Päätin kokeilla vapaan kirjoittamisen muotoa. Kirjoitan nyt siis tämän hetkisiä tuntemuksiani alas niin, etten korjaa tekstiäni tai muuta sitä. Annan vaan tekstin virrata sitä mukaan, kun ajatukset mieleeni tulevat. Tarkoituskseni on pohtia aihetta siitä; miltä sekundäärinen lapsettomuus tuntuu juuri tänään? Aion toistaa tätä myös myöhemmin uudestaan, jotta se jää itsellenikin aina ylös.
Ensinnäkin otsikko on hieman huonosti kirjoitettu, koska oikeastaan tarkoitan meidän lapsettomuuttamme, koska emmehän edes tiedä, kumman puolella "vika" on tai haluaisiko sitä edes sanoa kummankaan "viaksi". Tänään sekundäärinen lapsettomuus tuntuu erittäin pahalta ja saa oloni erittäin masentuneeksi. Jatkuvasti kaikkialla ilmenee uusia raskauksia, syntyy uusia sisaruksia pienille esikoisille tai kuopuksille, äidit ja miksei isätkin ylistävät lastensa sisaruuden hienoutta ja miten tärkeää on, että on saanut lapselleen sisaruksen. Tällä hetkellä minua vituttaa suunnattomasti. Olen taas tikutellut testejä ja etsinyt ovulaatiotani. Vatsaani on nipistellyt, munasarjoihin on vihlonut ja on ollut valkovuotoa ja vaikka mitä, joista olen ajatellut ovuloivani juuri nyt. Ei, ei tietenkään siihen pirun testiin voi tulla sitä plussaviivaa. Miksei!? Mikä hitto mun kehoa vaivaa??? Olin niin innoissani kun kiertopäivä 14 alkoi jo tulla ovulaatiota ennakoivia tuntemuksia. Aloin tehdä testejä ja ilahduin, kun ne näyttivät melko tummilta viivoineen. Päätin jopa olla ottamatta teroluteja siinä toivossa, että tässä kierrossa ovuloisin aikaisin! Turhaa. Kaikki oli taas turhaa. Ei se ovulaatio ole testejen mukaan edelleen tullut. Tänään testit ovat jo eilistä vaaleampia ja se on yleensä aina minulla itselläni tarkoittanut, että ovulaatio oli jo. Tässä tapauksessa nyt epäilen, että se ei vain tapahtunut koko tässä kierrossa. Se vain huijasi ja meinasi tapahtua, mutta sitten se hitsin munasolu ei halunnutkaan irrota ja sekös minua tänään vituttaa erityisesti. Miksei perkele minun kehoni voi toimia niin kuin sen kuuluisi? Mikä ihme siinä on? Miksi muiden kehot toimii niin kuin he haluavat ja toivovatkin niiden toimivan? Miksi jotkut voivat saada halutessaan vaikka kymmenen lasta pienin ikäeroin ja minä en sitä toista? En edes toivoisi enempää lapsia. En jaksa yrittää vuosikausia. kauan vielä jaksan yrittää, ennen kuin annan periksi? Äitini sanoi, että tuossahan on hyvää se,ettei sinun tarvitse käyttää ehkäisyä. Onhan se joo ehkä ja niin kuin hän sanoi, että kun ne hormonaaliset ehkäisyt esimerkiksi ovat niin kamalia mitä hänkin on itsellään huomannut. Minä ottaisin silti minkä vaan ehkäisyn vaikka heti käyttööni, jos saisin toisen lapsen. Olen vaan nyt juuri niin kyllästynyt. Koulu on ollut todella rankkaa, lapsi ei ole ollut terve kertaakaan tarhan aloituksen jälkeen ja koulun ja lapsiarjen yhdistäminen on ollut hieman hankalaa. Miksi sitten vielä suunnittelen tähän lisää lapsia?? No ensinnäkään en opiskele silloin kun olen äitiyslomalla ja sittenhän he ovat molemmat tarhassa, kun palaan opiskelemaan. Mistä huomaa , että olen väsynyt ja stressaantunut? Tätä asiaa vaan tulvii tähän tänään. Olen niin puhki. Niin kypsä noihin ovulaatiotesteihin, negatiivisiin testeihin, piinailuun, turhiin oireisiin, kehon huijauksiin ja muuhun. Olisipa tämä kaikki vaan ohi. En jaksa. Tänään en jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti