2019/03/30

Minne synnyttämään sekä ajatuksia esikoisen synnytyksestä

Kyllä, minä mietin tällaisiakin asioita jo nyt, ennen varhaisultraakaan! Synnytin esikoiseni Kätilöopiston sairaalassa ja varmasti synnyttäisin seuraavankin, jos se vaan olisi edelleen toiminnassa. Vaihtoehdoikseni jää oikeastaan vain Espoon sairaala sekä Naistenklinikka.

Kumman valitsisin?

Espoon sairaala

+ Ystäväni synnytti siellä vastikään ja kehui paikkaa/kokemusta
+ Uudet, hienot tilas
+ Parempi mahdollisuus perhehuoneeseen
- Hankalan matkan päässä meidän asunnoltamme
- Eri kaupungissa
- Vieras alue ja vieras sairaala itselleni
- Imetysohjanta jäi ystävälläni vähän vähäiselle tasolle

Naistenklinikka

+ Sijaitsee lähempänä ja mukavamman matkan päässä
+ Sijaitsee asuinkaupungissamme
+ Ennestään tuttu (ultrat nyt ja esikoisen ajalta sekä lapsettomuustutkimuksemme yms)
+ Erityisosaamista, jos jotain ikävää sattuisi käymään (muualtakin lähetetään esim. pikkukeskosia sinne hoitoon)
+ Mikäli kaikki sujuisi hyvin, niin voisi päästä perhehotelliin, joka näyttää viihtyisältä ja ei-sairaalamaiselta (en oikein osaa nukkua sairaaloissa)
- Mikäli olisi mitään ongelmaa synnytyksessä, kuten liiallista verenvuotoa tms, niin huonot mahdollisuudet perhehuoneeseen
- Kohtasin siellä viime raskaudessani huonoa kohtelua kätilöltä sekä yhdeltä lääkäriltä
- Olen lukenut myös huonoja kokemuksia (mutta tietty hyviäkin)
- Mahdollisesti jotain ongelmaa sisäilman kanssa? Tosin niin oli kättärilläkin, kun synnytin siellä 2017

Jonkun verran pelottaa synnytys, koska viimeksi en ehtinyt saada epiduraalia, vaikka pyysin sitä aivan sairaalaan astuttuani saakka, mutta sitä koko ajan venytettiin pidemmälle sekä koska synnytyksen aikana kätilöt vähän nauroivat minulle, kun pidin ääntä kipujeni takia ja minulle tehtiin todella kipeitä ja rajuja tutkimuksia lähes väkisin, jolloin aina itkin paniikissa ja esimerkiksi pudendaalipuudutteen laittaja vaikutti jopa saavan kiksejä kivustani ja mainitsi neulan aina "rusahtavan kivasti seinämän läpi" samalla kun itkin kivusta. Tämän lisäksi olin toivonut, ettei opiskelijat tekisi toimenpiteitä minulle, mutta tätä alettiin samantien kyseenalaistamaan kovasti ja opiskelija alkoi kyselemään vähän vihaisen oloisesti asiasta ja lopulta opiskelijat hoitivat paljonkin  toimenpiteitä, kuten ompelivat alapääni, mikä itseäni hieman pelottikin. Tietenkin heidän pitää saada harjoitella, mutta ihmetyttää, ettei yhtään voida kuunnella synnyttäjän toivomuksia, kun on muutenkin paniikissa ja esikoista synnyttämässä.

Kaikista inhottavinta oli se, että olin erikseen kirjoittanut ylös, etten halua katetria kuin vain pakon edessä. Olin siinä ponnistelujen alussa sanonut, että minulla olisi vähän pissahätä, mutta minulle vain sanottiin, että se vain tuntuu siltä ja kuuluu asiaan, kun vauvan pää painaa siellä alhaalla. Aikaa kului ja lopulta sitä sitten alkoi tulemaan siinä ponnistellessa juuri ennen hoitohenkilökunnan vaihtoa, joten nämäpä sanoivat uusille, että "vähän nyt pissaa tulee, laittakaa katetri", kysymättä minulta mitään ja alkoivat jo etsimään sopivaa katetria. Vaihdon yhteydessä aiempi kätilö naureskeli uudelle kätilölle sen merkiksi, että hän tajuaisi tämän pitäneen minun itkuhuutoani naurettavana. Onneksi uusi kätilö ei reagoinut nauruun mitenkään vaan pysyi asiallisena. Ainoastaan tässä uudessa kätilössä minua vähän ärsytti, että kun sanoin, etten halua katetria että voin itse kokeilla pissata, niin hän lähes näreissään tokaisi, että "no kokeillaan nyt sitten portatiivia, mutta jos et onnistu siihen pissaamaan, niin laitetaan sitten se katetri!". Onneksi onnistuin samantien, niin kuin olin ajatellutkin.

Olin niin kivusta ja koko kokemuksesta tutkimuksineen ja toimenpiteineen shokissa, etten edes itkenyt ilosta, kun näin lapseni ensimmäisen kerran. Meni ylipäätään aikaa, että tajusin lapsen olevan minun. Imetyskään ei lähtenyt käynnistymään ja vauva kuihtui sairaalassa, mutta korvikettakaan ei oltaisi haluttu antaa, minkä sinänsä ymmärrän.

Silloin ajattelin, että ihan ok synnytys, mutta nyt olen tajunnut, että minulla on edelleen vahvoja ajatuksia tuosta koko hommasta ja minun olisi hyvä puhua näistä neuvolassa. Vaikka pelkäänkin, että kokisin samanlaista naistenklinikalla, niin luultavasti silti tulen valitsemaan sen synnytyssairaalakseni.

2019/03/28

Ajatuksia 2019 äitiyspakkauksesta

Äitiyspakkaus 2019, Kuva (c) Kela

Tänään julkaistiin siis Kelan odottaville äideille tarjoama äitiyspakkaus. Tämä on pakkaus, jonka kuopuksemme saisi syntyessään tämän vuoden marraskuussa.

Tykkäsin erityisesti äitiyspakkauksen toppa-asusta, toppapussista, peitteestä, harmaista sekä mustaraidallisista housuista ja kaikkein eniten pidän tuosta jääkarhubodysta. Oikein kiva pakkaus ja mielestäni jopa kivempi kuin esikoisen aikainen pakkaus. Tosin esikoisen pakkauksessa pidin vielä enemmän makuupussista, unilelusta sekä pussilakanoista. Joka tapauksessa; ottaisin ehdottomasti tämän pakkauksen, jos odottaisin esikoistani.

Entäs tällä kertaa? Otanko avustuksen pakkauksen vai rahan muodossa?

Äitiyspakkaus 2016, Kuva (c) Kela
Olen säilyttänyt ylhäällä näkyvästä esikoisen 2016 vuoden äitiyspakkauksesta suurimman osan. Toppa-asun olen tosin antanut ystävälleni ja muutaman vaatteen, mutta muuten aika lailla kaikki on edelleen tallessa pikkuiselle säästettynä.

Mikäli olen niin onnellisessa asemassa, että tämä raskaus todella jatkuu hyvin ja tuolla mahassa oikeasti pieni ihminen kehittyy, niin aion tällä kertaa ottaa avustuksen rahana, eli 170 eurona. Aion sillä summalla koota itse oman näköisen pakkauksen kuopusta varten. Minulla on vielä esikoisen äitiyspakkauksen laatikkokin tallessa, joten voin koota sen siihen.

Tuolla summalla aion ostaa tutin, tuttinauhan, hammasharjan, kylpymittari (esikoisen oma meni rikki), tumppuja, unirievun, popin sukkia, jonkun sisähaalarin vaatteiden alle, kapalopuvun, kylpypyyhkeen ja muuta pientä ja loppurahalla sisävaatteita. Aion suosia vaateostoksissa käytettyä. Ystävältäni saan heidän toppa-asunsa ja mahdollisesti myös pipon, töppöset sekä makuupussin. Hänellä taitaa olla kaukalopussikin vielä säästössä. Esikoiselta otan ainakin toppapussin, kynsisakset, hiusharjan, talkin, sinkkivoiteen, nännivoiteen, ulkotöppöset sekä runsaasti sisävaatteita kuopuksen käyttöön.

Aion tehdä myöhemmin vielä oman postauksen sille, mitä kaikkea pitää ostaa ja mitä kaikkea meillä on jo valmiina ennestään.

2019/03/25

Rv 5+0 ajatuksia

Tänään alkoi vasta kuudes viikko, eli hyvin alussa mennään. Sanotaan, että keskenmenon riski laskee 12. raskausviikon jälkeen, eli sinne on vielä saman verran matkaa, mitä raskaus on tällä hetkellä kestänyt (kuukautisista alkaen). Piinaavaa odottamista siis.

On kuitenkin myös sanottu, että sen jälkeen, kun varhaisultrassa on todettu alkion sydämen lyövän, niin keskenmenon riskiprosentti laskee ihan muutamaan.

Itselläni on varhaisultra kahden viikon päästä ja odotan aivan malttamattomana sitä. Pelottaa kamalasti, että kyseessä olisi tuulimuna, eli kohdussa näkyisi vain tyhjä ruskuaispussi. Pelkään myös, että alkio ei olisi lähtenyt kehittymään ja sydän ei löisi tai että se olisi kiinnittynyt kohdun ulkopuolelle. Kamalaa. Miksi mun täytyy koko ajan vaan pelätä kaikkea mahdollista? Ikinä ei ole päivät menneet näin hitaasti kuin nyt!

Minulla ei edelleen ole juurikaan mitään oireita; vatsaa turvottaa, joskus vähän öklöttää, nälkä ja väsyttää ja joskus satunnaisesti muutaman päivän välein vihloo vähän kohdusta. Oireeton raskaus ei kuitenkaan vielä itsessään tarkoita, ettei se voisi olla täysin normaali ja hyvin päättyvä raskaus. En halua siitä ainakaan nyt ottaa itselleni paineita. Pitäisi olla vaan onnellinen, ettei ole pahaa oloa jne.

Vaikeinta tässä odottamisessa on se, että pääsee kertomaan asiasta lopuille lähisukulaisille. En uskalla hiiskuakaan heille asiasta ennen ensimmäistä ultraa.

6. raskausviikon maha

rv 5+0
Ajattelin nyt alkaa tekemään samaa kuin esikoisen aikaankin tein, eli kuvaan jokainen viikko (tai kahden viikon välein välillä) aina masun ja lopuksi pääsen katsomaan, miten sen kasvu on kehittynyt raskauden aikana. Hauskaa sitten myös verrata mahan kasvua esikoisen odotukseen.

Maha on nyt jo hieman turvoksissa, koska minulla on ollut nyt alkuraskaudessa kamalasti turvotusta ja vatsavaivaa. Viime raskaudessakin maha näytti alussa jopa isommalta kuin kuukauden myöhemmin tuon alkuturvotuksen takia.

Yritän nyt kuvata vatsani aina joka maanantai eli aina uuden viikon alkaessa (esim. nyt rv 5+0 jne).

2019/03/19

Vielä ovulaatiotesti "raskaustestinä"

Pakko oli vielä teillekin näyttää, miten ovulaatiotesti todellakin ainakin itselläni reagoi raskauteen. En ole todellakaan koskaan saanut ovulaatiossakaan tuollaista viivaa ovulaatiotestiin. Se vieläpä ilmestyi samantien siihen. Kyseessä sofin ovulaatiotesti. Viiva on tummentunut hiljalleen ja aluksi se ei näyttänyt plussaa, vaikka raskaustesti antoi jo haamua - oli kuitenkin suhteellisen tumma jo silloin. Minulla on tosin aina ollut loppukierrosta tumma ovisviiva, mutta nyt se oli jo silloin melkein ovisplussa.

Tänään on siis rv 4+1 eli viidettä raskausviikkoa käydään. Oireina tullut rinnat nyt todella kipeiksi ja vatsa tosi turvonnut ja täynnä ilmaa. Edelleen kamala keskenmenon pelko joka päivä. Osaisinpa rentoutua vähän.

2019/03/17

Viiva vahvistuu hitaasti

Todella pikku hiljaa tuntuu testit vahvistuvan. Ylhäällä kuvassa eilen, dpo 12, testattu rfsu:n herkkä raskaustesti ja alhaalla tänään, dpo 13, tehty samainen testi. Todella hiljaksiin tuntuu viiva vahvistuvan, mikä on vähän ahdistanut minua.

Olemme yrittäneet raskautta niin kauan, että keskenmenon pelko on aivan järkyttävä. Päivät tuntuvat nyt matelevan ja sitä vaan odottaa, että pääsisi varhaisultraan ja että pahimmat viikot olisivat jo ohitse. En osaa edes vielä iloita tästä, koska pelko on niin pahasti läsnä.

Oireina jatkuu edelleen nälkä, vatsavihlonnat, rintojen arkuus, kamala turvotus sekä lievä ällötys. Lisäksi ollut tänään maha aivan sekaisin.

Sain muuten eilen kuulla, että myös ystäväni on tehnyt haamutestin. Meillä olisi lähes samat raskauspäivät! Nyt vaan toivotaan parasta...

2019/03/15

Nyt antaa digikin plussaa


Mulla on jatkuva pelko siitä, että tämä onni vielä otettaisiin meiltä pois. Olen niin kauan odottanut plussaa, tehnyt satoja negatiivisia testejä ja menettänyt toivoni. En vaan vieläkään osaa uskoa tätä vaikka oireitakin on vaikka kuinka.

Olen tehnyt tänään pohdintaa siitä, jatkanko nyt ainakin tämän blogin päivittämistä vai teenkö kokonaan uuden, raskausajan blogin. Montaa lasta yrittävää ei varmastikaan kiinnosta raskausblogit niin paljoa ymmärrettävästi. En silti välttämättä haluaisi turhaan tehdä toistakin blogia, koska joskus olisi ihan mukava antaa lapselle luettavaksi kokonaisuus, jossa olisi sekä yritysaika että odotusaika. Luultavasti päädyn siis jatkamaan tätä blogia. Nyt pelkään vielä niin paljon keskenmenoa, kemiallista ja mitä näitä on, etten uskalla edes muuttaa blogia mitenkään vaan pidän sen vielä ihan tällaisena alkuun ainakin.

Tuli muuten huomattua, että ovulaatiotestikin antaa vahvaa plussaa näihin aikoihin (dpo 11).

Saatiin onneksi naikkarille varhaisultra-aika ensi kuun alkuun ja lisäksi neuvola-aika maaliskuun puoliväliin.

2019/03/14

Oireeni tähän saakka

Ennen plussa (n. dpo 5-9) :
- dpo 6 tunsin kovaa vihlontaa kohdun alueella
- muutamana päivänä tunsin kovia viiltäviä kipuja rinnan sisällä
- lievää etomista noin dpo 7 alkaen
- päivä ennen plussaa (dpo 8) nälkä alkoi kasvamaan
- testipäivän aamuna ihmettelin juilimisia munasarjoissa ja kohdussa sekä vetistä valkkaria, jota luulin koko ajan menkoiksi

Plussan jälkeen (dpo 9 ->) :
- rinnat kuumottivat ja kipeytyivät
- nälkä vain kasvoi ja vatsa alkaa kurnia jo tunti syömisestä
- hajut osuvat nenään
- etoo ja etenkin maatessa nukkumaan mennessä meinaan joutua oksentaa
- aivan järkyttävä väsymys ja pyörryttävä olo
- jatkuvat nipistelyt munasarjoissa ja kohdussa
- naamaa kuumottaa ja tuntuu kuin olisi kuumetta
- outo olo ja varma olo raskaudesta
- paksua valkoista valkkaria ja muutenkin paljon vetistä vv
- itkuherkkyyttä

Itselläni pahin ja huomattavin oire ennen ja jälkeenkin plussan on NÄLKÄ. Ihan järkyttävä nälkä.


Testien satoa






Tein eilen illalla (dpo 9) vielä neljän tunnin pidättelyn jälkeen pissasta testejä... Digitaalinen sanoi, etten olisi raskaana. Kuitenkin kaksi tekemääni sofia antoi aiemman sofin mukaisesti haaleaa punaista haamua. Ovulaatiotesti (vihreä) oli todella tumma. Jopa pc:n ei-herkkään testiin tuli jonkinlainen haalea haalea haamu. Tuo digi kuitenkin häiritsi minua kamalan paljon.

En saanut yöllä juurikaan unta ja pyörin vain. Halusin vain herätä ja päästä tekemään testin. Näin unia, joissa sain positiivisen raskaustestin.













Aamulla (dpo 10) ryntäsin tekemään aamupissasta muutaman sofin herkän testin sekä ovulaatiotestin. Aluksi masennuin, kun katsoin, ettei sofeihin tullut mitään. Hiljalleen niihin kuitenkin alkoi molempin piirtymään haaleat punaiset haamut.















Koulun jälkeen kiiruhdin ostamaan apteekista herkkiä testejä sekä uuden digitaalisen testin, jonka teen vasta sunnuntaina.

















Koulun jälkeen odotin ystävääni kylään, jonka jälkeen menin vessaan tekemään apteekin oman herkän testin (apteq) sekä predictorin early -testin. Ajattelin sofien perusteella, että joko ne antavat negaa tai sitten todella todella haaleaa viivaa.

Aluksi näihinkään ei tullut mitään viivaa, mutta pikkuhiljaa viivat alkoivat piirtymään ja tummumaan koko ajan. Lopulta olin aivan hämmästynyt siitä, miten selkeä viiva tuohon predictoriin tuli.








Ovulaatiotestit ovat myös olleet lähes plussia. Olo on todella hupsu. Tekisi mieli tehdä miljoona testiä; jokaista laatua! Mies ei suostu vielä ollenkaan uskomaan. Vaikka ovathan nuo jo selkeitä plussia!

Sanoisin siis, että aikaisin testaavan ei kannata vielä tuhlata rahojaan kalliisiin digitaalisiin vaan mieluummin halpoihin herkkiin testeihin. Paras olisi jos ei edes testaisi ennen kuukautisten myöhästymistä. Nuo sofit antavat paljon haaleampaa viivaa kuin apteekin herkät testit.

2019/03/13

Romahdin vessan lattialle itkemään

Olemme yrittäneet toista lastamme jo yli puolitoistavuotta. Tänä aikana en ole saanut kuin viivanpaikkoja jne, mutta en mitään vähänkään punertavaa. Sofin herkkiä testejä olen tehnyt varmaan satoja saamatta niihin yhtään mitään.

Meillä on ensikuulle soittoaika naistenklinikalta, koska meidän oli tarkoitus kuulla testien tulokset ja mahdollisesti siirtyä icsi-jonoon.

Minulla on ollut nyt muutama päivä todella siis todellla kova nälkä koko ajan ja tänään alkoi kohtu ja munikset kovasti vihloilemaan. Luulin menkkojen alkavan, kun alkoi lorahtelemaan niin paljon vetistä valkarria, että päätin tehdä testin, vaikka on vasta dpo 9.

Tein testin, vilkaisin sitä ja katsoin sen taas negaksi. Otin testin mukaani ja viskasin pöydälle miehen eteen ja sanoin, että teinpä taas negatestin vaikka ei pitänyt. Katsoin uudestaan testiä ja siihen olikin tullut haamu! En saanut kunnolla sitä kuvaan, mutta silmällä erotan siinä punaista väriä. En ole koskaan ennen saanut sofin testeihin mitäään! Tämä vielä tunnin pidätyksellä olevasta virtsasta.

Ensi reaktiona romahdin täristen vessan lattialle itkemään ja jouduin keräilemään itseäni. Näytin miehelleni testiä, mutta hän ei halunnut uskoa mitään, vaikka näkikin sen haalean haalean haamulaisen. Hän ei kuulemma suostu vielä ajattelemaan mitään. Ymmärrettävää.

Aion testata vielä puolen tunnin päästä uudelleen, koska en malta odottaa. Pelottaa kaikki niin kamalasti.


Sofin herkkä raskaustesti - dpo 9

2019/03/09

Inseminaatio vai suoraan icsi?

Tätä kysymystä olen pyöritellyt päässäni nyt useasti. Olen lueskellut kokemuksia ympäri internettiä, punnannut miinuksia ja plussia ja vaikka mitä.

Inseminaatio, eli keinosiemenneys, tapahtuu siten, että miehen pestyjä siittiöitä ruiskutetaan suoraan naisen munasarjaan ovulaatiolle otolliseen aikaan. Tämä voidaan toteuttaa joko luomukiertoon tai lääkkeelliseen kiertoon, jossa naisen ovulaation tapahtumista vahvistetaan (julkisilla useinkaan ei tehdä inssejä luomukiertoon lainkaan). Julkisella maksettavaa tulee lähinnä poliklinikkamaksuista sekä lääkkeistä, eli pääsee yksityistä paljon halvemmalla. Tablettilääkkeet eivät ole aivan yhtä kalliita, mutta pistettävät lääkkeet maksavat jo hurjan paljon enemmän (ilmeisesti voivat olla useamman satasen per lääkepiikki?), jolloin maksettavaa kertyisi ihan hyvä summa. Lääkekatto on tosiaan 600 euron paikkeilla, eli se varmasti tulisi jossain vaiheessa inssejä vastaan. Inssejen onnistumisprosentti kiertoa kohden on alle 37-vuotiailla 10-15 prosenttia. Se tuntuu harmittavan vähäiseltä.

Icsi, eli koeputkihedelmöityksessä, pistäisin itseäni munasoluja kypsyttävällä aineella, kunnes ne sitten suonensisäisten kipulääkkeiden tehostuksella kerättäisiin sopivaan aikaan talteen munasarjasta ultran sekä pitkän neulan avustuksella. Tämä vaihe pelottaa minua icsissä eniten, vaikka moni menee ihan vapaaehtoisestkin hyvää hyvyyttään luovuttamaan munasolujaan niitä tarvitseville. Joka tapauksessa, tämän jälkeen munasolut hedelmöitettäisiin mieheni pestyillä siittiöillä. Tässä meille tehtävässä mikroinjektiossa (icsi) siittiö vietäisiin ohuella neulalla suoraan munasolun seinämän lävitse, munasolun sisään. Ivf:ssä siittiöiden annetaan hedelmöittää munasolu maljassa. Meillä siemennesteen laatu on heikentynyttä, joten hoitomenetelmänä käytettäisiin mikroinjektiota.  Onnistumisprosentin sanotaan olevan jopa 30-55 %. Se on vähintään 15 % ja enintään 45 % suurempi todennäköisyys onnistua kuin inseminaatiossa. Icsin maksu määräytyy myös lähinnä pistettävistä lääkkeistä, jotka ovat monen sadan euron lääkkeitä. Toimenpiteet ja muut ovat julkisella edullisia. Lääkkeissä tulisi kuitenkin pian lääkekatto täyteen ja mikäli munasoluja saataisiin runsaammin kerättyä, voitaisiin muut hedelmöitetyt munasolut pakastaa ja käyttää myöhemmin tarvittaessa. Näin keräystä ei tarvitsisi tehdä uudestaan. Olen ymmärtänyt, että munasoluja istutetaan nykyään vain yksi per kierto, jotta voitaisiin välttää monikkoraskauksia.

Inseminaatio voi siis olla onnistuessaan edullisempi ja siihen ei ole samalla tavalla jonotusta kuin keinoputkihedelmöitykseen. Se on myös kivuttomampi ja ns. "kevyempi hoitomuoto". Onnistumisprosentti on kuitenkin alhaisempi. Inssistä on usein apua, jos esimerkiksi naisen kohdunkaulan lima on siittiöitä tappavampaa sorttia ja muutenkin, kun siittiöt pääsevät suoraan ohittamaan nämä taistotantereet. Siemenneste on myös pesty, eli vain parhaat siimahännät pääsevät suoraan pikakuljetuksella paraatipaikoille.

Inseminaatiota ei useinkaan tehdä, mikäli sperman laatu ei ole riittävän hyvää. Siittiömäärät tuntuvat vaihtelevan eri lähteissä. Ilmeisesti tuo meidän kolme miljoonaa alkaa kuitenkin olemaan siinä rajoilla, että onko inseminaatioon edes kannattavaa lähteä. Onnistumisia on kuitenkin tapahtunut 0,5:nkin miljoonan siittiöillä, mutta se on todella harvinaista. Jotkut sanovat onnistumisprosentin olevan samaa luokkaa kuin normaalissa yhdynnässäkin, eli meillä se olisi todella todella pieni. Olemmehan jo yrittäneet yli puolitoistavuotta luomusti täysin tuloksetta.

Alamme koko ajan kallistumaan enemmän siihen, että kun tulokset ovat tulleet ja sovimme jatkosta, niin pyytäisimme päästä heti icsi-jonoon ja skippaamme kokonaan inseminaatiot. Tällä hetkellä ne tuntuvat turhalta rahan sekä ajan haaskaukselta. Keinoputkihedelmöityksessä jonot ovat pitkät (voivat olla yli puolikin vuotta), mutta sitä suuremmalla syyllä tuntuu, että jonoon olisi hyvä mennä mahdollisimman pian tässä tilanteessa, kun siemenneste on heikkolaatuista. Siittiöt tosiaan liikkuvat enemmän kuin ennen, mutta määrä on todella vähäinen ja pesun jälkeen se olisi varmaankin vielä vähäisempi.

Olen katsonut aika paljon icsi-videoita youtubesta ja lukenut kokemuksia. En kovinkaan paljon pelkää niiden aloitusta tai edes henkistä kuormaa, joka hoidoista seuraisi. Olen kyllä valmis kaikkeen. Mitä tahansa tulevan lapseni eteen olen ainakin valmis yrittämään.

2019/03/08

Toinen lapsettomuuslääkäri naikkarilla

Nyt se on ohi. Olipa ahdistavaa ja stressaavaa. Siittiöiden määrä edelleen laskenut ; 7 milj -> 3 milj. Liikkuvia ilmeisesti vähän entistä enemmän.

Olisivat tehneet minulle aukiolotutkimuksen, mutta ovulaationi on juuri mennyt, eli mahdollinen hedelmöittynyt munasolu olisi huuhtounut samalla pois. Sitä ei kuulemma välttämättä edes tarvitse tehdä.

Minut ultrattiin ja kaikki näytti taas ihan hyvältä. Ovulaatio oli jälleen kerran tapahtunut vasemmasta munasarjasta. Kohdun limakalvo oli paksu (yli 10 mm) eli ei sen puoleen ongelmia.

Meille sanottiin, ettei meillä välttämättä ole mahdollisuuksia pelkällä inseminaatiolla, joten keinohedelmöitys on melko mahdollinenkin vaihtoehto. Nyt seuraa kivesten ultaräänitutkimusta, verinäytteitä molemmilta ja muuta vastaavaa, kunnes enskuussa meille soitetaan tuloksista ja päätämme jatkosta.

Olemme puhuneet, että ehkä aluksi haluaimme muutamasti yrittää inseminaatiota lääketablettihoidolla ja vasta sen jälkeen pikkuhiljaa siirtyä koehedelmöitysjonoon. Emme kuitenkaan kiirehdi sinne, koska se on rankkaa ja kallistakin. Haluamme nyt aluksi vain yrittää luomuna ja mahdollisesti inseminaatiolla, jättäen keinohedelmöityksen viimeiseksi oljenkorreksi.

Tunnelma on melko alakuloinen ja ahdistunut. Ei taaskaan mitään positiivisia uutisia. Matkamme vie hyvin suurella todennäköisyydellä hedelmöityshoitoja kohti.

2019/03/07

Huominen lääkärikäynti jännittää

Kamala jännitys! Mitä tulokset ilmoittavat? Onko siemennesteen laatu parantunut vai edelleen yhtä heikkoa? Tehdäänkö meille taas tutkimuksia? Pitääkö meidän jo sopia nyt mahdollisista hoidoista? Mitä me siinä tapauksessa päätämme?

Olen itse tällä hetkellä tosiaan opiskelijana eikä miehenkään palkkatulot mitenkään päätä huimaa. Inseminaatio on toki julkisella edullisempaa, mutta lääkkeihin ei paljoakaan taida Kelalta saada apua, joten ne pitäisi itse pulittaa. Itselläni on kylläkin hyvin säännölliset kierrot ja bongaan oviksen aina ovistesteillä, joten aion ehdottaa alkuun luomukiertoihin inssiä, mutta jos se ei sovi, niin joudumme varmaan lykkäämään hoitojen aloitusta parempaan ajankohtaan. Ainakin viimeksi he puhuivat, että varalta mulle pistettäisiin lääkettä, mutta se kauhistuttaa minua senkin takia, että mies ei halua pistää niitä minulle ja itse kammoksun neuloja. Saisinkohan pistettyä itseäni?

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettemmekö me todellakin haluaisi lasta. "Lapsella ei ole hintalappua". Tiedän sen. Menimme alunperin tutkimuksiin vain, että saisin mielenrauhan asiaan ja tietää, mistä se voisi johtua ja voisinko itse tehdä asian eteen mitään. Emme niinkään kiirehtineet hoitoihin tai edes miettineet niitä mitenkään. Ne eivät ole meillä ensimmäisenä vaihtoehtona, mutta tietenkin siinä vaiheessa, jos luomuraskautuminen on mahdotonta.

Olemme tänään keskustelleet mieheni kanssa asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että mikäli siemenneste on edelleen heikkolaatuista, niin aiomme ehdottaa inssiä luomukiertoon ja lähdemme siihen mukaan hyvinkin nopealla aikataululla jos mahdollista, mutta muussa tapauksessa yritämme vielä jonkun aikaa luomuna. Ei meillä ole kiirettä.

Olen vaan niin hermostunut nyt!

2019/03/03

Ovulaatioplussa, kp 18

Alkaa olemaan jo niin tuttua tämä kaikki. Olin panikoinut turhaan, että ovulaatio olisi ehtinyt mennä niinä päivinä, kun emme nähneet mieheni kanssa, mutta ovisplussa pärähtikin onneksemme vasta tänään, kp 18.

Minua on nyt särkenyt koko päivän taas vasempaan munasarjaan ja ollut paristi ihan supistusmaisiakin kipuja vatsassa. Enteilee aina sitä, että munarakkula on juuri puhkeamassa. Huomenna pitäisi kaiketi ovulaation tapahtua. Onneksi ollaan taas ehditty yrittämään oikeaan aikaan, vaikka ei se tosin ole yli 1,5 vuoteen silti auttanut...

Perjantaina on toinen lääkärikäyntimme naikkarilla. Jännitän sitä kovasti! Eniten jännitän tietoa siitä, onko miehen tulokset yhtään muuttuneet ja tuleeko meidän siirtyä hedelmöityshoitojonoihin... Miten sitä taas malttaakin odottaa sitä tietoa.

Ja piinaviikot; here i come - again.