2019/03/30

Minne synnyttämään sekä ajatuksia esikoisen synnytyksestä

Kyllä, minä mietin tällaisiakin asioita jo nyt, ennen varhaisultraakaan! Synnytin esikoiseni Kätilöopiston sairaalassa ja varmasti synnyttäisin seuraavankin, jos se vaan olisi edelleen toiminnassa. Vaihtoehdoikseni jää oikeastaan vain Espoon sairaala sekä Naistenklinikka.

Kumman valitsisin?

Espoon sairaala

+ Ystäväni synnytti siellä vastikään ja kehui paikkaa/kokemusta
+ Uudet, hienot tilas
+ Parempi mahdollisuus perhehuoneeseen
- Hankalan matkan päässä meidän asunnoltamme
- Eri kaupungissa
- Vieras alue ja vieras sairaala itselleni
- Imetysohjanta jäi ystävälläni vähän vähäiselle tasolle

Naistenklinikka

+ Sijaitsee lähempänä ja mukavamman matkan päässä
+ Sijaitsee asuinkaupungissamme
+ Ennestään tuttu (ultrat nyt ja esikoisen ajalta sekä lapsettomuustutkimuksemme yms)
+ Erityisosaamista, jos jotain ikävää sattuisi käymään (muualtakin lähetetään esim. pikkukeskosia sinne hoitoon)
+ Mikäli kaikki sujuisi hyvin, niin voisi päästä perhehotelliin, joka näyttää viihtyisältä ja ei-sairaalamaiselta (en oikein osaa nukkua sairaaloissa)
- Mikäli olisi mitään ongelmaa synnytyksessä, kuten liiallista verenvuotoa tms, niin huonot mahdollisuudet perhehuoneeseen
- Kohtasin siellä viime raskaudessani huonoa kohtelua kätilöltä sekä yhdeltä lääkäriltä
- Olen lukenut myös huonoja kokemuksia (mutta tietty hyviäkin)
- Mahdollisesti jotain ongelmaa sisäilman kanssa? Tosin niin oli kättärilläkin, kun synnytin siellä 2017

Jonkun verran pelottaa synnytys, koska viimeksi en ehtinyt saada epiduraalia, vaikka pyysin sitä aivan sairaalaan astuttuani saakka, mutta sitä koko ajan venytettiin pidemmälle sekä koska synnytyksen aikana kätilöt vähän nauroivat minulle, kun pidin ääntä kipujeni takia ja minulle tehtiin todella kipeitä ja rajuja tutkimuksia lähes väkisin, jolloin aina itkin paniikissa ja esimerkiksi pudendaalipuudutteen laittaja vaikutti jopa saavan kiksejä kivustani ja mainitsi neulan aina "rusahtavan kivasti seinämän läpi" samalla kun itkin kivusta. Tämän lisäksi olin toivonut, ettei opiskelijat tekisi toimenpiteitä minulle, mutta tätä alettiin samantien kyseenalaistamaan kovasti ja opiskelija alkoi kyselemään vähän vihaisen oloisesti asiasta ja lopulta opiskelijat hoitivat paljonkin  toimenpiteitä, kuten ompelivat alapääni, mikä itseäni hieman pelottikin. Tietenkin heidän pitää saada harjoitella, mutta ihmetyttää, ettei yhtään voida kuunnella synnyttäjän toivomuksia, kun on muutenkin paniikissa ja esikoista synnyttämässä.

Kaikista inhottavinta oli se, että olin erikseen kirjoittanut ylös, etten halua katetria kuin vain pakon edessä. Olin siinä ponnistelujen alussa sanonut, että minulla olisi vähän pissahätä, mutta minulle vain sanottiin, että se vain tuntuu siltä ja kuuluu asiaan, kun vauvan pää painaa siellä alhaalla. Aikaa kului ja lopulta sitä sitten alkoi tulemaan siinä ponnistellessa juuri ennen hoitohenkilökunnan vaihtoa, joten nämäpä sanoivat uusille, että "vähän nyt pissaa tulee, laittakaa katetri", kysymättä minulta mitään ja alkoivat jo etsimään sopivaa katetria. Vaihdon yhteydessä aiempi kätilö naureskeli uudelle kätilölle sen merkiksi, että hän tajuaisi tämän pitäneen minun itkuhuutoani naurettavana. Onneksi uusi kätilö ei reagoinut nauruun mitenkään vaan pysyi asiallisena. Ainoastaan tässä uudessa kätilössä minua vähän ärsytti, että kun sanoin, etten halua katetria että voin itse kokeilla pissata, niin hän lähes näreissään tokaisi, että "no kokeillaan nyt sitten portatiivia, mutta jos et onnistu siihen pissaamaan, niin laitetaan sitten se katetri!". Onneksi onnistuin samantien, niin kuin olin ajatellutkin.

Olin niin kivusta ja koko kokemuksesta tutkimuksineen ja toimenpiteineen shokissa, etten edes itkenyt ilosta, kun näin lapseni ensimmäisen kerran. Meni ylipäätään aikaa, että tajusin lapsen olevan minun. Imetyskään ei lähtenyt käynnistymään ja vauva kuihtui sairaalassa, mutta korvikettakaan ei oltaisi haluttu antaa, minkä sinänsä ymmärrän.

Silloin ajattelin, että ihan ok synnytys, mutta nyt olen tajunnut, että minulla on edelleen vahvoja ajatuksia tuosta koko hommasta ja minun olisi hyvä puhua näistä neuvolassa. Vaikka pelkäänkin, että kokisin samanlaista naistenklinikalla, niin luultavasti silti tulen valitsemaan sen synnytyssairaalakseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti