Vauvan ja vauvanvaatteiden täytteinen viikonloppu

Kävin viikonloppuna katsomassa pariviikkoista kummilastani. Hän oli niin pieni, että meinasi kyynel vierähtää poskelle. En todellakaan muistanut enää, että vauvat ovat noin kovin pieniä, kevyitä ja hauraita. Voisi sanoa, että vauvakuume kasvoi taas aika ultimaattisiin sfääreihin.

Olen myös viikonloppuna käynyt läpi esikoisemme vauvanvaatteita ja -tavaroita, siirtänyt syrjään osan ja osan paketoinut omiin laatikoihinsa odottamaan mahdollista pikkusisarusta. Tuli aivan kauhean haikea olo niitä läpi käydessä. Onko esikoisemme todellakin ollut joskus noin kovin pieni, että nuo vaatteet ovat olleet hänelle sopivia? Kaikenlaisia ihania muistoja ryöpsähti mieleeni eri vaatteiden kohdalla. Muistan edelleen elävästi hänet jokaisessa pienessä vaatteessaan. Niistä luopuminenkin on osittain sen vuoksi hankalaa ja toisaalta myös mietin, miten hassulta varmaan tuntuu pukea pikkusisarusta noihin samoihin pikkuvaatteisiin. Kumpa vielä pääsisin niitä pukemaan joskus esikoisemme pikkusisarukselle ♥