enää vauva ei siis tosiaankaan ollut toivomassani raivotarjonnassa vaan hän olikin kääntänyt itsensä aivan vääränlaiseen asentoon.

Lääkäri tuumasi tästä, että hän joutuu tekemään minulle lähetteen äitiyspoliklinikalle, koska hän on itse lomalla. Minun tulee mennä tulevalla viikolla siis sinne taas kontrollikäyntiin ja varmaan he yrittävät myös kääntää vauvaa pää alaspäin. Lääkäri sanoi, että mikäli vauva saadaan kääntymään joko pää tai perä alaspäin, niin voisin hyvin synnyttää, mutta jos vauva jää poikittain, niin sektio on ainoa vaihtoehto. Itse haluaisin kyllä sektion myös siinä tapauksessa, että joutuisin muuten synnyttämään vauvan perätilassa.

Olen hieman hermostunut. Mikäli vauvaa ei saada kääntymään, niin sektion mahdollisuus kasvaa. Vaikka vauva saataisiin kääntymään, niin se voi silti kääntyä takaisin väärään asentoon. Jossain myös luki, että joskus vauvan kääntäminen voi käynnistää synnytyksen. Sekin säikäytti. Olen myös kuullut hurjia tarinoita, kuinka kipeää ja kamalaa tuo kääntäminen on. Koko päivän olen nyt vain miettinyt tätä asiaa. Voin myöntää, että pelkään sektiota jo ajatuksena todella paljon ja se on melkein aina ollut yksi suurimmista peloistani. Nyt kun on pienikin riski joutua siihen, niin olen peloissani. Olen hyvin herkkä ja ajatus leikkauksesta, jossa olen hereillä ja tajuissani, alkaa vapisuttaa. Tietenkin se on tehtävä, jos ei muu auta.

Silmät huomaavat kaikki ikävät uutiset

En tiedä onko muillakin käynyt raskaana tai muutenkin pienen lapsen vanhempana niin, että yhtäkkiä huomaa kaikki kamalat uutiset, jotka liittyvät raskauteen, synnytykseen tai lapsiin? Itse olen nyt huomannut sen hyvin ja samaa sanoi äitini, että on nyt raskauteni aikana huomannut kaikki raskauteen liittyvät kamalat uutiset.

On ollut kamalasti uutisia, kuinka joku on yhtäkkiä raskaana kuollut johonkin sairaskohtaukseen ja lapsi on äkkiä leikattu vatsasta ulos ja saatu jopa pelastettua, mutta äitiä ei. Yhdessä uutisessa oli, että äitiä oli jopa pidetty koneisiin kytkettynä jokusen aikaa, että lapsi saatiin turvallisesti ulos ennen kuin äidin "annettiin kuolla".

On ollut uutisia raskausvatsaa potkivista puolisoista, perheensä tappaneista puolisoista, synnytyksessä kuolleista vauvoista tai kohtukuolemista. Monessa elokuvassa, sarjassa ja ohjelmassa tuntuu olevan paljon kyseisiä aiheita ja juuri vaarallisia tilanteita raskaudessa/synnytyksessä.

Paljon on ollut myös uutisia lapsiinsekaantujista, lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, lapsien tapaturmista, lapsien sairauksista/kuolemasta ja muusta ikävästä.

Jostain syystä huomaan näitä uutisia ja kertomuksia nyt kaikkialla. Pitäisi sulkea koko some, kun ahdistaa liikaa kaikki tuollaiset. Eipä sitä tietenkään kannata kaikelta ummistaa silmiään ja elää pelkässä pumpulissa ajatellen, ettei koskaan voi käydä mitään ikävää, mutta ei pitäisi kyllä koko ajan pelätäkään ja stressata, kun kuitenkin onneksi kyseessä on marginaalitapauksia.

Nyt viimeinen, minkä juuri luin, oli Intiassa elävältä haudatusta tyttövauvasta. Uutisen mukaan siellä edelleen tapetaan tyttövauvoja todella paljon. Itselleni tuli todella todella paha olo tuosta uutisesta ja ajatuksesta. Itse kun vielä tyttöä odotan ja en voi ymmärtää, miten joku voisi tappaa oman lapsensa ja pitää vielä tytärtä arvottomana. Minulle molemmat lapset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita, joita puolustan viimeiseen asti ihan aina.

35. raskausviikon maha

Nyt on rv 34+4 eli 35. raskausviikko käynnissä. Olen alkanut käyttämään nyt täällä blogissakin noita neuvolan käyttämiä viikkoja, koska pysyn siten helpommin heidänkin kanssa kärryllä. Ovulaation mukaan nyt olisi siis vasta rv 34+0.

Vatsa on tänään ollut erityisen suuri, koska vauva pyllistelee todella ylhäällä ja muutenkin työntää itseään ulospäin vatsasta. On ollut myös aika kivuliasta tästä syystä...

En muutenkaan muistanut, miten tuskallista tämä loppuaika on. Olo on valtava, kävely on tuskallista, jatkuvasti saa juosta pissalla, vauvan liikkeet tuntuvat pääsääntöisesti vain epämukavilta ja yöt on unettomia ja kivuliaita. Kyljeltä kyljelle kääntyminen öisin sängyssä on alkanut sattumaan todella paljon, Lisäksi nyt joka yö on käynyt niin, että kuvan vaihdan asentoa kyljeltä toiselle, niin noin puoli välissä kilpikonnamaista pyörähdystäni tuntuu kamala pamaus jostain; selästäni tai lantiostani, en ole ihan varma? Se on todella inhottava tunne! Pystyisipä nukkumaan koko yön vaan samassa asennossa...

Olo alkaa olemaan myös malttamaton. Haluaisin tavata jo meidän pienen tytön. Synnytys kuitenkin samaan aikaan jännittää ja ahdistaa. Ens kuussa kuitenkin näen hänet (ellei venykin joulukuulle saakka raskaus, hui!).

Vauvajuhlat

Viime raskaudessa mulla ei ollut lainkaan vauvajuhlia, mutta nyt muutamat mun ystävistä halusivat järjestää mulle sellaiset. Oon ollut kyllä todella otettu.

 

 

Olin varannut kerhohuoneen, jonne ystävät menivät jo muutaman tunnin etuajassa järjestämään juhlia. Menimme loput myöhemmin paikalle ja silloin kaikki olikin jo valmista. Oli ihania seinäkoristeita, pieniä karkkia sisältäviä tuttipulloja, ilmapalloja ja itselleni sain tuollaisen nauhan olalleni, jossa luki englanniksi "tuleva äiti".

Juhliin oli tilattu pizza, leivottu kinkkupiirakkaa, ostettu sipsejä ja keksejä sekä suklaata, tehty kakku ja omenapiirakka jne. Lisäksi oli kahvia, mehua ja limua.

Ensin söimme, jonka jälkeen sain avata lahjoja. Lahjaksi sain ihania vauvanvaatteita, vaippakakun (joka sisälsi toisessa kuvassa olevat tarvikkeet, ihanan valaisimen jne) sekä lahjakortin jalkahoitoon! En ole kyllä koskaan sellaisessa ollut, joten odotan innolla.

Lahjojen jälkeen kisailimme siitä, kuka saa sokkona vaihdettua nopeiten vaipan karviselle. Itse olin melko hidas... Sen jälkeen muut arvasivat mahani ottamalla lankakerästä jonkun kokoisen pätkän, joka mitattiin mahaani ja lähimmäksi päässyt oli voittaja. Tämän jälkeen arvailimme vielä raskauteen/vauvoihin liittyviä sanoja sanaselitysten kera.

 

Kaikki vieraat myös kirjoittivat lapuille arvauksensa mm. vauvan painosta, syntymäpäivästä ja muusta. Voin myöhemmin katsoa, kuka osui lähimmäksi.

Päivä oli todella ihana ja olen ollut kamalan liikuttunut tänään. Ihania ystäviä minulla ♥

Kontrollikäynti äitiyspoliklinikalla

Mulla oli tänään rv 32+4 kontrollikäynti äitiyspoliklinikalla neuvolan lähetteellä. Syy oli pienessä sf-mitassa (se 25 cm muutama viikko sitten).  Neuvolassa epäiltiin, että vauva olisi liian pieni ja ettei istukka toimisi kunnolla tms.

Hoitaja kyseli voinnista ja ohjeisti minut sitten hoitopöydälle. Hän kokeili vatsaani ja sanoi vauvan olevan pää alhaalla. Seuraavaksi hän ultrasi vauvaa päästä aloittaen. Kaikki mitat olivat oikein hyviä ja monitori ilmoitti koko ajan lasketuksi päiväksi paljon oikeaa aikaisempaa.

Lopulta hoitaja sanoi, että vauva painaa tällää hetkellä 2,2 kiloa ja menee kokonsa puolesta +0,7 käyrällä. Kyse ei siis tosiaankaan ole liian pienestä vauvasta vaan enemmänkin juuri päinvastoin. Oikein hyvän kokoinen vauva kuulemma ja lähellä keskikäyrää. Kaikki mitat (vatsa, pää ja sääriluu) antoivat melko samaa mittaa.

Mitat olivat todella yllättäviä, koska olin panikoinut käyntiä. Esikinen oli niin pieni syntyessään ja hänestä povattiinkin etukäteen pientä vauvaa, että tämä tuli itsellekin yllätyksenä. Jää nähtäväksi, minkä kokoinen vauva tosiasiassa on sitten syntyessään. Ainakaan tuohon sf-mittaan en luottaisi enää ollenkaan. Siihen vaikuttaa vielä niin moni asia.

Sitten vielä toiseen asiaan; esikoisella oli tosiaan torstai aamusta lauantai-iltaan saakka kovaa kuumetta. Lauantaina hänellä oli myös vatsa sekaisin ja silloin kävimme myös lääkärissä, joka määräsi antibiootit korvatulehduksen hoitoon. Sunnuntaina kuumetta ei enää ollut, mutta huomasin esikoisen otsan menneen ihan punaiseksi, hieman läikikkääksi. Myös korva punoitti. En kamalasti ihmetellyt asiaa, mutta illalla hänellä alkoi näkyä punaisia näppyöitä myös kaulassa ja rintakehällä.

Näppylät lisääntyivät ja huomasin nyt tänään aamulla, että niitä on jo kaikkialla hänen kehossaan. Aloin tietenkin syyttää heti antibioottia ja miettiä, että se on allerginen reaktio siitä. Sitten ystäväni sanoi, että voisiko se olla vauvarokkoa, koska heillä oli sellainen joku aika sitten ja se oli juuri näiden oireiden mukainen. En ollut ajatellutkaan, että 2,5-vuotiaalle voisi vielä tulla VAUVArokko. Ilmeisesti se kuitenkin tulee lähes kaikille kerran ennen kolmen vuoden ikää ja esikoisella ei ole vielä tähän asti kyseistä tautia ollutkaan. Hän on ollut myös hyvin väsynyt, itkuinen ja kärttyisä, mikä on kai myös tavallista vauvarokossa. Hän makaa vain kaikki päivät lattioilla, haluaa olla sylissä, itkee ja nukkuu. Ikävää nähdä hänet niin kipeänä. Olisipa se pian ohi!

Liberolaukku

Sain tänään liberolaukkuun oikeuttavan koodin puhelimeeni. Mitä se sitten tarkoittaa? No sitä, että laskettuun aikaan on enää kahdeksan viikkoa! Tai ainakin neuvolan laskemaan päivään.

Esikoinen on ollut nyt todella kipeä; flunssaa, korkeaa kuumetta, itkua ja hokee vain, että "sattuu". Tänään kuumetta oli kolmatta päivää ja hän edelleen valitti, että sattuu. Lähdimme siis päivystykseen, koska aloimme epäillä korvatulehdusta; saa sen yleensä aina flunssan jälkitautina ja sen tullessa lopettaa syömisen, itkee öisin, haroo korviaan jne. Lääkäri löysikin toisesta korvasta alkavan korvatulehduksen, joten haimme antibiootit apteekista. Olen toki itsekin ollut flunssassa, mutta kuumetta ei ole ollut. Tuntuu vaan pahalta, kun esikoinen on niin kovin kipeä ja surkeana. Toivottavasti nyt alkaa helpottaa.

Hain kuitenkin jo heti tänään tuon liberolaukun ja ostin samalla illaksi mulle ja miehelle alennuksesta maailman parasta jäätelöä eli Ben&Jerry'sin synttärikakkujädeä ♥ Tämä on meillä molemmilla ihan lempparia.

Tämä laukku maksaisi kaupassa normaalisti siis 10 euroa, mutta liittymälllä netissä tuohon libero-kerhoon sen saa ilmatteeksi kahdeksan viikkoa ennen laskettua. Näitä vihreitä hoitolaukkujahan näkyy usein äideillä tuolla ulkona. En jaksanut tätä hankkia vielä esikoisen odotusaikana, mutta nyt hain sen.

Laukussa oli imetyssuojia, pienet pesuaine- ja hoitoöljypurkit, siteitä, pieni lelu vaikka vaunukoppaan roikkumaan laitettavaksi, pikku paketti pyllypyyhkeitä ja pieni vaippapaketti. Oikein kiva paketti ilmaisena saatavaksi mielestäni. Aika samanlainen sisältö muuten kuin tuossa babyboxissa.

En enää edes keksi, mitä muuta vauvakamaa voisi saada ilmaiseksi. Onko joku muu keksinyt jotain liberolaukun ja babyboxin lisäksi?

Imetys ja kokemukseni siitä

Teki mieli tehdä oma postaus aiheesta imetys. Minulle se ei ole ollut mikään itsestäänselvyys siitä alkaen, kun esikoinen syntyi.

Silloin kun odotin vielä vuosina 2016-2017 esikoistani, niin pidetin imetystä jotenkin itsestäänselvyytenä. Ajattelin, että kyllä se aina onnistuu, heti synnytyksen jälkeen vauva rinnalle ja maitoa alkaa suihkuta ja sitä riittää koko imetystaipaleen ajan hyvin. En ollut miettinytkään mitään korvikkeita tai muuta. Mies taisi ennen synnytystä ostaa kaappiin aventin tuttipulloja ja kysyin silloin, minkä ihmeen takia niitä ostaa, että ne menee kuitenkin vain hukkaan ja olivat hintavia.

Esikoinen syntyi myöhään illalla, kello 23.12. Sain hänet samantien rinnalle, josta kätilöt neuvoivat minua tarjoamaan vauvalle rintaa suuhun. Vauva hieman hapuili rintaa ja yritin häntä imettää. Ote oli koko ajan huono, koko imetys minulle vierasta ja vauva irrottautui vähän väliä huutamaan. Ei siitä silllä hetkellä kyllä tullut yhtään mitään.

Kätilöt neuvoivat, että vielä ei ole kiire, mutta yön aikana minun olisi hyvin tärkeää saada annettua vauvalle hänen tärkeät ensimaitonsa, eli colostrum-maidot. Imetys ei onnistunut vielä ollenkaan, vauva oli väsynyt, imetysote oli kehno ja maito ei ollut noussut., Minulle annettiin perhehuoneeseen yöksi mukaan metallinen teelusikka, johon minun olisi pitänyt yrittää lypsää edes muutama tippa sitä ensimaitoa ja antaa siitä vauvalle. Pienikin määrä olisi riittänyt, sillä vauvan vatsa oli tuolloin vain viinirypäleen kokoinen. En kuitenkaan saanut koko yön aikana edes yhtä pisaraa maitoa vauvalle ja vauva oli koko yön siis syömättä. Emme oikeastaan edes nukkuneet sinä yönä. Vauva oli kyllä vielä ilmeisesti kohtuajan jäljiltä sen verran ravintoa saanut, että nukkui melko hyvin eikä itkenyt koko aikaa.

Seuraavana päivänä pyysimme paljon apua imetykseen, kokeilimme eri tapoja ja lypsämistä, teimme oikeastaan kaikkemme, että olisin saanut ruokittua vauvaa. Lopulta muistaakseni iltaa kohden vauva itki koko ajan eikä maito vaan noussut. Pyysimme lisämaitoa, jotta olisimme saaneet nukkua edes hetken. Korvike tuotiin pillerimukissa ruiskun kera, josta sitä ruiskutettiin varovasti vauvan poskeen. Hän oli heti tyytyväinen ja nukkui hieman, mutta aika pian heräsi aina nälkäisenä. Olin myös kauhuissani siitä, miten kivuliasta imetys oli ja miten kipeät nännit olivat (kaalinlehdet ja nännivoide auttoivat edes vähän kotona asiaan).

Koko synnäriajan vauvamme itki aivan koko ajan, emme nukkuneet kuin minipätkiä ja mies haki aina ruoat huoneeseemme. Muut vauvat tuntuivat olevan välillä hiljaksiinkin, mutta meidän vauva huusi kuin syötävä koko ajan. Muutamasti jouduimme pyytämään lisämaitoa, kun emme voineet seurata sitä huutoa vain sivusta.

Lähtiessämme paino oli pudonnut syntymäpainosta, 3010 g, jonnekin reilu 2700 g:aan, mikä oli aivan liikaa. Varasimme samalle viikolle neuvola-ajan, jossa paino katsottaisiin uudelleen. Kotiuduime kuitenkin tuolloin ja kotona annoimme kotona jo pullosta korvikettakin hieman, koska emme kestäneet katsoa sitä huutoa ja itkua, kun maitoa ei tuntunut tulevan pisaraakaan.

Imetin esikoista yötä päivää. Hän roikkui tissillä aivan 24/7. Hän huusi kaiken ajan, jonka oli hereillä. Luulimme sitä koliikiksi, vaikka hän oli ilmeiesti vain todella nälkäinen. Maito tosiaan nousi heti hieman jo kotona, mutta ei tarpeeksi. Olin koko ajan huolissani ja pelkäsin vauvan kuolevan syliini. Pissaa ei tullut tarpeeksi, pissan mukana oli aina sellaista punaoranssia väriä (voi kai joskus viitata kuivuuteenkin) ja kakkaa ei tullut ainakaan ensimmäiseen viikkoon. Mikäli paino olisi alkanut nousta edes kohtuullisesti, olisin pitänyt korvikkeen kokonaan poissa, mutta lopulta mielenterveyteni, huoli vauvasta ja kaikesta sai minut luovuttamaan. Aloin antaa korviketta imetyksen ohella. Vauvan paino alkoikin nousta, hän itki vähemmän ja oli tyytyväisempi. Olin itsekin paljon onnellisempi ja vähemmän peloissani.

Sillä hetkellä olin kyllä katkera kaikille ystäville ja tuntemattomillekin, joilla rinnat tuntuivat suihkuavan jo alusta asti, pakastimet pursusivat maitopusseja ja jotka sanoivat minulle, että "ei se voi olla niin, ettei maito riitä, jatka vaan, vauva vaan tankkaa" tai "tuo se tänne, niin minä imetän, ettei tarttee korviketta antaa!". Tunsin olevani huono äiti, epäonnistunut naisena ja äitinä. Lohtua sain tosin facebookin korvikemutsien-ryhmästä ♥ Vertaistuki ja tuomitsemattomuus oli aivan ihanaa siinä tilanteessa.

Olin kyllä aivan vähän osannut pelätä tätä asiaa jo ennen raskautta. Olen aina ajatellut, että rinnoissani voi olla jonkinlaista kehittymättömyyttä ja sitä ne taisivat vähän veikata synnärilläkin. En ollut ehkä tahtonut uskoa, että se voisi oikeasti olla sitten totta. Imetys on tottakai hieno asia ja olisin itsekin halunnut täysimettää vauvaa ja jatkaa imetystä koko ensimmäisen vuoden. En ikinä vähättelisi imetystä tai äidinmaidon hienoutta ja sopivuutta vauvalle, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että itselleen pitää olla myös armollinen. Pääasia on, että vauva saa ruokaa ja että sekä äiti että vauva voivat hyvin.

Olen kuitenkin ollut iloinen siitäkin, että sain osittainimetettyä viisi kuukautta ja lopussa vielä pumppasin vauvalle iltamaidot pulloon, kun hän ei enää suostunut ollenkaan tissille. Minä yritin, vauva sai ruokaa ja oli tyytyväinen. Lopulta maitoa ei enää tullut ollenkaan ja siirryimme kokonaan korvikkeeseen. Olin jonkin aikaa surullinenkin ja pettynyt, mutta pian olo kuitenkin helpottui ja olin onnellinen vauvani hyvästä kasvusta.

Olen nyt jännittänyt imetystä todella paljon. Onnistuuko se paremmin kuin viimeksi tai jopa huonommin? Mikäli vika todellakin on rinnoissani, niin en voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään. Aion kyllä yrittää imetysteetä ja muuta vastaavaa, mutta en ota samalla tavalla stressiä. Olen paras mahdollinen äiti lapselleni joka tapauksessa. Huolehdin, rakastan, olen läsnä, pidän lähellä, hellin ja hoivaan. Positiiviseksi asiaksi olen huomannut ainakin sen, että paita kastuu nyt jo raskaana välillä, mutta mikään taehan se ei vielä tosiaan ole.

Tämä on niin herkkä aihe ja jokaiselle henkilökohtainen. Tuntuu sen takia välillä vaikealta edes puhua tästä. Uskoisin kuitenkin, että jokainen äiti tekee itse parhaat päätökset tämänkin asian suhteen eikä ole muiden asia tuomita muita. Huolehditaan jokainen itsestämme ja omasta perheestämme.

32. raskausviikon masu

Tänään on rv 31+0 eli 32. raskausviikko alkaa! En sitten muistanutkaan viime viikolla päivittää mahakuvaa, joten päivitin sen vasta tällä raskausviikolla. Muutosta tuntuu todellakin tulevan nyt joka viikko ja vähän jännittää, miten isoksi tuo vatsa vielä ehtii ennen synnytystä.

Olo on ihan hyvä, mutta väsymys painaa koko ajan ja liikkuminen on hidasta ja vähän vaivalloista. Olisi niin kivaa, kun saisi välillä nukkua kunnolla, mutta usein esikoinen saattaa vielä yöllä heräillä ja aamulla pomppaa aikaisin ylös. Päiväunia hän suostuu nukkumaan vain harvoin, joten en niitä itsekään saa nukkua. Voisipa juoda kahvia tai energiajuomaa joskus pahimmalla hetkellä, mutta kun niistäkin vaan kahvia saa raskaana nauttia ja sitäkin maksimissaan kaksi pientä kuppia päivässä. No, silmät ristissä sitten hoidan esikoista ja odottelen jo todella malttamattomana, että saataisiin tämä pieni tyttö tänne meille kotiin. Vielä on yhdeksän viikkoa laskettuun!

Neuvolakäynti ja alhainen sf-mitta

Minulla on tänään neuvolan mukaan rv 31+0 ja oviksen mukaan 30+3. Kävin normaaliin tapaan neuvolakäynnillä. jossa painoni, verenpaineeni ja prot+gluk olivat hyvät. Hoitajan ottama hemoglobiini oli myös normaali (muistaakseni 130) Keskustelimme taas aluksi hieman hoitajan kanssa, kunnes menimme kuuntelemaan vauvan sydänääniä, mittaamaan sf-mittaa sekä kokeilemaan, miten päin vauva vatsassa on.

Sydänäänet oli hyvät ja vauva tuntui olevan mitä ilmeisimmin jo pää alhaalla. Hoitaja tunsi vauvaa kuitenkin pitkälle vatsan sivuille, joten asento jäi melko epäselväksi. Aivan kuin hän olisi ollut jotenkin poikittain vatsassa.

Huolta herätti kuitenkin sf-mitta. Hoitaja ei saanut siitä kuin hädintuskin 25 cm jos sitäkään. Mitta oli kuulemma aivan turhan pieni näille viikoille ja meni jonkun käyrän alapuolelle. Hän laittoi minulle kontrollilähetteen synnytyssairaalaan, josta minut kutsutaan kontrolliin luultavasti vasta muutaman viikon päähän. Saan kutsun myöhemmin kirjeenä kotiin.

Esikoisen raskaudessa sf-mitta oli jatkuvasti liian pieni. Siitä aina huomautettiin, mutta koskaan ei kuitenkaan lähetetty kontrollikäynnille tai mietitty sitä sen enempää. Katsoin esikoisen neuvolakortsista, että häntä odottaessaan sf-mitta oli näillä viikoilla noin 27. Sekin oli silloin miinuskäyrällä, mutta nyt mitta oli vielä jopa kaksi senttiä pienempi. Esikoinen tosiaan syntyi pienikokoisena (3010 g) vaikka olikin täysiaikainen (rv 40+2). Siro hän on ollut aina ja siro on myös hänen isänsä.

Huolestuin aika paljon, kun hoitaja puhui istukan toiminnasta, tarvittavasta ravinnon saannista sekä raskausmyrkytyksestä. Itse mietin kyllä myös, voisiko vauvan asento olla vaikuttanut mittaan tai se, että kohtuni on kallistunut taaksepäin ja istukka sijaitsee takaseinämässä. En vielä haluaisi olla huolissani, vaikka päässä pyöriikin kaikenlaisia ajatuksia juuri siitä, että istukka ei toimi kunnolla eikä vauva saa tarvitsemaansa ravintoa tai että en syö itse tarpeeksi ja ravitsevasti.

Haluan uskoa, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja kyseessä on vaan taas pieni ja siro vauva ♥

Ajatuksia 31. raskausviikolta

En ole vielä muistanut kuvata mahapostausta tältä viikolta, mutta on tässä vielä viikkoa toki jäljellä. Olo on ainakin jo melko kookas ja raskas.

Liitoskivut ovat vähän hellittäneet, kun olen välttänyt pitkiä ja raskaita lenkkejä ja muutenkin kovaa fyysistä rasitusta. Kääntyminen sängyssä on yhä vaikeaa ja tekee kipeää. Unettomuus on alkanut lisäksi vaivaamaan, eli nukahdan huonosti ja heräilen kesken unien. Olo on sen takia jatkuvasti väsynyt.

Hoidan tällä hetkellä esikoista kotona. Esikoinen on lopettanut kokonaan päiväunien nukkumisenm vaikka heräisi jo seitsemältä aamulla. Tänäänkin tuntui melko raskaalta, kun piti huonon yön jälkeen herätä aikaisin, hoitaa perus ulkoilut ja viihdytykset ja sitten ei kuitenkaan voinut edes hetkeä levätä tai juodassa vaikka kahvikuppia rauhassa. Esikoinen ei halunnut edes levätä hetkeä sängyssään ja itse olisin toivonut voivani nukkua päiväunet. Silmät ovat painaneet ja koko päivän olen vaan haaveillut nukkumaan pääsemisestä. Mies tuli kotiin kuuden aikaan aamuillasta, jolloin minun täytyi alkaa samantien tekemään alkaneiden verkkokurssieni tehtäviä. Toivottavasti huomenna olisi helpompi päivä. Tietenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että kohta se vasta vaikeaa onkin, kun kaksi valvottaa ja kaipaa huomiotani koko päivän ajan.

Muuuten raskaus on sujunut hyvin. Välillä nostelut ja muut saattavat aiheuttaa vihlontaa vatsaan, mutta onneksi melko harvakseltaan. Vauva möyrii ja hikkailee usein. Minulla on tunne, että vauva on jo pää alaspäin vatsassani.

Torstaina on jälleen neuvola. Sen jälkeen onkin vasta kuukauden päästä uusi käynti, joka on neuvolalääkäri.

Mitä ostin äitiysavustuksella?

En ottanut tällä kertaa tosiaan äitiypakkausta, koska meillä on yhä esikoisen pakkauksesta tallella lähes kaikki, Koin järkevämpänä ottaa avustuksen rahana, jotta voisin ostaa puuttuvat haluamani asiat sillä tavalla.

Äitiysavustuksen määrä on siis 170 euroa.

Sitterin päällinen
Ensimmäinen ostamani asia oli mittatilaustyönä tilattu ja tehty babybjörn-sitterin päällinen. Sitteri meillä oli jo ennestään esikoiselta, mutta sen päällinen oli jo melko kulunut perus punavalkoinen.

Miksi halusin tilata sitteriin päällisen?
Tämä kyseinen sitteri oli todellinen arjen pelastajamme aikoinaan ja varmaan eniten vauvatavaroista käytössä, joten nyt teki mieli saada sille vielä uusi ilme uutta tulokasta varten.

Päällisen hinta?
Tilasinkin yksityisyrittäjältä päällisen toivomani kankaan ja yksityiskohtien (erilliset mustat osat reunalla ja keskellä) mukaisesti, Hinnaksi tuli posteineen 42,2 euroa, mikä on hyvin keskimääräinen hinta näistä itse ommelluista päällisistä.

Sivusänky
Toisena asiana ostin jollyroomilta sivusängyn vauvalle. Sängyn nimi on siis
JLY Bedside Crib ja tilasin sen pakettina siihen kuuluvan patjan kera. Tämä sänky on siis ehkä noin puolet normaalista pinnasängystä ja se toimii vauvalla vain ensimmäiset kuukaudet. Sängyssä on renkaat, joten se on helppo kuljettaa esimerkiksi olohuoneeseen tarvittaessa. Tasoja on useita, jotan myöhemmin, kun vauva nukahtaa helpommin ihan täyslaidalliseen sänkyyn, niin voimme nostaa tasoa alemmas ja asettaa viimeisenkin laidan sänkyyn. Nyt tämä kyseinen pinnasänky on kuitenkin kiinnitetty meidän sänkyämme vasten tukevasti mukana tulleella remmillä. Korkeus on ylimmällä tasolla, joka vastaa aika hyvin meidän sänkymme korkeutta.

Miksi halusin tilata sivusängyn?
Haaveilin täällaisesta ratkaisusta koko esikoisen vauva-ajan. Etenkin alussa esikoinen heräili paljon yöllä ja roikkui rinnalla. Hän usein nukahti rinnalle, mutta jos yritin nostaa hänet omaan sänkyyn (aluksi äitiyspakkauslaatikko ja myöhemmin pinnasänky), niin hän heräsi aina. Pelkäsin kuitenkin yöllä pyörähtäväni vauvan päälle ja en pystynyt kääntymään, kun vauva oli koko ajan minussa kiinni. Haaveilin, että voisin aina imettämällä nukuttaa vauvan vaikka jonkun liinan tai lakanan päälle ja siirtää sen liinan avulla varovasti sivusänkyyn nukkumaan. Siitä vauva olisi yöllä helppo ottaa takaisin syömään ja siirtää takaisin nukkumaan. En kuitenkaan saanut aikaiseksi hankkia kyseistä sänkyä, mutta nyt halusin sellaisen ehdottomasti hommata. Toivottavasti se helpottaa yöuniani tällä kertaa.

Sivusängyn hinta?
Hinnaksi patjan kanssa tuli 120,90 euroa. Postit olivat ilmaiset. Ostimme myöhemmin myös peiton, lakanat, petarin sekä kosteusalustan sänkyyn, mutta en laske niitä tähän mukaan.

Äitiysavustus on suurudeltaan 170 euroa ja näihin kahteen hankintaan minulla meni yhteensä siis 163,1 euroa. Hintaa tuesta jäi jäljelle 6,9 euroa.

Babyboxin sisältö

Hain eilen Lastentarvike-liikkeestä ilmaiseksi netistä saamani babyboxin. Hain samanlaisen myös esikoiseni raskaudessa. Laatikon sisältö oli muuttunut paljon aiemmasta ja olin todella iloisesti yllättynyt siitä.

Laatikossa tuli vastasyntyneellekin sopiva aventin tuttipullo, viaplayn 2 kk ilmainen lahjakortti, aventin tutti, desifiointivaatepesuainetta, siteitä ja ensivaippoja. Käytämme itse juuri aventin pulloja, joten tuo oli täydellinen meille. Libero touchin vaipat meillä oli myös esikoisen vauva-aikana käytössä ja samoja aion käyttää myös nyt, joten sekin oli mahtava yllätys. Oli niin hienoa, kun noissa vaipoissa on se "pissaviiva", niin voi seurata pissan määriä etenkin juuri imetystä varten alussa.

Kahdeksan viikkoa ennen laskettua pitäisi tulla vielä koodi, jolla saa hakea Liberon hoitolaukun sisältöineen kaupasta ilmaiseksi. Teen siitäkin myös oman postauksen aikanaan.

Rv 29+0 ja synnytystoiveita

Tänään alkoi jo 30. raskausviikko, Vauva on nyt keräkaalin kokoinen. Hullua ajatella, että tämä on käytännössä viimeinen kymmenes ennen synnytystä (vaikka tietenkin raskaus voi mennä yliajalle).

Tuntuu kuin vauva olisi käänytynyt jo pää alaspäin. Liikkeet tuntuvat samanlaisilta kuin esikoisesta silloin, kun hän oli kääntynyt alaspäin (mikä tapahtui näillä näppäimillä).

Olen yhä melko väsynyt ja liitoskivut ovat hurjia. Käveleminen on melko inhottavaa ja kääntyminen sängyssä sattuu kaikkialle. Lisäksi painajaiset ovat alkaneet piinaamaan öitäni ihan kunnolla ja lisäksi minulla on alkanut tulla rintakipuja (pistää vuorotellen rintoijen sisälle). Olen huomannut myös maidon erittymistä, mikä on todella hienoa, koska esikoisen kanssa jouduin odottamaan todella kauan ennen kuin edes ensimmäiset pisarat nousivat.

Sitten itse asiaan, eli haluan jakaa kanssanne synnytystoiveeni, jotka olen jo kirjannut ylös synnytystä varten. Nämä poikkeavat hieman viime raskauteni toiveista.

Olin tosiaan viimeksikin toivonut saavani epiduraalipuudutteen, mutten sitä ehtinyt saamaan. Tällä kertaa se on yksi suurimmista toiveistani, koska se luultavasti poikkaisi paniikin, joka minulle viimeksikin tuli siitä, etten saanut millään katkaistua kaikista kovimpia kipujani. Pelottaa eniten sen shokkitila.

En viime raskaudessa edes tiennyt tuosta TENS-laitteesta, mutta nyt kuulin ystävältäni niin paljon hyvää siitä hänen kokeiltuaan sitä, että haluan ehdottomasti itsekin kokeilla siitä supistuksiin, mikäli se on mahdollista.

En halua tällä kertaa missään nimessä pudendaalipuudutetta. Se oli koko synnytykseni yksi kipeimpiä vaiheita (kyllä, olen tätä mieltä vaikka avautumisvaiheen supistukseni ilman kivunlievitystä olivat jotain aivan kamalaa) ja muutenkin nöyryyttävin hetkin, kun piikkien laittaja tuntui vain nauttivan kivustani ja sanoi todella törkeitä kommentteja väliin, kun itkin kivusta. Ei enää ikinä tuota puudutetta!! Se kipu, kun se piikki lävisti aina paikkani tuolta sisältä oli jotain järisyttävää ja se neula tuntui niin paksulta ja siltä, ettei se olisi meinannut upota helposti edes läpi ja että pistäminen vain kesti ja kesti. Järkyttävää.

Pyysin myös viimeksi, ettei minulle laitettaisi katetria, jos ei ole pakko. Jostain syystä sen laitto pelottaa enemmän kuin synnytys. Viimeksi se meinattiin laittaa minulle silti ilman kysymistä.

Viime kerralla jouduin maakaamaan kyljelläni paikoillani käyrissä juuri pahimpina kipuhetkinä, joten nyt toivon, että saisin silloin mieluummin olla liikkeessä. Se makaaminen kamalissa kivuissa tuntui ihan kamalalta, kun hoitajatkin olivat muualla sen ajan.

Toiveenani oli jo viimeksi, että välilihaa ei leikattaisi "varmuuden vuoksi" tms. vaan ainoastaan sitä todella vaativassa tilanteessa. Tämä onneksi toteutui, eikä välilihaa tarvinnut leikata.

Perhehuone oli viimeksi toiveenani ja niin se on myös nyt. Olen varma, että jos joudun monen äidin ja vauvan kanssa samaan huoneeseen, niin en nuku minuuttiakaan. Kyllä sen tietenkin kestää, kun on pakko, mutta aina saa toivoa.

Meinaako muut odottajat laatia synnytystoivelistaa synnärille mukaan vietäväksi?

29. raskausviikon masu

Tänään on rv 28+0 eli 29. raskausviikko alkaa. Todella jännää, että seuraava mahakuva tulee olemaan jo 31. viikolta! Aika on taas hurahtanut.

Olen tällä hetkellä siis viimeisellä raskauskolmanneksella. Vauvakin on jo yli kilon painoinen pötkylä. Helpottavaa tietää, että mikäli vauva syntyisi nyt, niin hänellä olisi jo hyvät mahdollisuudet selviytyä. Jokainen päivä lisää nyt mahdollisuutta, että lapsi syntyy terveenä (luki jossain sovelluksessa tänään).

Olen huomannut pienen eron esikoisen ja kuopuksen liikkumisessa vatsassa. Esikoinen oli tosi kova potkimaan, mutta kuopus tuntuu enemmän vain möyrivän. Potkuja tuntuu paljon vähemmän kuin esikoista ja lähes kaikki tuntemukset mitä nyt tunnen on sellaista möyrimistä. Mahakin on eri muotoinen ja vähän enemmän tuolla alhaalla kuin esikoisesta.

Miehen isä ja äitipuoli kävivät tänään meillä kahvilla. Appi sanoi, että hän oli nyt hyvästellyt kesän ja todennut, että syksy alkaa. Tähän asti olen koko ajan ajatellut, että sitten kun syksy alkaa, niin alan olla todella lähellä synnytystä. Jotenkin tuon lauseen kuultuani heräsin taas siihen todellisuuteen, miten lähellä marraskuu jo on. Jännittää ihan kamalasti.

Synnytyksen pohtimisesta tulikin mieleen, että kirjailin tänään jo synnytystoiveitani ylös. Aion tehdä niistä vielä lähipäivinä aivan oman postauksen. Mietin jo vähän sairaalakassiakin valmiiksi, mutta teen siitäkin myöhemmin oman kirjoituksen.

Vauvapyykkiä ja kuulumisia, rv 27+0

Tänään alkoi jo 28. raskausviikko. Raskausappini ilmoittivat muun muassa, että vauva on nyt noin munakoison kokoinen ja selviäisi noin 90-95 % mahdollisuudella, mikäli syntyisi tällä viikolla. Vauvan keuhkot voisivat syntyessä jo hiukan hengittää itse ilmaa, mutta tarvitsisivat kuitenkin myös apua.

Toivon kuitenkin, että vauva pysyy vielä ainakin viikolle 37+0 saakka mahassa. Olen kuitenkin myös vähän hermoillut, koska minulla on nyt jo ollut niin kovia liitoskipuja, alapääkipuja ja jatkuvaa pissahätää. Näyttää ja tuntuu siltä kuin vauva olisi jo melko alhaalla ja äitinikin mainitsi eilen vatsani "tippuneen". Olen nyt ihan kaiken varalta alkanut jo pesemään vauvapyykkiä ja sitä onkin ollut monta koneellista pestävänä. Sain tänään viimein viimeiset vauvanvaatteet pestyä. Aion vielä tässä joku päivä silittää vaatteet, lajitella koon mukaan ja viikata valmiiksi kaappiin. Onpahan yksi asia hoidettu, niin ei tarvitse kaikkea lopussa kiirehtiä.

Esikoisen kanssa ei tosiaan kamalasti voi päivisin levätä, vaan hän vaatii jatkuvan huomion. Jalkojani särkee jatkuvasti, väsyttää ja liikun kuin etana. Harmittaa niin paljon, etten voi kantaa esikoista entiseen tapaan, en voi yhtä helposti heittäytyä hänen kanssaan lattialle leikkimään, juosta ulkona hänen perässään ja muutenkaan olla yhtä toiminnallinen kuin normaalisti. Onneksi on myös tuo mies tukena, joka on töiden jälkeen autellut ja viihdyttänyt esikoista.

Raskautta on jäljellä vielä noin 13 viikkoa. Mitä vielä täytyisi tehdä ennen vauvan saapumista? Ainakin ostaa hänelle oma kehto tai laidaton pinnasänky (esikoinen nukkuu yhä pinnasängyssään), hakea varastosta sitteri sekä puuhamatto ja pestä ne, sterilisoida tuttipullot ja tutit valmiiksi, silittää ja viikata kaappiin vauvanvaatteet, etsiä jostain esikoisen vanha hoitoalusta, laittaa pesukoneen päällinen hoitotaso valmiiksi (siihen pikkupyyhkeet, talkit, pumpulipuikot jne), ostaa pieniä vaippoja, ostaa ystävältäni vauvakoppa, makuupussi sekä unipesä, hankkia vauvalle oma pienehkö amme sekä kylpypyyhe, miettiä sairaalakassin sisältö sekä pakata se valmiiksi. Lisäksi kaappiin voisi ostaa varalle jotain keksejä tms, kun ihmiset tulevat sitten kahville vauvan synnyttyä. Kaupasta aion ostaa ennen synnytystä myös muutaman korvikkeen valmiiksi sekä itselleni paljon isompia siteitä jälkivuotoa varten. Myös vadelmalehtiteen aion hakea ja juoda sitä pari viikkoa ennen synnytystä ja lisäksi jotain ystäväni suosittelemaa "imetysteetä", joka voi edistää maidontuotantoa. Varmaan on jotain muutakin, mitä en nyt juuri muista.

Muistan viime kerrasta, että oli ihanaa kun äiti meni kauppaan meidän puolesta heti, kun pääsimme synnytyssairaalasta. Meillä ei ollut kotona ruokaa, joten äiti toi meille ruokaa. Lisäksi pyysimme silloin esikoisellemme korviketta (imetyksessä oli vakavia ongelmia silloin), minulle isoja siteitä yms vuotoa varten (en ollut tajunnut tätä ennen synnytystä lainkaan) sekä ainakin kaalin (kaalinlehdet rintaliiveissä auttoivat helpottamaan imetyksestä aiheutuvaa kipua). Lisäksi minulla ei ollut lainkaan imetykseen sopivia vaatteita, joten käytin jotain yhtä kamalaa mekkoa aina kun vieraatkin tulivat. Esikoinen oli myös ajattelemaamme pienempi, joten kaikki vaatteet olivat todella isoja ja roikkuvia hänen päällään. Ahdisti, kun emme päässeet kaupoille alussa ja oli pakko pärjätä niillä vaatteilla. Nyt olen ostanut jotain imetysvaatteita sekä vauvalle myös pieniäkin vaatteita varalle.

Yhden asian aion myös vielä tehdä ennen synnytystä ja se on hiusten leikkaaminen lyhyemmäksi. Minua inhotti pitkä roikkuva tukka synnytyksessä ja sen jälkeen. Se oli koko ajan nutturalla päälaella, valui sieltä päälle, hiosti ja oli inhottava. Se häiritsi myös imetystä, pitkät hiukset kietoutuivat vauvan varpaiden yms ympärille ja kotona vieraiden tullessa se oli myös takussa päälaella. Leikkasinkin hiukset lyhyemmiksi pian synnytyksestä. Nyt aion tehdä sen jo ennen synnyttämään lähtemistä. Paljon helpompi sitten vauvan kanssa pestä ja harjatakin sellaista lyhyempää tukkaa, kun minulla ei ainakaan esikoisen aikana ollut kamalasti alussa aikaa omaan "ehostautumiseen".

Sitten vielä muihin asioihin, eli tähän hetkeen. Äitini ottaa esikoisemme ensiviikolla yökylään, joten saamme viettää yhden illan ihan kahdestaan miehen kanssa, käydä saunassa ja ottaa rennosti. Tekee niin hyvää kaiken kiireen keskellä.