2019/09/17

Ajatuksia 31. raskausviikolta

En ole vielä muistanut kuvata mahapostausta tältä viikolta, mutta on tässä vielä viikkoa toki jäljellä. Olo on ainakin jo melko kookas ja raskas.

Liitoskivut ovat vähän hellittäneet, kun olen välttänyt pitkiä ja raskaita lenkkejä ja muutenkin kovaa fyysistä rasitusta. Kääntyminen sängyssä on yhä vaikeaa ja tekee kipeää. Unettomuus on alkanut lisäksi vaivaamaan, eli nukahdan huonosti ja heräilen kesken unien. Olo on sen takia jatkuvasti väsynyt.

Hoidan tällä hetkellä esikoista kotona. Esikoinen on lopettanut kokonaan päiväunien nukkumisenm vaikka heräisi jo seitsemältä aamulla. Tänäänkin tuntui melko raskaalta, kun piti huonon yön jälkeen herätä aikaisin, hoitaa perus ulkoilut ja viihdytykset ja sitten ei kuitenkaan voinut edes hetkeä levätä tai juodassa vaikka kahvikuppia rauhassa. Esikoinen ei halunnut edes levätä hetkeä sängyssään ja itse olisin toivonut voivani nukkua päiväunet. Silmät ovat painaneet ja koko päivän olen vaan haaveillut nukkumaan pääsemisestä. Mies tuli kotiin kuuden aikaan aamuillasta, jolloin minun täytyi alkaa samantien tekemään alkaneiden verkkokurssieni tehtäviä. Toivottavasti huomenna olisi helpompi päivä. Tietenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että kohta se vasta vaikeaa onkin, kun kaksi valvottaa ja kaipaa huomiotani koko päivän ajan.

Muuuten raskaus on sujunut hyvin. Välillä nostelut ja muut saattavat aiheuttaa vihlontaa vatsaan, mutta onneksi melko harvakseltaan. Vauva möyrii ja hikkailee usein. Minulla on tunne, että vauva on jo pää alaspäin vatsassani.

Torstaina on jälleen neuvola. Sen jälkeen onkin vasta kuukauden päästä uusi käynti, joka on neuvolalääkäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti