"Lapsettomuus voi olla primaarista, jolloin raskaus ei ole koskaan alkanut. Sekundaarinen lapsettomuus tarkoittaa puolestaan sitä, että uutta raskautta ei kuulu aiemman raskauden tai synnytyksen jälkeen.
Lapsettomuus määritellään siitä, ettei raskaus ole alkanut vaikka yhdyntöjä ilman ehkäisyä on ollut säännöllisesti vuoden ajan. Useimmilla pareilla raskaus alkaa vuoden sisällä ehkäisyn lopettamisesta. Kuitenkaan noin 15 % pareista raskaus ei ala vuoden kuluessa. Noin puolella heistä raskaus alkaa ilman hoitoja seuraavan vuoden kuluessa. Lapsettomuudesta kärsivien parien raskaaksi tulemista voi auttaa erilaisten hoitojen avulla." (lähde)
Kun lukee mitä tahansa keskustelupalstoja tai selaa facebookia, niin huomaa, etten ole ainoa, joka on kohdannut tätä. "Sekundaarista lapsettomuutta ei saa surra". Tämä surullinen käsitys monella tuntuu olevan.
"Et voi olla surullinen, sulla on kuitenkin yksi lapsi"
"Olisit onnellinen, että sulla on edes yksi lapsi"
"Mieti heitä, joilla ei ole yhtään lasta!"
"Lopeta se yrittäminen ja nauti lapsesta, jonka olet saanut!"
Osittain joukossa on pieni totuuden siemen; kyllä, olen onnellinen, että olen saanut esikoiseni. Kyllä, nautin ajasta hänen kanssaan äärettömän paljon. Kyllä, tiedän etteivät kaikki voi saada edes sitä ainutta lasta. Voisi jopa sanoa, että tämän yrittämisen ansiosta olen alkanut vain entisestään ajattelemaan, mikä maailman arvokkain aarre, kultakimpale, meillä kotona asukaan ja miten suuri lahja hän meille on ja miten hienoa se on ja miten kiitollinen hänestä olen! Lastenteko ei todellakaan ole yksiselitteinen asia. Lapsia ei hankita, niitä saadan. Se on todellakin käynyt itselleni nyt selväksi.
Tässä tullaan vaan siihen, että eikö ihminen saa olla surullinen, jos jollain toisella henkilöllä asia on vielä huonommin? Sanoisitko kätensä menettäneelle, että älä sure kättäsi, sillä joku on menettänyt myös jalkansa? Miksi surua pitää vertailla? Eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus surea, iloita ja niin edelleen? Kuka määrittelee ne aiheet, joista on oikeus surra ja joista ei? Kuvitteleeko joku tosiaan, että en olisi "tyytyväinen" ainokaiseeni tai ettei hän "riittäisi" minulle?
Olen kasvanut perheessä, jossa minulla on kaikkiin erittäin läheiset välit. Minulla on pikkusisarus, joka on minua 2,5 vuotta nuorempi. Hän oli minulle aina rakkain ystävä, äärettömän tärkeä ja läheinen. Maailman paras ystävä koko lapsuuden, paras matkaseura perheretkillä ja parasta juttuseuraa. Ilman häntä lapsuuteni olisi ollut erilainen.
Olen aina haaveillut kahdesta lapsesta. Minulla on niin paljon rakkautta, jota jakaa. Tiedän, ettei se ole kiveen hakattua, että sisarukset tulisivat edes aina toimeen ja tietenkin ainokainenkin voi elää samalla tavalla täydellisen lapsuuden ja saada muualta ystäviä. En vaan voi sille mitään, että minua oikeasti surettaa se, kun elämäni haave murenee. Minä pystyisin antamaan rakkautta myös toiselle lapselle. Meillä on paikka avoinna yhdelle pienelle. En terveytemme lisäksi mitään muuta toivoisikaan niin paljon.
Pahinta tässä on se, että unelma kahdesta lapsesta murenee. Unelma siitä, kun näen lasteni leikkivän yhdessä ja teemme hauskoja retkiä, joissa on lapsilla on aina matkaseuraa mukanaan. Unelma rakkauden jakamisesta osiin. Minun unelma.
Teen jatkuvasti surutyötä sen eteen, jos meille ei koskaan siunautuisikaan toista lasta. Valmistaudun ajatukseen. Se vaatii hieman aikaa. Miten kasvattaa ainokaisemme niin, ettei hänestä tulisi itsekästä tai "liian hemmoteltua" ja miten kestää jatkuvat kyselyt ja tuttavien/yhteiskunnan asettamat paineet siitä, kuinka "kyllä lapsella kaveri täytyy olla" ja kuinka "itsekkäitä olemme, kun emme hanki hänelle leikkikaveria".
Suru on monimutkaista. Ymmärrän, mitä jotkut ajavat takaa, mutta samalla en ymmärrä, mitä toisen suru on heiltä tai keneltäkään muulta pois. Miksi minä en saisi surra sekundaarista lapsettomuuttani? Minun kehoni ei enää "toimi" niin kuin sen kuuluisi. Minullakin on oikeus turhautua negatiivisten raskaustestejen keskellä.
Tämä on vaikea aihe ja vielä vaikeampi tätä on avata sanoiksi. Suru ei vaan katoa sillä, että joku sanoo, ettei sinulla ole oikeutta surra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti