Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Tänään on oli myös neuvolalääkäri, raskausviikkojen ollessa 35+4. Kerroin, että olen kärsinyt rytmihäiriöistä, joiden takia olin viime viikolla päivystyksessä ja sydänkäyrillä mittauksessa. Leposyke on ollut yli sataa ja sydän on muljahdellut ikävästi. Sykkeeni oli taas nyt neuvolassa noin 115 ja myös lääkäri huomasi asian ranteestani. Hän määräsi minulle Propral-lääkettä sydämen rytmihäiriöihin ja tiheään pulssiin. Määrä on tosin hyvin pieni ja maltillinen ja otan lääkettä vain, jos tunnen muljahtelua tai sydän lyö turhan tiheästi.
Lääkäri oli fiksu ja sanoi, ettei heti nyt mennä turhaan sörkkimään tuonne alakertaan ja ärsyttämään paikkoja, vaan katsotaan ensin vatsan päältä ultralla, miltä siellä vaikuttaa. Tyttönen se köllötteli vatsassa pää jossain oikealla puolella mahaani, kädet siellä missä hänen päänsä kuuluisi olla, jalat toisessa sivussa jne. Hän oli siis aivan poikittain vatsassa. Enää vauva ei siis tosiaankaan ollut toivomassani raivotarjonnassa vaan hän olikin kääntänyt itsensä aivan vääränlaiseen asentoon.
Lääkäri tuumasi tästä, että hän joutuu tekemään minulle lähetteen äitiyspoliklinikalle, koska hän on itse lomalla. Minun tulee mennä tulevalla viikolla siis sinne taas kontrollikäyntiin ja varmaan he yrittävät myös kääntää vauvaa pää alaspäin. Lääkäri sanoi, että mikäli vauva saadaan kääntymään joko pää tai perä alaspäin, niin voisin hyvin synnyttää, mutta jos vauva jää poikittain, niin sektio on ainoa vaihtoehto. Itse haluaisin kyllä sektion myös siinä tapauksessa, että joutuisin muuten synnyttämään vauvan perätilassa.
Olen hieman hermostunut. Mikäli vauvaa ei saada kääntymään, niin sektion mahdollisuus kasvaa. Vaikka vauva saataisiin kääntymään, niin se voi silti kääntyä takaisin väärään asentoon. Jossain myös luki, että joskus vauvan kääntäminen voi käynnistää synnytyksen. Sekin säikäytti. Olen myös kuullut hurjia tarinoita, kuinka kipeää ja kamalaa tuo kääntäminen on. Koko päivän olen nyt vain miettinyt tätä asiaa. Voin myöntää, että pelkään sektiota jo ajatuksena todella paljon ja se on melkein aina ollut yksi suurimmista peloistani. Nyt kun on pienikin riski joutua siihen, niin olen peloissani. Olen hyvin herkkä ja ajatus leikkauksesta, jossa olen hereillä ja tajuissani, alkaa vapisuttaa. Tietenkin se on tehtävä, jos ei muu auta.
Tunnistan tuskasi! Täällä vauva on perätilassa, ollut samassa asennossa jo yli kuukauden. Mua lähes itkettää ajatus, että joudun sektioon. En halua sitä monestakaan syystä, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että se ei ole luonnollinen tapa syntyä ja siitä jää pois ne ihanat ensihetket, joita paljon odotan... Toivon niin kovasti, että vauva ymmärtäisi vielä itse kääntyä, mutta pelkään ettei niin tapahdu. Toivottavasti sulla tuo kääntyisi itse tai saataisiin kääntymään!
VastaaPoistaEikä, sielläkin sama probleema... Mulla samoja fiiliksiä myös! Itseä myös harmittaa se, etten pystyisi heti samalla tavalla toimimaan sairaalassa ja hoitamaan vauvaa ja sitten myös se, että miten pärjäisin kotona vauvan ja esikoisen kanssa, kun mies menee takaisin töihin. Toivotaan, että molempien vauvat tajuaisi vielä kääntyä tässä!
PoistaVoi kun harmi! Ymmärrän myöskin erittäin hyvin, että sektio pelottaa ja ahdistaa. Toivon puolestasi, että pääsisit synnyttämään normaalisti alakautta!
VastaaPoistaToivon myöskin, että rytmihäiriöt pysyisivät kurissa. Paljon tsemppiä sinne loppuraskauteen ja hyvää vointia!
Kiitos paljon ♥ Toivotaan tosiaan, että loppu sujuisi hieman helpommin ja vauvakin kääntyisi raivotarjontaan.
PoistaPaljon tsemppiä! Ymmärrän, että mahdollinen sektio pelottaa. Nyt kun laskettu aika lähestyy, niin joutuu itsekin miettimään kaikkia vaihtoehtoja. Onneksi Suomessa on niin laadukas terveydenhoitojärjestelmä, että synnytyssairaaloissa osataan varmasti arvioida sinulle turvallisin tapa synnyttää.
VastaaPoistaSe on totta! Hiljalleen olen jopa alkanut tottua ajatukseen sektiosta. Kumpi vaan, niin kunhan saisin vauvan pian hyväkuntoisena syliini ♥
Poista