2020/02/17

Voihan rsv!

On tää alku ollut kyllä aikamoista. Mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut aikaa, ei yhtään mihinkään. Juuri kun arki oli alkanut esikoisen kanssa helpottamaan, hän nukkui lähes aina yöt putkeen läpi, oli iltaisin aikaa hengähtää ja katsoa elokuvia jne, niin kaikki alkoi ikään kuin alusta. Olemme jälleen väsyneitä, stressaantuneita ja kiireisiä. Enää en ehdi selailemaan blogeja, kirjottamaan juurikaan omaanikaan, katsomaan televisiota tai mitään muuta vastaavaa. Vauva on tosin paljon helpompi kuin esikoinen on koskaan ollut, mutta silti aika tuntuu olevan jatkuvasti kortilla näiden molempien kanssa.

Olin yhdessä vaiheessa hieman masentunut. Masennus kumpusi lähinnä isäni sairaudesta. Olin ahdistunut yksin lasten kanssa kotona. Puhuin asiasta neuvolassakin. Olin oikeasti aika syvissä vesissä. Nyt kun olen kuitenkin saanut hyviä uutisia isästäni, niin mielialakin on kohentunut ja on helpompaa olla kotona. Olen saanut muutenkin jo rutiineita luotua, joten päivät tuntuvat paljon mukavammilta.

Noin kuukausi sitten esikoinen heräsi päiväunilta tulikuumana. Hänellä oli flunssaa ja korkeaa kuumetta ainakin kolmisen päivää. Söin silloin buranaa ja toivoin, että vältymme muut tuolta taudilta. Pumppasin vauvalle maitoa jatkuvasti. Pian ristiäisten jälkeen huomasin kuitenkin saaneeni flunssan ja siitä pari päivää vauva heräsi aamulla räkäisenä. Ei auttanut mikään vaan hän sairastui myös. Flunssa tuntui pahenevan hänellä joka päivä ja hän oli koko ajan entistä räkäisempi. Neljäntenä päivänä hänen hengityksensä tuntui nopealta ja pinnalliselta, vinkuvalta ja tukkoiselta. Päätimme lähteä uuteen lastensairaalaan. Heidän mukaansa vauvan vointi oli kuitenkin suhteellisen hyvä, joten pääsimme kotiin räkäimun jälkeen. Sairaalasta kuitenkin sanottiin, että usein viides sairastamispäivä on pahin (ainakin rsv:ssä). Tälloin myös mieheni sai kyseisen taudin.

Viides päivä oli aika kamala, mutta sinnittelimme vielä kotona, koska vauva hymyili ja oli pirteä. Hän oli kuitenkin todella räkäinen ja tukkoinen. Kuudentena päivänä hän oli kuitenkin erittäin räkäinen, söi vähemmän aina kerralla kuin ennen ja vaikutti muutenkin kipeämmältä kuin aiemmin. Lähdimme taas sairaalalle ja tällä kertaa häneltä imettiin jälleen limaa, josta tutkittiin rs-viruksen mahdollisuus. Vauvalla todettiin rsv. Päätimme kuitenkin lähtemään jälleen kotiin sairastamaan, koska hänen yleiskuntonsa oli hyvä. Hengitys vähän rohisi, mutta ei ilmeisesti liikaa.

Nyt vauvan ja minun sairastamisen alkamisesta on jo yli kaksi viikkoa ja itse olen edelleen räkäinen ja yskin. Vauva onneksi alkaa olemaan jo suhteellisen terve, ihana oma itsensä. Tämä on kyllä todella tarttuva ja kamala tauti. Taudin on saanut ainakin minä, mieheni, esikoinen, vauva, äitini, veljeni, mummini, mummini mies sekä ystäväni lapsineen. Emme edes itse käyneet missään julkisilla paikoilla juuri tämän epidemian takia. Esikoinen ei ollut edes kauppareissuilla mukanamme. En todellakaan tajua, mistä se tuli! Ehkä jonkun vieraan mukana? Onneksi selvisimme kuitenkin ilman osastohoitoa vauvan kanssa. ♥

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi miten inhottava tuo rsv! Onneksi ette joutuneet osastolle kuitenkaan, vaikka ei se varmasti ollut helppoa kotonakaan seurata sivusta. Kiva kuulla kuitenkin, että nyt alkaa taas helpottaa. Olet ollut ajatuksissa, toivon teille jatkossa vähän helpompaa arkea ja paljon hyviä päiviä. :)

    VastaaPoista
  2. Onneksi voitte jo paremmin! Aikamoinen epidemia tuntuu tosiaan tällä hetkellä olevan :(
    Voimia arkeen, onneksi isäsikin vointi näyttää jo ilmeisesti paremmalta. <3

    VastaaPoista