Rv 16+2 fiiliksiä

Nyt mennään siis 17. raskausviikkoa ja vauva on noin päärynän kokoinen. Olen juuri kuullut mahassani kasvavan suurimmalla todennäköisyydellä tytön. Oloni on ollut erikoinen. Sukupuoli ei ollut itselleni mitenkään merkittävä asia, mutta en voi valehdella etten olisi todella innoissani. Näenkö talvella miniversion itsestäni? Ajatus tuntuu todella hassulta. Olen ostellut ihan liikaa kaikkea vauvalle, Nyt pitää jo jarruttaa!

Maha on jotenkin koko ajan vaan entistä suurempi ja paljon viime raskautta kookkaampi. Jopa selälleen maatessani maha pönöttää pystyssä. Todella vaikea tottua siihen taas ja ymmärtää, että siellä oikesti kasvaa ihminen.

Tunnen yhä välillä pieniä liikkeitä, mutta todella vaimeita ja hentoja. Niitä on välillä vaikea edes tunnistaa.

Esikoisen kanssa on ollut välillä vähän haastavaa. Hän ei edelleenkään puhu, ei juurikaan ymmärrä puhetta ja ohjeita, tappelee paljon vastaan ja kieltäytyy jatkuvasti syömisestä. Raskaana ollessa on jotenkin vielä raskaampaa kuunnella aamusta iltaan jatkuvaa huutoa ja kiukkuamista ja yrittää jatkuvasti viihdyttää. Onneksi hän pääsee syksyllä metsäkerhoon, niin saa myös vähän muutakin ohjelmaa arkeensa.

Ollaan vähän jo mietitty nimiä vauvalle, mutta vielä ei olla ihan varmoja siitä. Onneksi vielä on aikaa.

Tällä hetkellä arkipäivät kuluu aika lailla perus rutiineita noudattaen; klo 7-9 herätään ja syödään, 9 jälkeen mennään ulos, 11 jälkeen syödään, 12.30-14 päiväunet, välipalaa ja sitten mies melkein tuleekin kotiin. Tykkään usein vapaa-ajallani iltaisin katsoa Toisenlaisten äitien ihan vanhoja jaksoja. Niin liikuttavia aina ne kohdat kun vauva syntyy ♥