22. raskausviikon maha

Tänään on rv 21+0 eli alkaa 22. raskausviikko. Vatsa on kuvan kaltainen eli ihan kivasti erottuva jo. Mielestäni vatsan kasvu on kuitenkin hieman aiemmasta rauhoittunut.

Olo on edelleen ihan hyvä. Öisin tulee kyllä helposti selkä todella kipeäksi ja muutenkin liitoskivut vaivaavat. On vähän väsyneempi ja laiskempi olo kuin aiemmin. Eipä juuri sen kummempaa.

Vauva potkii jo hyvin paljon ja koviakin potkuja. Välillä tuntuu kuin vauva potkaisisi virtarakkoa ja meinaisi tulla pissat alle. Tuntuu sellaista hassua mylläämistä ja potkimista etenkin iltaisin maatessani sängyssä ja yrittäessäni saada unta.

Varasimme sittenkin vielä 4D-ultrakuvan yksityiseltä muutaman viikon päähän. Odotan innolla, että pääsen katsomaan vauvaa ja hänen kasvojaan tarkemmin ♥ Lähdemme myös pian reissuun, joten en välttämättä ehdi yhtä hyvin päivitellä silloin blogia, mutta sen jälkeen taas normaalisti!

Raskauden puolväli

Tämä kyseinen kuva on kylläkin jo eiliseltä, kun viikkoja oli 20+0, mutta ei sen väliä. Eilen oli kuitenkin 140 päivää raskautta takana ja samat 140 päivää edessä. Niin jännää!

Aika on tosiaan mennyt nopeasti ja tuntuu hassulta ajatella, että nyt ollaan koko ajan lähempänä synnytystä kuin raskauden alkamista.

Olo on ollut aika hyvä nyt. Väsyttää ja pissahätää, mutta ei paljon sen kummempaa. Autossa tulee aina nopeasti todella paha olo ja edelleen monet ruoat tekevät pahan olon. Olen aiempaa nirsompi.

Liitoskivut ovat alkaneet nyt jo! Aiemmin siis kuin ensimmäisessä raskaudessani. En todellakaan ole odottanut niitä! Välillä ihan nouseminen ja käveleminen särkee ja sattuu nivusiin, alavatsaan ja lantioon. Vaikeaa pysyä esikoisen perässä, kun liikkuminen sattuu niin paljon. Ulkoilu etenkin tuntuu nyt todella raskaalta ja syksyllä pitäisi alkaa vielä viemään esikoista joka viikko kerhoon, jonne on kävelyä reilu kilometri, eli matkaa täytyy ravata kerhopäivinä neljä kertaa. Se tulee olemaan ikävää sen suuren vatsan kanssa sitten, jos vielä liitoskivutkin pahenevat.

Odotan jo niin mökille pääsyä. Haluan jo päästä "nauttimaan kesästä". Toivottavasti säät vaan tästä vähän siihen mennessä paranesivat.

Esikoisen ja vauvan toppapuvut

Pakko oli laittaa tänne kuva, kun nää näyttää niin söpöiltä yhdessä! Ihan vahingossa ostin melko samisteluhaalarit esikoiselle ja vauvalle! Tuo 50-kokoinen vauvahaalari näyttää niin pieneltä tuon esikoisen 98-kokoisen mr minttutäpliksen vieressä. Harmi ettei tuo 50-kokoinen haalari varmaan mene kovin kauaa, mutta mulla on seuraavana toppis koossa 62, jonka toivon menevän sitten koko lopputalven vauvalle.

Tuo esikoisen on ihan kunnon toppahaalari, mutta vauvan haalari on sellainen kevythaalari. Aion pitää vauvalla aina vaunulenkeillä sisävaatteet+villahaalari+kypärämyssy+merinopipo+merinotumput+villasukat+kevyt-toppis+makuupussi-komboa. Kaukalossa on sitten erikseen toppapussi, joten en tarvitse automatkoille lainkaan toppapukua.

Nämäkin ostin molemmat käytettynä sopivaan hintaan. Kierrätys on parasta.

Vauvan kotiutumisvaatteet

Mä olen hirmu ajoissa, kun mulla on jo raskauden puolessa välissä vauvan kotiutumisvaatteet mietittynä, mutta oon ihan hurahtanut nyt. Tämä jää luultavasti meidän viimeiseksi raskaudeksi, niin tekee mieli shoppailla.  Nämä pienet vaatteet on muutenkin ihan ylisöpöjä.

Tässä kuvassa näkyvät kotiutumisvaatteet ovat kaikki ostettu käytettynä. Ne saattavat vielä muuttua lähempänä synnytystä, mutta tällä hetkellä ajatus on tämä.

Aivan oikealla on jonkun itsetekemät raapimisenestotumput vimman lettikankaasta. Vieressä on 50-kokoinen mr kietaisubody ja metsolan valkoiset frillapyllypökät kokoa 50/56. Toisena vaihtoehtona (mikäli vauva onkin isompi/pidempi kuin esikoinen oli) on mr legsut kokoa 56 ja sen kanssa metsolan hempeän vaaleanpunainen röyhelöbody kokoa 56. Näihin valitsin ystäväni minulle ostamat pinkit mr:n sukat.

Päälivaatteiksi olen hankkinut jonkun itse vaaleanpunaiseksi värjäämän newbien villahaalarin kokoa 56. Päähän tuo nb-kokoa oleva ohut kypärämyssy, gg xxxs-kokoinen lilac sävyinen merinopipo sekä samaa sävyä olevat gg vauvan merinotumput (0-6 kk). Jalkaan vielä jonkun tekemät söpöt vaaleanpunavalkoiset villasukat.

Tässä kuvassa ei ole mitään toppapukua ja se johtuu siitä, että emme tarvitse sitä kotimatkalle. Lähdemme kotiin autokyydillä ja vauva kulkee sen matkan kaukalossa, jossa on toppainen kaukalopussi (toppapussin esittelin tässä postauksessa). Kaukalossa ei tosiaan saisi matkustaakaan toppapuvussa, joten näillä mennään.

Saa nähdä, muuttuuko mieli tästä vielä ennen synnyttämään lähtemistä!

Rakenneultra, rv 19+2

Tuntuu hassulta aina käyttää noita ovulaatiosta laskemiani päiviä, vaikka neuvolassa ja kaikkialla muutenkin käytetään kuukautisista laskettavia päiviä, eli niiden mukaan tänään olisi rv 19+6.

Aikamme oli iltapäivällä. Olin etukäteen stressannut aika paljon sitä, onko vauvalla kaikki rakenteet kunnossa ja muutenkin kaikki hyvin. Ultra jännitti ja ahdisti jonkun verran.

Ultraaja aloitti tutkimalla vauvan sydäntä. Olin hieman hermona, koska hän tutki sitä todella kauan, mutta ilmeisesti se johtui vain siitä, että vauvan asento oli tutkimista varten huono. Sydän oli kunnossa. Pää, aivot ja kaikki muutkin rakenteet olivat ok, ylähuulessa ei näkynyt myöskään huulihalkiota. Kaikki oli onneksi hyvin.

Hieman nolottikin, kun mies kesken tutkimuksen kysyi, näkyykö sukupuoli. Hän oli jäänyt niin epäileväksi viime kerran yksityiseltä käynniltä. Ultraaja katsoi melko pikaisesti asian ja nopeasti vauva näytti edelleen tytöltä ja näimme "kolme riisinjyvää" ruudulla. Napanuora meni myös haarojen välistä, mutta se ei kuitenkaan täysin peittänyt kriittisiä alueita. Sukupuoli siis ainakin vielä pysyy samana.

Kaaduin matkalla klinikalle, koska keskustan tie oli niin mukulainen ja minulla oli kiire pysyä mieheni perässä. Sain onneksi käsillä vastaan, kun muuten olisin kaatunut mahalleni maahan. En tiedä pelästyikö vauva sitä, koska hän oli koko ultran ajan niin jossain kaukana perällä, että kuva oli sen takia hieman sumuisa ja hän oli vaikeammin nähtävillä. Niin ja istukka oli nyt kokonaan takana, mikä on tietenkin myös hyvä asia.

Olo on erittäin helpottunut. Meidän pieni prinsessa siellä voi hyvin ♥

Esikoisen odotusaika verrattuna kuopuksen odotusaikaan

Nythän on siis vasta rv 19+1, mutta ajattelin kirjoittaa, miten nämä kaksi odotusaikaa on tähän asti eronnut toisistaan.

Kun odotin esikoistani...

...en meinannut uskoa olevani raskaana, se tuntui niin epätodelliselta ja oudolta!

...kesti kauan, että osasin ajatella rakastavani vatsassani kasvavaa vauvaa

...olin tullut raskaaksi hyvin nopeasti ja en meinannut sen takia tajuta koko asiaa

...aika tuntui menevän todella todella hitaasti

...olin hyvin tarkka syömisistäni ja tekemisistäni. Välttelin ulkonakin tupakansavua kaikin keinoin ja joskus jopa pidätin hengitystä sen takia.

...olin innoissani tulevista neuvolakäynneistä

...alatietutkimukset pelottivat ja sattuivat aina aika paljon

...nautiskelin raskaudesta ja kuulostelin tuntemuksiani sekä vauvan liikkeitä

...fiilistelimme miehen kanssa raskautta ja kokeilimme usein vauvan potkuja vatsan päältä

...puhuin vain raskaudesta ja vauvajutuista

...otin hyvin paljon kuvia vatsastani ja itsestäni ylipäätään

...lainasin kirjoja raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta. Luin niitä paljon.

...katsoin hyvin usein youtubesta videoita synnytyksestä ja vauvan hoidosta. Etsin muutenkin niistä paljon tietoa ja kokemuksia netistä

...tilasin alusta alkaen paljon vauvatavaroita ja ostelin vauvanvaatteita

,,,pelkäsin kamalasti synnytystä ja kyselin siitä kaikilta tuntemiltani äideiltä

...otin innoissani äitiyspakkauksen, kiirehdin hakemaan sitä ja hipelöin vaatteita innoissani

,,,äidiksi tuleminen ja tuleva vauva-aika pelotti todella paljon

...rentouduin ja yritin nauttia vapaa-ajastani

...raskaus ja vauva pyöri lähes koko ajan mielessäni

Nyt kun odotan kuopustani...

...aika on mennyt järkyttävällä vauhdilla

...unohdan koko ajan edes olevani raskaana

...vauva ja raskaus on vain satunnaisesti mielessäni, koska on niin paljon muuta

...esikoinen vie suurimman osan ajatuksistani ja ajastani

...ehdin vain harvakseltaan fiilistelemään vauvan liikkeitä ja koko raskautta

...raskaus oli todella odotettu ja toivottu, joten pelko on ollut koko ajan läsnä

...neuvolat tuntuvat enemmän pakolliselta pahalta kuin mitään muuta

...sisätutkimukset eivät pelota tai satu lainkaan

...en jännitä tulevaa vauva-aikaa, mutta hieman jännitän sitä, miten hoitaminen ja kaikki muuttuu, kun on kaksi pientä lasta

...synnytys ei enää samalla tavalla jännitä, mutta kokemani kivun yms. takia se edelleen pelottaa ja inhottaa ja jopa ahdistaa välillä

...en ole juurikaan tutkinut mitään synnytys- ja raskausjuttuja, mutta olen katsonut paljon toisenlaisia äitejä yms. hömppää

...olen tuntenut alusta asti rakastavani vauvaa, koska tiedän nyt, että sieltä todellakin tulee rakas lapseni - niin kuin esikoinenkin on tullut

...raskaus on helpompi käsittää ja tajuta todelliseksi

...mahani on kasvanut paljon esikoisen odotusaikaa nopeammin

...rintani ovat olleet paljon kipeämmät kuin esikoisen odotusaikana

...liikkeet alkoivat tuntumaan paljon aikaisemmin

...löysin vauvan sydänäänet paljon aiemmin kuin viime raskaudessa

...ihmiset eivät hössötä niin paljon kuin viimeksi

...olen ollut vähän rennompi tämän raskauden suhteen, mutta kuitenkin noudatan suosituksia

...en ole voinut juurikaan rentoutua ja usein on todella rankkaa ja olen aivan poikki

...olen eri tavalla innoissani, koska tämän jälkeen lapsilukumme on todennäköisesti täynnä

Tässä tällaisia omia kokemuksiani tähän saakka.

20. raskausviikon masu

Tänään on rv 19+0. On siis masukuvan aika (laitan niitä noin joka toinen viikko). Tällä viikolla vauva on noin banaanin kokoinen (luki jossain).

Niin hassua ajatella, että tämän viikon loputtua olen jo raskauden puolivälissä! Tänään raskausappi sanoi kuluneeksi 47,5 prosenttia raskaudesta. Miten hullua! Kohta olen uudelleen synnyttämässä ja saan vauvan syliini. Todella vaikea kuvitella.

Olen nyt intoutunut myymään paljon esikoisen vanhoja vaatteita pois ja ostelemaan uusia sekä esikoiselle että vauvalle. On jotenkin aina kiva fiilis saada vanhoja vaatteita pois pölyttymästä.

Olen yrittänyt taltioida vauvan liikkeitä vatsan päältä, mutta aina kun saan kameran päälle, niin hän lopettaa potkimisen. Liikkeet kuitenkin näkyvät ja tuntuvat välillä vatsan päältä.