Voihan rsv!

On tää alku ollut kyllä aikamoista. Mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut aikaa, ei yhtään mihinkään. Juuri kun arki oli alkanut esikoisen kanssa helpottamaan, hän nukkui lähes aina yöt putkeen läpi, oli iltaisin aikaa hengähtää ja katsoa elokuvia jne, niin kaikki alkoi ikään kuin alusta. Olemme jälleen väsyneitä, stressaantuneita ja kiireisiä. Enää en ehdi selailemaan blogeja, kirjottamaan juurikaan omaanikaan, katsomaan televisiota tai mitään muuta vastaavaa. Vauva on tosin paljon helpompi kuin esikoinen on koskaan ollut, mutta silti aika tuntuu olevan jatkuvasti kortilla näiden molempien kanssa.

Olin yhdessä vaiheessa hieman masentunut. Masennus kumpusi lähinnä isäni sairaudesta. Olin ahdistunut yksin lasten kanssa kotona. Puhuin asiasta neuvolassakin. Olin oikeasti aika syvissä vesissä. Nyt kun olen kuitenkin saanut hyviä uutisia isästäni, niin mielialakin on kohentunut ja on helpompaa olla kotona. Olen saanut muutenkin jo rutiineita luotua, joten päivät tuntuvat paljon mukavammilta.

Noin kuukausi sitten esikoinen heräsi päiväunilta tulikuumana. Hänellä oli flunssaa ja korkeaa kuumetta ainakin kolmisen päivää. Söin silloin buranaa ja toivoin, että vältymme muut tuolta taudilta. Pumppasin vauvalle maitoa jatkuvasti. Pian ristiäisten jälkeen huomasin kuitenkin saaneeni flunssan ja siitä pari päivää vauva heräsi aamulla räkäisenä. Ei auttanut mikään vaan hän sairastui myös. Flunssa tuntui pahenevan hänellä joka päivä ja hän oli koko ajan entistä räkäisempi. Neljäntenä päivänä hänen hengityksensä tuntui nopealta ja pinnalliselta, vinkuvalta ja tukkoiselta. Päätimme lähteä uuteen lastensairaalaan. Heidän mukaansa vauvan vointi oli kuitenkin suhteellisen hyvä, joten pääsimme kotiin räkäimun jälkeen. Sairaalasta kuitenkin sanottiin, että usein viides sairastamispäivä on pahin (ainakin rsv:ssä). Tälloin myös mieheni sai kyseisen taudin.

Viides päivä oli aika kamala, mutta sinnittelimme vielä kotona, koska vauva hymyili ja oli pirteä. Hän oli kuitenkin todella räkäinen ja tukkoinen. Kuudentena päivänä hän oli kuitenkin erittäin räkäinen, söi vähemmän aina kerralla kuin ennen ja vaikutti muutenkin kipeämmältä kuin aiemmin. Lähdimme taas sairaalalle ja tällä kertaa häneltä imettiin jälleen limaa, josta tutkittiin rs-viruksen mahdollisuus. Vauvalla todettiin rsv. Päätimme kuitenkin lähtemään jälleen kotiin sairastamaan, koska hänen yleiskuntonsa oli hyvä. Hengitys vähän rohisi, mutta ei ilmeisesti liikaa.

Nyt vauvan ja minun sairastamisen alkamisesta on jo yli kaksi viikkoa ja itse olen edelleen räkäinen ja yskin. Vauva onneksi alkaa olemaan jo suhteellisen terve, ihana oma itsensä. Tämä on kyllä todella tarttuva ja kamala tauti. Taudin on saanut ainakin minä, mieheni, esikoinen, vauva, äitini, veljeni, mummini, mummini mies sekä ystäväni lapsineen. Emme edes itse käyneet missään julkisilla paikoilla juuri tämän epidemian takia. Esikoinen ei ollut edes kauppareissuilla mukanamme. En todellakaan tajua, mistä se tuli! Ehkä jonkun vieraan mukana? Onneksi selvisimme kuitenkin ilman osastohoitoa vauvan kanssa. ♥

Ristiäiset

Meillä oli viikonloppuna viimein ristiäiset ja vauvamme sai nimen. Nimeä en tosin blogissa paljasta, mutta olemme kuitenkin tyytyväisiä nimeen. Meillä oli lähemmäs 40 vierasta ja muutama lapsivieras myös.

Toimitus oli kaunis ja onnistunut. Vauva oli koko kirkkoajan hiljaa ja tyytyväinen. Hän ei herännyt itkemään edes kastamisen aikana. Kaikki olivat yllättyneitä hänen rauhallisuudestaan. Muutenkin kaikki meni hyvin, vaikka esikoinen olikin vähän levoton, eikä viihtynyt ensinnäkään kirkossa ja juoksenteli muutenkin jatkuvasti kaikkialle. Onneksi sukulaiset olivat ihania ja auttoivat hänen kaitsimisessaan. Vauvakin kiersi sylistä syliin.

Tarjoiltavaa oli ihan tarpeeksi. Suolaiset menivät tosin taas nopeasti eikä kaikkia varmaan ehtineet maistaa kaikkea. Meillä oli tarjoiltavana kaksi voileipäkakkua, jotka perheeni teki, kaksi kakkua, joista toisessa oli vauvasta syötävä valokuva ja toinen oli koristelemani kakku, jossa oli vauvan nimi, tekemiäni mansikkaruutuja, äitini tekemä kinkkupiirakka, kolmea erilaista pikkupizzaa, prinsessakeksejä, marenkeja, limua, mehua ja kahvia. Kaikki tarjoiltavat saivat valtavasti kehuja.

Hieman oli hankaluuksia mm. invataksin kanssa sekä kahvinkeittimen, joka keitti vain laihaa kahvia. Onneksi niistäkin kuitenkin selvittiin.

Ristiäiset olivat kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneet ja niistä jäi kaunis muisto. Kummeja oli jopa viisi ja hekin vaikuttivat olevan ylpeitä roolistaan. Nimi sai paljon kehuja vielä jälkikäteenkin.

Lahjojakin oli aika paljon. Vauva sai mm. hopeisen valokuvakehyksen, hopeisen pankin, vaatteita, pehmoleluja, imeskeltäviä leluja, kirjoja, taulun, kukkia, rahaa, astiaston ja muuta pientä.

Surullinen mieli

Vauva-arki on alkanut ihan kivasti. Vauva nukkuu yöt hyvin syöden muutaman kerran joko korviketta tai äidinmaitoa. Päivisinkin nukkuu aika paljon ja ainoastaan iltaisin itkee jonkun verran ja rauhoittuu vaikeammin. Esikoinenkin halailee siskoaan jatkuvasti, tuo tuttia ja pitää kädestä.

Surullinen olo tuleekin siitä, että isältäni on löydetty pahalaatuinen kasvain, eikä jatkosta ole vielä tietoa. On todella piinallista odottaa lisätietoa asiasta. Mä en suoraan sanoen tiedä, miten selviäisin siitä, jos kasvain onkin levinnyt tai huonosti hoidettavissa. Mulla on taustalla masennusta ja erityisherkkyyttä, ahdistun kovin helposti. Olen koittanut olla miettimättä tätä asiaa enempää, mutta silti se vaivaa ja puristaa sydäntä.

Huomenna pappi tulee meille keskustelemaan ristiäisten kulusta. Loppuviikosta juhlitaan vielä miehen syntymäpäiviä ja ensviikolla tytön ristiäisiä, vaikka juhlatuulta kamalasti keneltäkään nyt löytyy. Pakko silti yrittää.