Täyden kympin synnytyskokemus

Minulle tosiaan sanottiin viime perjantaina rv 40+1, että voisin mennä haluamalleni synnytyssairaalalle klo 15, jolloin katsotaan näytteet (streptokokki, joka minulla oli viimeksi positiivinen raskaudessa), otetaan käyrät ja muut. Söimme rauhassa noin kello 11 jälkeen, kun supistukset alkoivat yhtäkkiä syödessäni säännöllistymään. Supistuksia tuli tuolloin tasaisesti koko ajan kuuden minuutin välein. Mies, äitini ja mummini hokivat, etttä soita nyt sinne synnärille, ettei jouduta täällä synnyttämään. Itse en kokenut supistuksia kovinkaan kipeinä, joten join rauhassa pirtelöä ja sanoin, että kohta kohta.

Lopulta menin painostuksesta soittamaan synnärille, muttta puhelimessa oli todella tympeä nainen. Hän sanoi, että heillä on nyt ruuhkaa ja mene muualle synnyttämään. Yritin sanoa, että minulle luvattiin, että voin tulla sinne klo 15:ksi, mutta ei, ei hän nyt voi luvata kuitenkaan, että voin mennä sinne silloinkaan. Kihisin raivosta.

Minulla on viime raskauden käynneiltä todella huonoja kokemuksia Naistenklinikalta ja olen myös kuullut muilta ikäviä kertomuksia. En siis halunnut sinne lainkaan ja ajatuksissani olin varma, että joudun siellä monen äidin kanssa samaan huoneeseen, koska kuulemani mukaan perhepesähotelliin on vaikea päästä ja pääsy sinne estyy, jos tulee pientäkään ongelmaa. Soitin sinne kuitenkin lopulta ja sanottiin, että tule klo 15-16 välillä.

Lopulta lähdimme muiden painostuksesta ajamaan sinne jo kahden jälkeen. Äiti jäi mummin ja esikoisemme kanssa etsimään autolle paikkaa, kun lähdimme mieheni kanssa kävelemään kohti Naistenklinikkaa. Menimme sopimuksen mukaan hakemaan päivystyspuolen vuoronumeron. Todella mukava kätilö ottikin meidät vastaan ja vei läheiseen huoneeseen käyrille ja tutkimuksiin. Tällöin olin 3 cm auki.

Katsoimme käyriltä supistusten nousua ja laskua. Ne alkoivat koko ajan tuntumaan vähän aiempaa pahemmilta, mutta ei mahdottomilta. Kätilö palasi ja sanoi, että näytteen tuloksiin menee noin 1-1,5 tuntia. Hän ehdotti meille kävelylenkkiä tai vaikka kanttiinissa käyntiä supistusten vauhdittamiseksi. Päätimme lähteä ulos kävelylle. Kävelimme pimeydessä Naistenklinikkaa ympäri. Välillä tukeuduin aitaa tms. vasten, kun supistus teki hieman kipeää. Niitä tuli myös koko ajan tiheämmin. Palasimme sen takia pian synnytyssairaalaan ja kävimme vielä kanttiinissa pyörähtämässä. Päätimme silti lähteä takaisin huoneeseen, koska supistukset olivat jo tuntuvia ja tiheitä.

Kello oli tällöin 16.30. Kätilö tuli kertomaan, että streptokokkinäyte oli positiivinen ja täytyy laittaa antibiootit. Itse nojailin kaappeja vasten ja painelin selkääni supistusten tullessa, koska se tuntui auttavan. Olin kertonut, etten viimeksi ehtinyt saamaan epiduraalia, mutta tämä kätilö sanoi, että nyt varmsitetaan että minä saan sen ja saan heti kun haluan, mutta ihan vielä sitä ei voinut laittaa.

Lähdimme synnytyssaliin. Matkalla supisteli jo aika ikävästi. Huoneessa minulle laitettiin käyrät kiinni ja lisäksi sain toivomani tens-laitteen selkään. Minun supistukset tuntuivat aika paljon selässä, joten kova värinä supisten aikana selässä auttoi aivan kamalasti! Seisoin koko tuon ajan nojaten välillä sairaalasänkyyn. Supistusten aikana hengittelin syvään, kuvittelin olevani kaarnapala eteenpäin kuljettavassa valtameressä sekä mietin supistuksia verenpainemittarina, joka välillä puristaa ja sitten kuitenkin hellittää. En huutanut tai itkenyt, hengittelin vain syvään ja keskityin tens-laitteen käyttöön.

Olin neljä senttiä auki. Supistukset olivat aika tiheitä ja kipeitä, mutta tens-laitteen kanssa vielä pärjäsin niiden kanssa. Kätilö kysyi, haluanko nyt epiduraalin. Ensin mietin, olisinko sanonut haluavani vielä jatkaa tenssillä, mutta sanoin kuitenkin kyllä, koska halusin ehtiä sen saamaan. Sain käydä vielä pissalla, mutta sen jälkeen kätilö alkaisi pesemään selkääni epiä varten. Tässä vaiheessa minulla oli ollut jo antibioottitippa hetken aikaa kiinni.

Anestesialääkäri tuli huoneeseen. Hän tarkisti selkäni ja pyysi minut kuitenkin kyljeltä istumaan. Jouduin siis olemaan ilman tenssiä tässä vaiheessa. Kätilö puhdisti selkäni ja auttoi oikeaan asentoon. Supistuksia tuli ikävästi ja otin niitä varten ilokaasua. Se teki todella hassun olon. Lopulta lääkäri laittoi selkään puudutteen. Kun hän alkoi laittaa epiduraalia, minua supisti mahasta todella kovasti. Oli kova työ, että sain pidettyä itseni täysin liikkumatta. Mietin kuitenkin, että kohta helpottaa ja se on pakko kestää.

Yhtäkkiä epi olikin paikoillaan ja sain mennä kyljelleni. Odotellessani epin vaikutusta otin ilokaasua kipuihin. Kestin supistukset hyvin, kun mietin, että kohta olo helpottuu. Noin 20 minuutin päästä olo alkoikin helpottua. Kerroin kätilölle, etten viime synnytyksessä tuntenut ollenkaan ponnistuksen tarvetta. Nyt sanoin, että supistukset tuntuu lähinnä pissahätänä ja kuin joku koittaisi jo tulla ulos alhaalta. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi, ettei ihme, koska olin 9 cm auki ja reunaa oli jäljellä ihan vähän. En meinannut uskoa korviani, koska en ollut vielä tuntenut lainkaan "kunnon kipua". Olin vain naureskellut supistusvälit ja hengitellyt supistukset lävitse vaivattomasti. Tutkimuksen jälkeen ulos ryöpsähti vihreät lapsivedet, jotka kastelivat sukkanikin. Kätilö kattoi heti perään vielä uudestaan tilannetta ja sanoi, että reuna katosikin jo, eli aloita vaan ponnistamaan sittenkin.

Sain alkaa ponnistamaan kyljelleni tukien itse omaa jalkaani. Viimeksi kylkiasento ei onnistunut, koska kätilö ja opiskelija pitivät jalkaani ja se meni aina jotenkin "sijoiltaan" mikä sattui. Nyt ponnistelin rauhassa itsekseni ilman kenenkään kosketusta. Jalkojen väliin sain sellaisen puhallettavan "pähkinän", jonka ansiosta jalkani saivat levätä.

Paineen tunne kuitenkin kasvoi ja tuli tunne, että nyt on pakko ponnistaa! Ponnistelin koko ajan enemmän ja kovemmin. Lopulta alkoi tuntua, että valtava kakka tulisi ulos ja pelkäsin ponnistaa loppuun. Kätilö kuitenkin rohkaisi nyt ponnistamaan todella lujasti, että se on sitten ohitse! Se tuntui haastavalta ja siltä, että ulos oikeasti tulisi vain kakka eikä vauvaa. Tunne oli kiristävä ja alkoi yhtäkkiä. En halunnut kuitenkaan antaa pään valua takaisin sisään, joten ponnistin kaikin voimin tuntemuksista välittämättä. Yhtäkkiä pää olikin ulkona. Kätilö sanoi, että seuraavalla supistuksella ponnista olkapäät ulos. Se oli taas ponnistuksen epämukavin vaihe ja aiheuttaa itselläni tunteen, että virtaputki repeäisi. Tunne on kuitenkin hyvin nopeasti ohi ja vauva oli ulkona kello 18.05 eli kolme tuntia synnärille menostamme. Ponnistusvaihe kesti alle 10 minuuttia.

Vauva sai 9 pistettä. Istukka valahti ilman mitään kipua ulos yhdellä ponnistuksella, oli täysin ehjä jne. Kohtu oli heti supistunut hyvin. Kätilö laittoi puudutasainetta alapäähän ja sanoi, että katsoo nyt, pitääkö ommella, mutta kuulemma ei ollut tällä kertaa mitään ommeltavaa. Miten hienoa! Olo oli mitä mahtavin. Ei lainkaan sellaista kipua, mitä ei kestäisi, todella ihana ja tsemppaava kätilö, toiveitani kuunneltiin ja nopea ponnistus, joka tuntui lähinnä kakkaamiselta. Lopulta ei siis edes ommeltavaa ja pystyin heti istumaan aivan normaalisti ilman tyynyjä tai toisen pakaran nostamista (niin kuin viimeksi oli).

Imetin vauvaa, kävin sen jälkeen suihkussa ja sitten saimmekin iltapalaa mieheni kanssa. Jossain vaiheessa vauva mitattiin ja hän oli 50 cm ja 3276 g. Ihana tyttövauva ♥ Kätilö oli mahtava ja kehui minua miehelleni ja muille kätilöille. Hän sanoi, että "sulla on upea vaimo" ja lähtiessämme että "tule vielä uudestaan synnyttämään, täydellinen synnytys, näitä haluamme!". Niin hyvä olo viime kertaisen kamalan synnytyksen jälkeen.

Kätilö sanoi aina ennen mitään tutkimuksia, että "nyt minä kosketan sinua", kuunteli, tsemppasi ja oli muutenkin huippu. Se teki synnytyskestä mukavaa. Sanoinkin heti vauvan synnyttyä, että voisin koska vain synnyttää uudestaan, vaikka heti!

Vauvalle tehtiin testejä ja katsottiin, pystynkö käymään pissalla. Kaikki oli ok ja pääsisimme perhepesähotelliin, kun kuusi tuntia synnytyksestä oli mennyt. Kello 12.15 taksikuski hakikin meidät ja lähdimme parinsadan metrin päähän hotelliin.

Hotellilla käytimme omia vaatteitamme. Mies haki minulle aina ruoat alakerran ravintolasta ja itse söi milloin mitäkin. Myös vauva käytti hotellilla omia vaatteitaan.

Yöt olivat risaisia, koska en saaanut unta. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Huone oli kuitenkin upea ja hotellimainen nimenomaan. Kätilöt olivat lähellä ja ruoka hyvää. Hoitajat olivat myös kaikki ihania tuolla. Imetyksen kanssa tuli tosiaan taas ongelmia ja se ahdisti hieman. Meillä kävi myös sukulaiset lauantaina kylässä.

Sunnuntaina pääsimme illasta kotiin ja äiti haki meidät esikoisemme kanssa. Olemme nyt olleet yön vauvan kanssa kotona ja kaikki on mennyt hyvin. Olemme tosin antaneet vauvalle jo korviketta, mutta se on meille paras ratkaisu. Itselläni on selvästi kehittymättömyyttä rinnoissa, joten näin on paras.

Nyt vauvakupla jatkukoon. Olemme saaneet ihanan, rauhallisen ja suloisen tyttären.

Nyt meni vedet, rv 40+1

Käytiin eilen miehen kanssa ihan rauhassa illalla saunassa, koska minun mummi oli tullut meille yöksi varalta. Mulla oli tosiaan eilen laskettu aika. Oltiin aika pitkän kaavan mukaan saunassa ja nautittiin ihan rauhassa löylyistä ja rentouduttiin. Koko ajan ollaan ajateltu, että tää vauva syntyy nyt seuraavan lauantaina, koska esikoinenkin syntyi rv 40+2.

En saanut viime yönä oikein ollenkaan unta. Oli jotenkin levoton ja outo olo. Jouduin mennä noin kahden kolmen aikaan pissalle vaikka yleensä en ole koskaan joutunut öisinkään menemään. Nukahdin vielä hetkeksi, mutta noin neljän ja viiden välillä alkoi tulla niin kovia ja kipeitä supistuksia, että heräsin niihin. Tunnistin ne aivan samoiksi supistuksiksi, joita esikoisesta alkoi tulla synnytystä vastaavana yönä. Herätin miehen ja sanoin, ettei varmaan kannata mennä tänään töihin.

Supistuksia tuli suhteellisen harvaksiltaan, ehkä 20-30 minuutin välein. Joskus puoli kuusi en enää jaksanut olla sängyssä kipujeni kanssa ja nousin vessaan. Matkalla tunsin oudon tunteen vatsassa. Pissalla käydessä huomasin taas tutun näyn viime raskauden synnytystä edeltävästä aamusta; paperi täynnä vaaleanpunaista lapsivettä.

Menin herättämään mummin ja soitin synnytyssairaalaan netistä lukemieni ohjeiden mukaan (koska lapsivesi alkoi mennä). Minulle sanottiin, että voin rauhassa odotella kotona synnytyksen alkua, mutta kello 15 minulla on heillä aika, jossa sitten viimeistään katsotaan streptokokkinäyte, vauvan tilanne ja asento yms.

Äitini tuli meille myös. Hän ottaa esikoisen tänään heille yöksi. Netistä olen lukenut, että lapsivesien menosta synnytys tulisi käynnistää viimeistään 24:n tunnin sisällä. Tulehdusriski kasvaa jne. Minulla alkoi tosin nyt supistukset harvenemaan. Aluksi niitä tuli aamulla 15-20 minuutin välein, mutta nyt jo muutaman tunnin tullut vain tunnin välein. Jännittää, joudunko vielä käynnistykseen tässä.

Voi siis hyvin olla, että mennään vasta tuohon varattuun aikaan klo 15 synnärille. Viimeksi mulla oli streptokokkinäyte positiivinen, joten sekin jännittää, että onko taas. Jännittää myös, että synnytys ei etenisi ja synnytys pitää käynnistää. Esikoisestakin tosin alkoi aamulla tosi hitaasti ja epäsäännöllisesti tulla supistuksia, mutta jo joskus klo 17 ne olivat niin tiheitä, että päästiin synnytyssaliin. Silloinkin he olisivat juuri alkaneet käynnistää synnytystä, mutta supistukset tihenivät itsestään.

Tilataan kohta vielä ruokaa ennen koitosta. Mua väsyttää ihan älyttömästi viime yön takia. En silti saa nukuttua nyt päivälläkään yhtään. On niin jännittynyt olo.

40. raskausviikon maha

Mulla on nyt lopussa vähän jäänyt nää mahapäivittelyt, mutta ajattelin nyt vielä viimeisen kerran tulla tämän päivittämään tänne. Tänään on tosin jo rv 39+6 eli huomenna vaihtuu jo 41. raskausviikkoon, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Maha on mielestäni laskeutunut jo todella alas, vaikka sitä ei tästä kuvasta niin huomaakaan. Tuntuu, että se on myös isompi kuin esikoisesta tässä vaiheessa.

En jaksaisi enää yhtään odottaa. Laskettu aika on huomenna ja en olisi supistusten ja muiden asioiden takia osannut ajatella, että näin pitkälle kestäisi tämä toinen raskauteni. Noh, saa nähdä syntyykö vauva tällä viikollakaan vai venyykö jopa ensiviikolle asti. Jokainen ilta silti jännittää mennä nukkumaan, kun mietin aina, että jos se lähteekin yöllä syntymään. Useinhan raskaudet alkavat yöllä, kun äiti on rentoutunut.

Onneksi huomenna mummini tulee meille yöksi, joten on esikoiselle hoitaja, jos vauva syntyy vaikka to-pe yönä tai perjantaina, kun mies on töissä. Olisi pelottavaa olla kahdestaan esikoisen kanssa kotona, kun supistukset alkaisivat kunnolla. Huomenna on myös saunavuoro, joten toivottavasti myös sen tuoma rentoutuminen auttaisi.

Toivottavasti viimeinen neuvola, rv 39+1

Tänään oli viimeinen neuvola ennen laskettua aikaa. Vielä on tietenkin yksi aika varattu 41. viikolle, mutta toivottavasti tämä nyt ei venyisi kamalasti yli lasketun ajan.

Jouduin neuvolaan mennessäni kiirehtimään junaan, jonka jälkeen alkoi taas tulemaan vähän kipeitäkin supistuksia. Onneksi verenpaine, proteiinit, paino ja sf-mitta olivat kaikki ok, eli niistä ei tarvitse nyt huolehtia.

Juttelimme hoitajan kanssa paljon imetyksestä. Hän mittasi sf-mittani, joka oli noin 30,5 cm. Se menee koko ajan omalla miinuskäyrällään. Hoitaja kokeili vauvaa vatsan päältä ja arvioi sen painoksi yli kolme kiloa; ehkä 3,1-3,2 kg. Hän myös sanoi, että pää on nyt todella alhaalla. Luultavasti se ei tuosta alemmaksi enää edes synnytystä mene. Tämän takia hän sanoikin, että saattaa hyvin syntyä jo lähipäivien aikana.

Kotona supistuksia tuli vielä jonkun aikaa ja vielä iltaa kohdenkin muutamia, mutta ei kovia tai kamalan tiheästi. Rinnat ovat myös olleet todella arat ja kipeät. Voi kun vauva voisi tulla jo nyt viikonlopun aikana ♥ Kamala jännitys koko ajan, milloin alkaa tapahtumaan.

Tasan viikko laskettuuun aikaan

Tänään on rv 39+0 eli tasan viikko laskettuun aikaan. Aattelin sen takia nyt tulla vielä kirjoittelemaan vähän fiiliksiä.

Mulla oli eilen aamusta iltaan saakka jotain ennakoivia supistuksia tai vastaavia. Sellainen erikoinen melko lievä menkkamainen kipu, mikä oli vatsassa ja alaselässä ja mikä tuli ja meni monta kertaa päivän aikana. Vatsa lisäksi kovettui vähän väliä. Olen hyvin varma, että ne oli supistuksia, koska tuntuivat menkkamaisilta ja hieman tutuilta viime synnytyksestä. Illalla jo ajattelin, että alkaakohan synnytys yöllä tai meneeköhän vedet, kun vielä maatessani sängyllä supistuksia tuli ja meni ja samalla vauva veti kamalaa potkurallia vatsassa. Yhtäkkiä kuitenkin supistukset loppuivat ja nukahdin. Oli kuitenkin kuumeinen ja levoton olo, joten nukuin huonosti yön.

Tänään ei enää ole ollut supistuksia. Sen sijaan aivan kamala tunne alapäässä. Sellainen todella kova paine ja tunne, että se pää sieltä jo puskisi ulos. Varmaan vauva nyt hyvin laskeutunut alaspäin ja sen kyllä tuntee. Lisäksi vessakäynneillä olen havainnut jotain valkoista paksua limaa, jonka olen olettanut limatulpaksi.

On kamalan kärsimätön olo. Kaikki vaan odottavat, milloin vauva syntyy. Itsekin odotan kamalasti vaikka samaan aikaan synnytys jännittää kauheasti. Mieluiten kuitenkin haluaisin, että vauva syntyisi nyt tänä viikonloppuna. Selvästi paikat alkaa ainakin kypsymään supistuksista ja muusta päätellen, mutta silti vauva voi antaa odottaa itseään vielä vaikka kuinka kauan.

Huomenna on vielä neuvola ja toivon, että se olisi viimeinen äityisneuvola. Saa nähdä!

Lähes kaikki valmiina, rv 38+3

 

Vauvan sänky on nyt valmis. Se on tosiaan liikuteltava sivuvaunu, joka on nyt köydellä lujasti kiinni meidän sängyssämme ja myös patjat ja lakanat menevät sänkymme patjojen väliin, jotta se pysyisi paikallaan paremmin. Tähän tulen luultavasti ainakin välillä siirtämään vauvan unille. Aion vielä tuulettaa ja tomuttaa sängyn pääliset ja lakanat ennen vauvan tuloa. Normaalisti sängyssä ei tule olemaan mitään muuta kuin aluslakana, koska en nukuta öisin vauvaa unipesässä tai peittojen yms alla. Swaddle up ja sen alla pyjama saa toimia lämmikkeenä ja ehkä jaloilla ohut viltti lisäksi.

Ystävältäni ostama hoitotaso on aseteltu tukevasti kylpyhuoneen pesukoneen päälle ja siinä on esikoisen vanha hoitoalusta (joka saattaa kyllä vielä vaihtua uuteen vauvan tultua). Hoitopöydällä on myös pieniä pyyhkeitä, vanupuikkoja navan puhdistusta varten, sinkkivoidetta, talkkia, vanulappuja, pehmeä harja ja pyllypyyhkeitä. 

Vauvalle on nyt myös ihan oma amme bakteerian välttämiseksi ja uusi kylpymittari, koska esikoisen äitiyslaatikosta saama mittari meni silloin heti rikki aikoinaan.

Sitten on vauvan vaipat, joita on ihan pienessä koossa sekä siinä seuraavassa myös. Esikoinen oli niin pieni syntyessään, että tarvitsi tuon pienimmän koon silloin. Näistä olemme saaneet monet ystäviltä esim. vaippakakun muodossa ja myös ilmaisina eri vauvapaketeissa. Yhden paketin tosin ostimme. Lattialla on myös pussi täynnä avaamattomia pieniä pakkauksia, joita ystävämme antoi. Toivottavasti näitä ei jäisi kamalasti käyttämättä. Pitää siinä tapauksessa sitten lahjoittaa ylijäämät ehkä jollekin ystävälle, joka saa vauvan? Niin ja olenhan jo hommannut itselleni jälkivuotoa varten siteitä, jotka myös näkyvät ekassa kuvassa näistä.

Lisäksi ostin ystävältäni emmaljungien kanssa yhteen sopivan hyväkuntoisen autokaukalon, johon ostin häneltä siis myös telakan, johon isutuimen saa rattaissa. Mukana oli myös isofix-telakka autoa varten, mutta isofixiä ei meidän autossamme ole. Olen ostanut kaukaloon myös tuon kuvassa näkyvän joutsentoppapussin, niin ei tarvitse pukea toppapukua vauvalle autoon (ja kun sitähän ei edes suositella turvallisuussyistä).

Vaatteita on nyt kyllä ihan tarpeeksi. Koot noilla kahdella hyllyllä menevät noin 50 cm -> 74 cm saakka. Äitini varastossa on lisäksi esikoiselta säästämiäni isomman koon vaatteita. On myös yöpukuja, unipusseja, pääpantoja, tuttinauhoja, kuolalappuja, raapimisenestotumppuja ja muuta pientä, Vaatteita ei nyt siis hetkeen puutu.

Emmaljungan tuplarattaat odottavat käyttäjäänsä. Näissä pääsee myös esikoinen hyvin mukana. Myös vimmakankainen kaukalopussi on valmiina ja pestynä vaunukopassa. Sen ostin myös ystävältäni.

Sitten viimeisenä, mutta myös tarpeellisena, on esikoiselta säästöön jääneet tuttipullolaitteet. Toinen on aventin tuttipullojen sterilisointilaite. Tämä oli todella nopea ja kätevä. Piti vain pestä pullot (jos niitä ei oltu heti huuhdellut hyvin) ja sitten laittaa ne tuohon koneeseen "sterilisoitumaan", eli kuuma vesihöyry hoiti homman. Näin pulloja ja tutteja ei tarvinnut koskaan keitellä. Koneessa puhdistui myös hyvin erilaiset lelut ja muut, joita vauva imeskeli. Toinen on sitten tuo aventin tuttipullonlämmitin, joka on kyllä aika ärhäkkä, eli maitoa saa tarkasti valvoa, ettei se lämpene liikaa. Se on kuitenkin mökillä todella kätevä ja alussa, kun korviketta ei saa lämmittää mikrossa vaan ainoastaan vesihauteessa. Lämmitin tuossa myöhemmin vielä äidinmaidonkin, kun sitä ei saanut mikrottaa, mutta sen kanssa etenkin olin tarkka, koska kuumetessaan liikaa siitä häviää vitamiineja jne.

Hankittu on myös aventin pullosetti, tutteja ja muuta tähän liittyvää tarpeellista, kuten pulloharja ja miedompaa pesuainetta (läpinäkyvä pullo). Myös muutamat korvikkeet ovat varalta kaapista.

Aion siis yrittää ensin taas imetystä ihan tavallisesti, mutta jos se ei taaskaan lähde toimimaan, niin aloitan jälleen osittainimetyksen. Veikkaan ihan todelliseksi syyksi rintojeni alikehittymistä, jolloin ei vain ole tarpeeksi rintarauhasia ja maitoa ei näin tule tarpeeksi. Onneksi se riitti edes osittainimetykseen viimeksi. Nyt nähdään sitten, miten tällä kertaa on asian laita.

Toisin sanoen kaikki hankinnat alkaa olemaan valmiina. Vauvalla on ihana aarrekidin huppupyyhe odottamassa kylpyhetkiä, esikoiselta jääneet kynsisakset ja kaikki muukin tarpeellinen ulkovaatteita myöten. Nyt kun se vauva vaan sieltä vielä tulisi tänne ♥

Rv 37+5 neuvola ja fiiliksiä

Vauva on nyt siis jo täysiaikainen, eli toisin sanoen ei haittaisi vaikka hän syntyisikin jo. Tänään oli kolmanneksi viimeinen varattu neuvolakäynti. Neuvolakäynnillä tehtiin taas perusmittaukset ja lisäksi katsottiin sf-mitta, vauvan asento ja sydänäänet. Onnekseni vauva oli yhä pää alapäin, eli ei ollut kääntynyt poikkiasentoon. Hoitaja kokeili vauvaa kaikkialta ja oli yhä sitä mieltä itse, että vauva on pienikokoinen eikä ainakaan iso, niin kuin naistenklinikalla aiemmin hieman vihjailtiin, että voisi olla. Sf-mitta oli yhä myös melko pieni, mutta kuitenkin noussut aiemmasta. Oma painoni oli laskenut hieman viime käynnistä. Sain onnekseni myös influenssarokotuksen nyt jo.

Alkaa olla todella odottavaiset fiilikset. Mulla tulee välillä todella kipeitäkin supistuksia levossa, jotka kuitenkin aina itsestään loppuvat. Välillä tulee myös kivuttomia vatsan kovettumisia. Supistuksia ei tule kuitenkaan läheskään joka päivä vaan enemmänkin silloin tällöin. Olen myös huomannut, että joskus supistuksia on tullut vadelmanlehtiteen juomisen jälkeen. Olen nyt hieman vähentänyt sen juomista, koska esikoisen takia en edes haluaisi, että vauva syntyisi salamannopeasti vaan haluan ehtiä saada esikoiselle hoitajan ennen synnytykseen lähtöä.

Vietimme viikonloppuna halloweenia perheeni kanssa. Se oli mukavaa ja rentoa ajanvietettä vielä tähän loppuraskauteen. On vaan niin hassu olo, kun ei pysty yhtään ennustamaan vauvan syntymisajankohtaa. Mies vihjailee, että tämä viikko olisi viimeinen kokonainen ja että se syntyisi jo ensiviikolla, mutta itse veikkaan, että synnytys menee hyvin lähelle laskettua aikaa ellei jopa vähän yli sen.

Mulla on yhä ainokaisesta verkkokurssistani tehtäviä tekemättä. Olen yrittänyt nyt kamalalla tahdilla tehdä niitä pois. Niissä on useissa deadline vasta joulukuun alussa, mutta haluan saada kaiken tehtyä nyt ennen synnytystä. En usko, että pystyisin juuri synnyttäneenä ja imetystä harjoittelevana tehdä mitään koulutehtäviä. Silloin minua kiinnostaa vain se pienen pieni ihmisenalku ja meidän perhe muutenkin. Toivoisin saavani ne kaikki valmiiksi tämän viikon aikana, niin voin sitten ensiviikosta alkaen keskittyä vain rentoutumaan ja odottamaan vauvan tuloa.

Edelleen rytmihäiriöt vaivaavat, yöt on tukalia. koko ajan väsyttää ja olo on suuri ja raskas. En tosiaankaan toivoisi, että raskaus venyisi pitkälle yli lasketun, mutta jotenkin on silti sellainen tunne, että yli se menee kuitenkin sen....