Kontrollikäynti äitiyspoliklinikalla

Mulla oli tänään rv 32+4 kontrollikäynti äitiyspoliklinikalla neuvolan lähetteellä. Syy oli pienessä sf-mitassa (se 25 cm muutama viikko sitten).  Neuvolassa epäiltiin, että vauva olisi liian pieni ja ettei istukka toimisi kunnolla tms.

Hoitaja kyseli voinnista ja ohjeisti minut sitten hoitopöydälle. Hän kokeili vatsaani ja sanoi vauvan olevan pää alhaalla. Seuraavaksi hän ultrasi vauvaa päästä aloittaen. Kaikki mitat olivat oikein hyviä ja monitori ilmoitti koko ajan lasketuksi päiväksi paljon oikeaa aikaisempaa.

Lopulta hoitaja sanoi, että vauva painaa tällää hetkellä 2,2 kiloa ja menee kokonsa puolesta +0,7 käyrällä. Kyse ei siis tosiaankaan ole liian pienestä vauvasta vaan enemmänkin juuri päinvastoin. Oikein hyvän kokoinen vauva kuulemma ja lähellä keskikäyrää. Kaikki mitat (vatsa, pää ja sääriluu) antoivat melko samaa mittaa.

Mitat olivat todella yllättäviä, koska olin panikoinut käyntiä. Esikinen oli niin pieni syntyessään ja hänestä povattiinkin etukäteen pientä vauvaa, että tämä tuli itsellekin yllätyksenä. Jää nähtäväksi, minkä kokoinen vauva tosiasiassa on sitten syntyessään. Ainakaan tuohon sf-mittaan en luottaisi enää ollenkaan. Siihen vaikuttaa vielä niin moni asia.

Sitten vielä toiseen asiaan; esikoisella oli tosiaan torstai aamusta lauantai-iltaan saakka kovaa kuumetta. Lauantaina hänellä oli myös vatsa sekaisin ja silloin kävimme myös lääkärissä, joka määräsi antibiootit korvatulehduksen hoitoon. Sunnuntaina kuumetta ei enää ollut, mutta huomasin esikoisen otsan menneen ihan punaiseksi, hieman läikikkääksi. Myös korva punoitti. En kamalasti ihmetellyt asiaa, mutta illalla hänellä alkoi näkyä punaisia näppyöitä myös kaulassa ja rintakehällä.

Näppylät lisääntyivät ja huomasin nyt tänään aamulla, että niitä on jo kaikkialla hänen kehossaan. Aloin tietenkin syyttää heti antibioottia ja miettiä, että se on allerginen reaktio siitä. Sitten ystäväni sanoi, että voisiko se olla vauvarokkoa, koska heillä oli sellainen joku aika sitten ja se oli juuri näiden oireiden mukainen. En ollut ajatellutkaan, että 2,5-vuotiaalle voisi vielä tulla VAUVArokko. Ilmeisesti se kuitenkin tulee lähes kaikille kerran ennen kolmen vuoden ikää ja esikoisella ei ole vielä tähän asti kyseistä tautia ollutkaan. Hän on ollut myös hyvin väsynyt, itkuinen ja kärttyisä, mikä on kai myös tavallista vauvarokossa. Hän makaa vain kaikki päivät lattioilla, haluaa olla sylissä, itkee ja nukkuu. Ikävää nähdä hänet niin kipeänä. Olisipa se pian ohi!