2019/01/29

Vauvan ja vauvanvaatteiden täytteinen viikonloppu

Kävin viikonloppuna katsomassa pariviikkoista kummilastani. Hän oli niin pieni, että meinasi kyynel vierähtää poskelle. En todellakaan muistanut enää, että vauvat ovat noin kovin pieniä, kevyitä ja hauraita. Voisi sanoa, että vauvakuume kasvoi taas aika ultimaattisiin sfääreihin.

Olen myös viikonloppuna käynyt läpi esikoisemme vauvanvaatteita ja -tavaroita, siirtänyt syrjään osan ja osan paketoinut omiin laatikoihinsa odottamaan mahdollista pikkusisarusta. Tuli aivan kauhean haikea olo niitä läpi käydessä. Onko esikoisemme todellakin ollut joskus noin kovin pieni, että nuo vaatteet ovat olleet hänelle sopivia? Kaikenlaisia ihania muistoja ryöpsähti mieleeni eri vaatteiden kohdalla. Muistan edelleen elävästi hänet jokaisessa pienessä vaatteessaan. Niistä luopuminenkin on osittain sen vuoksi hankalaa ja toisaalta myös mietin, miten hassulta varmaan tuntuu pukea pikkusisarusta noihin samoihin pikkuvaatteisiin. Kumpa vielä pääsisin niitä pukemaan joskus esikoisemme pikkusisarukselle ♥

Kp 13 ja ovulaatio lähestyy

Muistaakseni olen saanut kuvan kaltaisia viivoja ovulaatiotesteihin vasta joskus kp 16 paikkeilla ja ne ovat sitten hiljaksiin vahvistuneet kohti ovulaatioplussaa. Nyt on vasta kp 13 ja minulla on ollut ovismaista limaa jo menkkojen jälkeisistä päivistä alkaen.

Nyt on alkanut olemaan jo pientä nipistelyä munasarjoissa ja vv lisääntynyt. Testikin antaa jo suhteellisen näkyvää viivaa. Flo ennustaa, että ovulaatio olisi kp 20 eli seuraavan viikon tiistaina. Mulla on silti tunne, että se tulee jo aikaisemmin! Oireet ja tuo testi voisi ainakin viitata siihen. Ei se silti haittaa, vaikka se tulisikin vasta myöhemmin. Täytyy nyt tehdä testejä, niin tiedän vähän missä mennään.

Todella jännä tunne, kun nyt on tavallaan ensimmäinen kierto koko tämän yrityksemme aikana, kun mieskin on panostanut ja siemenneste on erilaista kuin aiemmin tämän 1,5 vuoden aikana. Voisiko siitä olla apua? Täytyy kuitenkin muistaa, että hedelmöitys on muutenkin aina tuuripeliä, eli vaikka ovuloisin ja sperma olisi tarpeeksi hyvälaatuista, niin silti on mahdollisuus, ettei hedelmöitystä nyt tapahtuisi.

Haluaisin vain, että ovulaatio olisi ohi ja voisi rentoutua taas loppukierroksi sen suhteen. Nyt olen itsekin syönyt säännöllisesti päivittäin äitiysvitamiineja jne. Mikäli en tule nytkään raskaaksi, niin ainakin saamme maaliskuun alussa tietää, onko siemennesteen laatu parantunut vai kannattaisiko meidän harkita inseminaatiota. Jospa siitä ainakin olisi jotain apua? Sitäkään kun ei tiedä.

2019/01/27

Siemennesteen rakenne voi todellakin muuttua

Onpa ollut jännää seurata, miten paremmat elintavat todellakin vaikuttavat siemennesteeseen. Alan olla hyvin varma siitä, että elintavoilla on todellakin paljonkin merkitystä sen laatuun ja se voi huonontua, jos ihminen muuttaa yhtäkkiä elintapansa huonommiksi. Treenaus, vitamiinit, tasaiset ruokailuvälit, terveellinen ruokavalio ja uni todellakin auttavat.

Olen aiemmin sanonut, että esikoista yrittäessämme siemenneste oli paksua ja valkoista ja tälloin tulinkin heti raskaaksi. Olin ihmetellyt, kun nyt yrityksen aikana se on ollut niin vetistä ja läpinäkyvää; kuin vettä. Todella ohutta. Nyt kuitenkin se on kuukauden aikana alkanut muuttumaan koko ajan paksummaksi ja valkoisemmaksi. Nyt se on oikeastaan ihan samanlaista jo kuin esikoisen yrityksen aikaan.

Mulla on taas toivo aika korkealla ja pelkään kyllä laskeutuvani taas aika lujaa maanpinnalle, kun tämä kierto lähenee loppuaan.. Pian on onneksi myös uusi analyysi, niin saadaan tietää, onko laatu oikeastikin parantunut vai näyttääkö se vain muuttuneen. Jännittää!

2019/01/22

Taas lisää testejä


Nyt niitä on taas; nimittäin testejä. Tilasin viimeksi vähän hölmösti raskautestejä enemmän kuin ovulaatiotestejä, vaikka sen täytyisi tietty mennä toisin päin. Nyt tilasin ovistestejä enemmän, koska mun on entistä enemmän tiedettävä nyt ovulaation ajankohta, kun meillä alkaa vihdoin olla jotain tsäänssiäkin raskautumiseen (sikäli mikäli jos sperman laatu on alkanut parantua) ja etenkin, jos meinataaan aloittaa inseminaatiot. Flo on tähän asti ollut todella luotettava ja hyvä ovulaatiotietäjä, mutta haluan varmistaa asiaa myös testein. 

Mulla on vähän luottavaisempi olo nyt tämän kierron suhteen ja etenkin siksi, koska seuraavana vaiheena on sitten aloittaa hoidot. Sen takia tilasinkin jo tuollaisen viikkoraskaustestin, koska se oli alennuksessa ja koska haluaisin kuitenkin sellaisella varmistaa raskauden, jos joskus saisin oikesti plussan testiin.

Näihin taisi mennä päälle 40 euroa yhteensä, mutta onneksi jokainen saa päättää, mihin rahansa laittaa. Mulle on ihan sama, paljon rahaa menee, jos vaan lapsen vielä saisin ja tietenkin kaikki apu sen suhteen on aina tervetullutta (niin kuin ovulaatiotestit). Totta kai siihen satsaan mielelläni.

2019/01/17

Kp 1

Olis kiva tietää, monesko kp 1 tää jo on tässä yrityksessä. Tosin jotenkin osasin arvata tän.. Noh päästääpähä uusiin spermakokeisiin ja niin edelleen. Jännästi toi flo taas tiesi. Mulla yleensä alkanut kuukautiset aina dpo 12, mutta nyt Flo koko ajan ennusti, että alkaa dpo 13 eli tänään ja äsken ne sitten alkoikin..

Samaan aikaan harmittaa tosi paljon ja samaan aikaan ei. Ei ehkä niin paljon, kun tiedän, miksei tärpännyt. Paremmin mielin ensikiertoon.


2019/01/15

Kasvava ikäero ahdistaa

Suurin paine ja ahdistus itselläni tähän sekundaariseen lapsettomuuteen liittyy siihen, että minua ahdistaa lasteni ikäeron kasvaminen. Minulla ja veljelläni on ikäeroa 2,5 vuotta ja olimme lapsena toistemme parhaat ystävät ja reissuilla meillä oli aina seuraa toisistamme. Ajattelin jo lapsena, että haluaisin sitten joskus samanlaisen ikäeron lapsilleni.

Enpä osannut silloin ajatella, ettei se todellakaan ole aina vanhempien päätettävissä se ikäero. Seuraavaa voidaan yrittää vaikka kymmenenkin vuotta tai sitten sitä ei edes koskaan saada. En voi silti kieltää, ettei lisäahdistusta tuo ympärillä tiheään lisääntyvät tuttavat, joilla lasten ikäerot ovat juurikin maksimissaan 2 vuotta ja useimmiten jopa vuoden. Kaikkialla netissä puhutaan, miten pieni ikäero on lapsille paras ja että kannattaa hankkia (huom hankkia) lapset pienellä välillä, niin heistä on seuraa toisilleen. Sanotaan jopa, että vaikkapa neljän vuoden ikäero on jo ihan liikaa, lapset ovat aivan eri maailmoissa eikä heistä ole toisilleen seuraa. Tuollaiset mielipiteet todellakin ahdistavat ja luovat lisää paineita ja stressiä asiaan, johon en voi nyt vaikuttaa.

Jokainen kuukausi, jokainen uusi kierto, jokaiset alkavat kuukautiset ahdistavat, koska ne lisäävät väliä ikäeroon pykälä pykälältä suuremmaksi ja suuremmaksi. Tällä hetkellä ikero olisi sen 2,5 vuotta ja meillä ei ole edes mitkään hoidot alkaneet. Raskautumisessa voi hyvin kestää vielä ainakin vuoden verran, jolloin ikäero olisi 3,5 vuotta. Mikäli yrittäminen kestäisi vielä saman kuin mitä nyt on mennyt, niin ikäero olisi neljä vuotta.

Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää väkisinkin kääntää tämän asian päälaelleen. Yritän ajatella asiaa posiitivisesti; kehoni on saanut levätä synnytysten välissä, lapseni on saanut nauttia täydestä huomiosta ja pienenä olosta sem ajan, kun on ollut aivan pieni ja vaatinut eniten huomiota, olen itse saanut levätä vauvavuosien välissä, esikoisesta olisi apua vauvan kanssa ja hän voisi vaikkapa viihdyttää välillä vauvaa, esikoinen ymmärtäisi paremmin tilannetta, tappeluja ei välttämättä syntyisi yhtä paljon kuin todella samanikäisillä lapsilla, esikoinen ehtii ehkä vaipoista yms eroon, joten ei ole kahta ihan pikkuista hoidettavana samaan aikaan ja mistä sen muutenkaan tietää; ehkä heistä silti tulisi todella läheisiä ja hyviä ystäviä! Eihän ikä vielä välttämättä mitään kerro. Voihan vuodenkin välein syntyneillä olla huonot välit, jos he eivät vain ihmisinä tule keskenään toimeen. Entäs ne negatiiviset puolet isommassa ikäerossa? En halua enää ajatella niitä. Mitään pienen pientä ikäeroa ei ole enää mahdollista saavuttaa, joten turhaan kiusaisin itseäni.

Uskon jollain tavalla kohtaloon ja siihen, että tämän on tarkoitettu mennä näin. Mikäli meille olisi tarkoitettu syntyväksi kaksi lasta pienellä ikerolla, niin se olisi jo tapahtunut. Meidän perhekokomme ja mahdollinen ikäero lapsilla on meidän perheelle oikea. Vaikka tämä ikäeroasia usein ahdistaa ja stressaa, niin siihen ajatukseen on pakko oppia sopeutumaan.

2019/01/14

Dpo 10 ja negatiivinen

Pidän yleensä virstanpylväänä sitä, että jos saan vielä dpo 10:nä negatiivisen tuloksen herkällä raskaustestillä, niin en ole raskaana ja menkat alkaa pian. Nyt on taas se päivä. Oletan, että kuukautiseni alkavat ylihuomenna, keskiviikkona. Viimeistään torstaina. Tässä kierrossa minulla ei ollut edes mitään oireita, joten en ollut kovinkaan yllättynyt negatiivisesta tuloksesta. Silti se aina vähän masentaa.

Jotain hyvää sentään; huomasin sperman koostumuksen muuttuneen jo nyt entiselleen. Ilmeisesti kirkas vetinen neste voi viitata siihen, ettei siittiöitä ole niin paljoa kuin paksummassa ja valkoisemmassa siemennesteessä. Ainakin se menisi tulosten kanssa yksyhteen. Katsotaan, onko sillä väliä seuraavassa kierrossa. Toivotaan parasta!

2019/01/10

Ystävä saa vauvan ♥

Pian rakas ystäväni saa toisen lapsensa ja olen niin onnellinen hänen puolestaan. En ole hänen puolestaan tosin koskaan ollut katkera tms vaan ainoastaan äärettömän onnellinen. Tänään on hyvin vaikeaa keskittyä mihinkään, kun odotan vain ilouutista. Pääsisipä jo tapaamaan pientä vauvaa. ♥

Itsestäni sen verran, että tänään on dpo 6 ja pitäisi siis näillä main tapahtua kiinnittyminen, jos tapahtuu. Olen taas mukana kuvitellut erilaisia oireita ja nytkin vihloo vähän väliä alavatsaa, mutta niinhän minä aina kuvittelen ja sitten ne kuukautiset kuitenkin alkavat. Muutenkin ajattelen koko ajan, että meidän kohtalona on se inseminaatio, joten turha tässä edes sitä ennen kuvitella mitään tapahtuvan. 

2019/01/09

Termi "sekundaarinen lapsettomuus"

Minäkin käytän blogissani tätä kyseistä termiä monesti, vaikka tiedänkin sen varmasti myös ärsyttävän ja loukkaavan joitain. Suomessa ei oikein ole mitään toista virallista termiä tälle. Myös meidän virallisissa papereissa lääkärit käyttävät sanaa: "sekundaarinen infertiliteetti".

Tiedän, että totaalilapsettomat toivovat, että käytettäisiin mieluummi sanaa sekundaarinen hedelmättömyys tai jotain vastaavaa. Se on kuitenkin vain sana. Lapsettomuuden määritelmänä on yli vuoden yhtäjaksoinen yrittäminen ja kun raskaus ei senkään jälkeen ala, voidaan lapsettomuustutkimukset aloittaa. Tuota termiä ei mielestäni kannata alkaa ylianalysoimaan. Se on vain sana. Sen voi myös ajatella sillä tavalla, että ei raskautta yli vuoden yrityksellä -> lapsettomuus koskien juuri sitä yritystä kohtaan. Tähän tottakai on paljon mielekkäämpää käyttää sanaa sekundaarinen lapsettomuus, koska kyse ei ole ensimmäisestä lapsesta. Tuo sana vähän viittaa siihen, että "ei ole toista lasta toiveista huolimatta". Sen ei täydy tarkoittaa totaalista lapsettomuutta, koska sitähän sen nimikään ei väitä, kun siinä on nimenomaan tuo etuliite "sekundaarinen".

 Lapsettomuus on itsessään todella herkkä aihe. Sekundaarisesta lapsettomuudesta valittavat tuntuvat idiooteilta, jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä. Olen tästä aiheesta ennenkin puhunut. Täysin lapsetonkaan ei voi tietää, jos lapsen saannin jälkeen toivoisikin vielä lisää lapsia. Tällöin ehkä vielä paremmin osaa arvostaa sitä vanhemmutta, pitää omaa lastaan aivan supersuuressa tärkeydessä ja varoa, ettei hänelle satu mitään jne. Ei se poista sitä tosiasiaa, että myös kauan lapsettomuudesta kärsinyt ihminen voi kaivata vielä lapsen saannin jälkeen toista lasta. Myös hän voi tuntea pahaa oloa asiasta ja kärsiä jatkuvasta yrittämisestä. Ei sitä voi koskaan etukäteen tietää.

Itse olen äärettömän onnellinen siitä, että olen saanut itselleni lapsen. Tottakai jokainen äiti on. Tykkään kirjoittaa ajatuksian ylös, koska se auttaa minua selviytymisessä ja voin myöhemmin lukea tekstejäni. Se on myös hienoa, jos ne auttavat jotain samassa tilanteessa elävää. Kirjoitan tänne tosiaan hyvin päiväkirjamaisesti suoraan omia ajatuksiani, joten toivon, etten vahingossa loukkaa esimerkiksi heitä, joilla ei ole yhtäkään lasta. Tämä blogi on pääasiassa omien tuntojeni purkamista varten ja toivon, ettei kenenkään tarvitsisi loukkaantua teksteistäni tai käyttämistäni termeistä. En kirjoita vähätellekseni muiden kokemia asioita vaan jakaakseni omia fiiliksiäni ja auttaakseni itseäni. Otsikon termiä käytän, koska sitä käytetään myös lääkäreiden keskuudessa ja koen sen virallisimpana terminä tätä asiaa kuvaamaan.

2019/01/06

Sperma ja lapsettomuus

En todellakaan siis keksinyt mitään parempaakaan otsikkoa tälle postaukselle. Aiheena onkin tosiaan sperma liittyen tähän lapsettomuus-asiaan. Aihe on ollut vime päivinä kovastikin mielessäni.

Se voi olla tosiaan monen eri väristä, rakenteista ja sitä voi tulla eri verran eri ihmisillä, mutta nämä seikat eivät vielä kerro mitään sen laadusta välttämättä. Useinkaan sitä ei edes tule ajatelleeksi ja monesti tutkimuksissakin alussa on selkeästi lähtökohtana, että "vika" on naisessa. Meidänkään ensimmäisillä käynneillä ei puhuttu kuin sivuamalla tuosta, että tehdään myös sperma-analyysi. Keskityttiin vain minun kehooni. Yritin silloin vaivihkaan kysyä, voisiko spermanlaatu olla heikentynyt vaikka meillä onkin lapsi. Hoitaja vastasi vain silmiään pyöräyttäen, että ehkä, mutta tuskin, että keskitytään nyt katsomaan nämä sinun asiasi läpi, että yhtä hyvin se voi johtua sinusta! Pidin itseäni tuolloin hölmönä ja ajattelin, että tietenkin se "vika" on minussa.

Ihan kamalaa muutenkaan ajatella, että se olisi kenenkään "vika"! Kehossa voi tapahtua muutoksia, joita ei aina välttämättä edes pysty selittämään ja monestikin ne ovat täysin ihmisestä itsestään riippumattomia syitä. Se on tietenkin totta, että myös valinnoilla on väliä, mitä tulee kyseeseen sperman laadussa. Tietyt valinnat voivat heikentää sen laatua ja toiset taas parantaa. Se on tosiaan miehillä hyvä, että sperma uusiutuu jatkuvasti, eli sen ei tarvitse olla mikään pysyvä tila. Toista on vaikka siinä tapauksessa, jossa tyttölapsi on kehittynyt paikassa, jossa on ollut vahvaa säteilyä ja säteily on vaikuttanut munasarjoihin. Tyttö saa jo äitinsä mahassa munasolunsa eivätkä ne hänen elämänsä aika lisäänny enää niin kuin miehellä syntyy siittiöitä lisää. Toisin sanoen, jos naiselta nappaisi kaikki munasolut pois, ei hän voisi enää täysin omilla geeneillään lisääntyä, ellei tosiaan käytettäisi näitä häneltä poimittuja munasoluja.

Olen jo aiemmin sanonut, että esikoisemme sai alkunsa ensimmäisestä yrityskierrosta. Tämäkin voi viitata siihen, että spermanlaatu on aiemmin ollut normaali tai sitten meillä oli vain hyvä tuuri silloin. Siihen aikaan mies treenasi, söi todella terveellisesti ja monipuolisesti noin viisi kertaa päivässä, nukkui riittävästi ja niin edelleen. Hän söi myös vitamiineja ja muita tarvittavia hivenaineita. Viimeisnen vuoden hän on alkanut lepsumaan ruokailuistaan ja hän jättää usein aamupalan syömättä, syö ensimmäisen kerran vasta töiden jälkeen ja silloin syö todella suuren annoksen kerralla, ei syö juurikaan kasviksia tai hedelmiä, juo 6-7 kuppia kahvia päivässä, ei treenaa, syö usein roskaruokaa, ei ole syönyt juurikaan vitamiineja tms. ja nukkuu noin 5-6 tuntia yössä. Elämäntavat eroavat siis kuin yö ja päivä. Joskus ihmettelen, miten hän on edes hengissä aliravittuna ilman unta. Miten hänen siittiönsäkään voisi hyvin, jos hänen koko kehonsa ei voi? Onneksi hän on ottanut asian vakavissaan ja muuttanut elintapansa täysin. Olen täysillä mukana muutoksessa myös omien ongelmien vuoksi (radi-pelkoa jne).

Monestikaan ei ihmisille tule mieleen, että nuorella normaalipainoisella ihmisellä, joka näennäisesti näyttää terveeltä, liikkuu paljon ja on hyvin tietoinen erilaisista hivenaineista ja terveyshyödyistä, voisi olla ongelmaa sperman suhteen. En minäkään osannut sitä varsinaisesti pelätä. Se saattoi käydä mielessäni, mutta ei sen kummempaa. Siittiöistä oli tosin yli 70 % liikkumattomia ja liikkuvistakin vain 10 % liikkui eteenpäin. Nuo luvut pyörivät nyt paljon päässäni ja alan ymmärtää, miksi yrittäminen on ollut niin hankalaa.

Kuitenkin sperman laatua voi parantaa mm. syömällä parsaa, tummaa suklaata, avokadoa, saksanpähkinää, monivitamiineja (sinkki ja magnesium tärkeitä), porkkanaa, rasvaista kalaa, proteiinia jne. Ylipäätään ruokavalion tulisi olla monipuolinen ja sisältää paljon kasviksia ja hedelmiä. Päihteitä tulisi välttää, liikuntaa olisi hyvä harrastaa, riittävän rennot (alus)housut, riittävä uni, stressittömyys ovat myös hyväksi. Tässäkin oli nyt vain osa näistä asioista. Ylipäätään tulisi vain elää terveellisesti. Kuumista suihkuista ja kylvyistä meille kerrottiin, etteivät normaalisti voi sillä tavalla vaikuttaa laatuun, koska ei ihminen voi käydä niin kuumassa suihkussa, että se vielä vaikuttaisi.

Lapsettomuus (myös sekundaarinen) on aina kova paikka ja erityisen raskaaksi sen tekee se, kun "syy" löytyy omasta kehosta. Meillä syytä on hieman molemmissa ja olemme osanneet kyllä hieman varautua tähän kaikkeen. Aiomme tsempata toisiamme eteenpäin ja kohti terveellisempiä elämäntapoja. Haluaisin vain muistuttaa, että vaikka usein lähtökohta tuntuu olevan, että syy lapsettomuuteen olisi naisessa, niin muistettaisi jo hyvissä ajoissa tutkia myös mies, jotta asiaa voitaisiin alkaa käsittelemään myös siitä käsin, jos testeissä ilmenee jotain poikkeavaa. Tämä on paljon yleisempää kuin mitä voisi luulla eikä se ole mikään häpeä. Näistä asioista on hyvä olla tietoinen.

Mikäli laatu ei kuitenkaan parane tarpeeksi millään keinoin, niin tietenkin vaihtoehtona on, että spermasta puhdistetut hyvät siittiöt viedään kohtuonteloon ja näin he saavat hedelmöitystä varten rutkasti etumatkaa. Meillä tuo spermanlaatu on kuitenkin siihen aivan riittävää. Mikäli laatu olisi vielä huonompi, niin olisi myös mahdollisuus koeputkihedelmöitykseen.

Onneksi lähdimme tutkimuksiin

Olen aiemminkin kirjoittanut, miten raastavinta on epätietoisuus. On kamalaa yrittää ja yrittää, kun ei tiedä ollenkaan, miksi ne menkat vaan alkavat joka ikinen kierto uudelleen; miksi ei tärppää? Olisin ennen pitkään varmaan tukahtunut siihen epätietoisuuden tunteeseen. Sekin olisi ollut jo mielenkiintoista tietää, ettei ole mitään selittävää syytä meidän sekundaariseen lapsettomuuteemme, mutta vielä parempi näin, että saimme jotain selityksiä asiaan. Pahinta on se tunne, että ei tiedä, onko joku syy vai ei. Sellainen inhottava epätietoisuus.

Ensin saa odottaa sen vuoden tietenkin, että voi edes hakeutua tutkimuksiin, koska vasta vuoden yrityksen jälkeen voidaan edes puhua lapsettomuudesta. Se aika etenkin on aika tuskallista, mutta silloin sentään on vielä hieman optimistinen ja haluaa uskoa onnistumiseen.

Onnekseni pääsimme melko pian terveyskeskukseen soittamisen jälkeen tutkimuksiin ja naistenklinikalle asti. Olin aina ajatellut, että jo siinä jonossa saisi roikkua vuosikaudet. Joskus lokakuussa soittelin terveysasemalle ja nyt tammikuun alussa kävimme jo naistenklinikallakin.

Tämän lähes 1,5 vuotta olen stressannut, miettinyt, ahdistellut ja voinut henkisesti todella pahoin. Olen syyttänyt kehoani, vihannut kehoani ja ihmetellyt aina alkavia kuukautisia. Olen myös pelännyt olevani vakavasti sairas ja ettei munasarjani enää toimisi. Kuullessamme sperma-analyysin tulokset olin jopa helpottunut, koska ensinnäkin olen koko ajan syyttänyt kehoani aivan kohtuuttoman liikaa ja toiseksi uskomme mieheni kanssa molemmat asian olevan vielä korjattavissa. Sperma on muuttanut muotoaan silminnähden tässä viimeisen vuoden aikana, kun hänen elintapansa ovat radikaalisti huonontuneet. Kumpikaan ei usko sperman olleen aina noin "poikkeavaa" laadultaan. Varmasti kunnon unet, terveellinen ja säännöllinen ruokarytmi, säännölliset yhdynnät ja stressin välttäminen auttaa tässä asiassa. Mikäli laatu pysyy kuitenkin edelleen heikohkona, niin voimme aina yrittää inseminaatiota ja näin saada vielä sitäkin kautta mahdollisuuden.

Olen jo pitkään ajatellut, että emme välttämättä tule enää saamaan toista lasta. Ajattelin kehoni päättäneen niin. Nyt minusta tuntuu, että tunnelin päähän on jälleen syntynyt pieni valo, jota kohti meidän kannattaa nyt pyristellä tietämme. Voisinko sittenkin saada vielä pidellä pientä vauvaa sylissäni? Voisiko suurimmasta unelmastani tulla vielä totta? En halua luoda itselleni liikaa toiveita, jotta en pettyisi taas niin pahasti. Kaikki aikanaan. Olen silti niin onnellinen, että menimme tutkimuksiin. Se on auttanut minua ihan kaikessa. En ole enää lainkaan niin ahdistunut ja kun ja jos taas kuukautiset alkavat 10:en päivän päästä, niin en ole yhtä itkuinen ja pettynyt kuin aiemmin, koska tiedän mistä se saattaa johtua ja että sille voidaan tehdä jotain.

2019/01/04

Selityksiä sekundaariselle lapsettomuudellemme

Meillä oli tänään ensimmäinen käynti lisääntymislääketieteen yksikössä. Kävimme aluksi läpi täyttämämme esitietokaavakkeet ja vastailimme vuorotellen heidän esittämiin kysymyksiin.

Ensin käsiteltiin minut. Minulla on hieman ylipainoa, joten puhuimme paljon painonpudotuksesta ja ruokavaliosta sekä liikunnastan ja niiden merkityksestä. Meillä on suvussa paljon 2. tyypin diabeetesta ja ylipainoa sekä minulla todettiin radi esikoiseni raskaudessa. Minulla on lievää karvan liikakasvua, joka yhdessä ylipainon ja radin kanssa voisi viitata pcos-riskiin sekä suurentuneeseen riskiin mitä tulee 2. tyypin diabeetekseen.

Minun tutkimukset
Minulle tehtiin sisätutkimus, jossa kaikki oli hyvin. Lääkäri ultrasi kohdun ja munasarjat. Kaikki näytti olevan hyvin, mutta aivan kuin keväällä tehdyssä ultrassa, niin oikea munasarja oli melko rakkulamainen, mutta kuulemma usein nuorilla on, eikä se vielä kerro itsessään mitään. Vasemmassa näkyi täydellinen, hyvin suuri, munarakkula, joka oli juuri irtoamassa. Ovulaatio oli siispä juuri tapahtumassa aivan kuin eilinen ovulaatioplussa testissä ennustikin. Lääkäri vielä katseli munarakkulaa ja sanoi sen olevan kuin oppikirjan kuvista. Se näyttikin todella suurelta ruudulla. Tuntuu, että ovuloin aina vasemmalta puolelta. Nipistyksetkin tuntuvat aina sillä puolella. Ehkä tuo oikea munasarja ei toimi aivan yhtä hyvin.

Miehen tutkimukset
Sitten se päällimmäisin syy, joka nyt mahdollisesti on ollut meillä se suurin tekijä siihen, miksi mitään ei ole tapahtunut melkein 1,5 vuoteen; miehen sperma. Näyte oli kuulemma poikkeava ja laatu huonontunut. Siittiöiden määrä oli 7 miljoonaa /ml, kun normaali on ilmeisesti 15 milj./ml. Eteenpäin liikkuvia oli 10 % kun normaalisti tulisi olla yli 30 %. Tähän voi hyvin vaikuttaa se, että mies syö nykyään kerran päivässä (ei syö aamupalaa eikä töissä), nukkuu 5-6 tuntia yössä eikä enää treenaa tms. niin kuin esikoisemme yrityksen aikaan. Kaiken kaikkiaan monet tekijät hänen elintavoissaan on voinut heikentää sperman laatua. Olen itsekin huomannut sen koostumuksessa merkittäviä muutoksia ja epäillyt sen vuoksi asiaa. Mies myös itse tietää elintapojensa olevan huonontunut huomattavasti menneestä. Niitä tulisi nyt siis parantaa roimasti, aloittaa syömään vitamiineja ja nukkua enemmän. Stressikin voi huonontaa spermanlaatua. Olemme melko varmoja, ettei se todellakaan aina ole ollut heikentynyttä, koska esikoisemme sai alkunsa ensimmäisestä kierrosta jne.

Miten tästä jatketaan?
Nyt aloitamme samantien molemmat uudet elämäntavat; mies saa alkaa syömään aamupalaa ja myös lounaan töissä, kasviksia, hedelmiä, vitamiineja (etenkin sinkkiä!), rahkaa (proteiini tärkeää) ja ehkä aloittaa myös taas treenailemaan. Itse pyrin nyt pudottamaan painoa, jättämään sokerin ja hiilarit vähille jne.

Kahden kuukauden päästä mies menee antamaan uuden spermanäytteen. Näytteen jälkeen menemme 7.3. uudelle käynnille, jossa keskustelemme kaikki asiat läpi ja katsomme sperma-analyysin tulokset.

Mikäli tulokset ovat edelleen huonot ja laatu ei ole ollenkaan parantunut, on seuraava vaihe inseminaatio, jossa spermaa ruiskutetaan suoraan kohtuonteloon. Tätä varten saisin myös ovulaatiota vahvistavaa lääkettä. Ensin nyt kuitenkin yritään edetä luomukeinoin.

Ihanaa, että saimme vihdoin jonkun selityksen tähän eikä jääty ihan tyhjin käsin asian kanssa. Olen yli vuoden vihannut omaa kehoani, itkenyt, ollut masentunut, juonut greippimehua, kokeillut teroluteja, ravannut lääkäreissä jne. En ollut ajatellutkaan tätä ennen, että spermassakin voisi olla jotain häikkää. Toivottavasti saamme sen laatua parannettua.

Meille sanottiin, että tuollakin määrällä voi luomusti raskautua, mutta se on tietenkin vähän epätodennäköisempää kuin jos sperma olisi laadullisesti parempaa. Mikäli tulisin nyt raskaaksi, niin minun tulee soittaa klinikalle, niin pääsemme alkuraskauden ultraan heille. Se oli mukava kuulla.

2019/01/03

Ovulaatio ja jännitys

Nyt on kp 19 eli ovulaatio tapahtuu huomenna, kp 20. Kuukautisten tulisi siis alkaa noin kp 32 jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Tuo eroaa neljällä päivällä normaalista 28 päivän kierrosta. Melko hyvin siis! Olen tyytyväinen. Vielä alkuvuodesta kierrot heitteli miten sattui jopa yli 70 päivässä.

Tässä kierrossa en jaksanut ottaa mitään "poppakonsteja" käyttöön. Ei greippimehua tai muutakaan erikoisuutta. Vain yhdyntää etenkin ovulaation ajankohtana.

Mulla on aivan kamala jännitys huomisesta lääkärikäynnistä! Aika on jo aika aamusta. Saamme kuulla spermatestin tulokset, verikokeiden tulokset ja minulle luultavasti tehdään sisätutkimus ja otetaan munasarjoista ja kohdusta ultraa. Hauska sattuma sinänsä, että ovulaation pitäisi tapahtua juuri huomenna, kun on ultra. Ehkä he näkevät, onko se jo tapahtunut tai vasta tapahtumassa.

Jännitystä tuo osaltaan se, että olemme yrittäneet jo melkein 1,5 vuotta, jonka aikana ei ole ollut kemiallisia raskauksia, ei keskenmenoja tai yhtään mitään muutakaan. Kehossani ei ole tapahtunut mitään! Kuitenkin viimeisen puolisen vuotta kiertoni on ollut hyvin tasainen ja ovulaatio on tullut kellontarkasti aina samaan aikaan, joten olen alkanut pelkäämään sitäkin, jos miehen spermassa olisikin jotain "ongelmaa". Siitä saamme onneksi huomenna kuulla lisää.

Vielä sananen tuosta Flo-sovelluksesta. Olen niiiiin tyytyväinen siihen! Se nytkin aivan kierron alusta asti ilmoitti, että ovulaatiosi tapahtuu perjantaina 4.1. ja niin se nyt sitten testinkin mukaan tapahtuu. Se on melkein jokainen kierto nyt pitänyt päivälleen paikkansa. Uskomatonta.