2018/12/06

Ajattelemattomat ihmiset raivostuttavat

Vähän väliä somessa on erilaista kiistaa äitien välillä ja sellaista oman itsensä pönkittämistä suuuntaan ja toiseen. Yritetään puhua niitä omia valintoja oikeiksi muiden kustannuksella. Milloin kiistellään siitä, onko parempi hankkia lapset yli 40-vuotiaina vai parikymppisenä. Onko parempi imettää vai antaa korviketta? Kumpi toimii oikein; soseita lusikalla syöttävä vai sormiruokaa tarjoava äiti? Pitääkö imettäjän piiloutua vauvansa kanssa sermin taakse imettämään vai imettää juuri siinä, missä vauvalla tulee nälkä? Merkkiä vai merkitöntä vaatetta lapselle? Onko parempi laittaa lapset jo pienenä päiväkotiin vai hoitaa itse kotona? Kuuluuko äidin meikata ja laittaa hiuksiaan miehen mieleksi vai saako hän kulkea verkkareissa ja meikittömänä niin halutessaan? Saako lapsi katsoa lainkaan piirettyjä vai pitäisikö kaikki digitaaliset välineet piilottaa lapselta? Tämä lista on ihan loputon, kun seuraa noita kaikenmaailman vauvaryhmiä ja muita facebookissa.

Yksi aihe on kuitenkin saanut nyt niskakarvani eniten pystyyn. Äidit kiistelevät siitä, montako lasta olisi paras ja kuuluuko lapsilla olla sisaruksia. Alkanut tulla taas asettelua yksilapsisten ja monilapsisten perheiden välille. Miksi? Eiköhän jokainen tee valinnat sen perusteella, mikä itselleen parhaiten sopii. Jotkut yksilapsiset ovat sanoneet monilapsisten perheiden vanhempia itsekkäiksi, koska he eivät pystyisi tarjoamaan kaikille lapsille tarpeeksi huomiota ja rakkautta ja sitten taas monilapsisten perheiden vanhemmat sanovat, että yksilapsisten perheiden lapsista kasvaa itsekkäitä narsisteja ja että on itsekästä olla hankkimatta huom huom hankkimatta lapselle sisaruksia. Sehän onkin aina niin pirun yksinkertaista ja helppoa se!

Jokainen yksilapsisen perhe aivan varmasti on perhettä perustaessa ajatellut, että kyllä, tehdään tasan ja vain yksi lapsi. Ei. Ei se aina mene edes niin. Itse ajattelin aina, että haluan kaksi lasta pienellä ikäerolla. Se ei vaan mennyt niin. Lisäksi, vaikka joku olisikin ajatellut tekevänsä vain yhden lapsen, niin ei sekään ole mitenkään itsekästä vaan jokainen vanhempi itse tietää, mihin rahkeet riittävät ja onko esimerkiksi aikaa ja jaksamista useammalle lapselle. Asioiden jakamista ja epäitsekkyyttä voi kyllä varmasti oppia muutenkin kuin sisarusten kautta. Olemassa on päiväkodit, puistot, koulut ja myös ihan vaan ystävät, joita lapsi voi nähdä. Lapselle voi myös opettaa, ettei aina saa kaikkea mitä haluaa. Itsekkääksi voi kasvaa myös sisaruksia omistava lapsi, jonka sisarus aina antaa periksi ja hän saa kaiken tahtomansa. Sanoisin, että liittyy enimmäkseen vain kasvatukseen.

Minua satuttaa enemmän kuin mikään, jos minua sanotaan itsekkääksi ja lastani tulevaksi narsistiksi ja itsekkääksi vain, koska hänellä ei ole sisaruksia, koska äiti ja isä eivät ole niitä hänelle saaneet vaikka ovat halunneet. Satuttaisi kyllä silloinkin, jos en haluaisi enemmän lapsia. Ihmiset voisivat opetella käyttäytymään. Aina ei tarvitse muiden valintoja arvostella ja omiaan pönkittää ainoina oikeina. Ennen kuin avaatte suutanne, miettikää aina, millainen tilanne ihmisellä saattaa olla. Ette voi tietää, millaiseen ampiaispesään sohaisette sanoillanne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti