2019/03/25

Rv 5+0 ajatuksia

Tänään alkoi vasta kuudes viikko, eli hyvin alussa mennään. Sanotaan, että keskenmenon riski laskee 12. raskausviikon jälkeen, eli sinne on vielä saman verran matkaa, mitä raskaus on tällä hetkellä kestänyt (kuukautisista alkaen). Piinaavaa odottamista siis.

On kuitenkin myös sanottu, että sen jälkeen, kun varhaisultrassa on todettu alkion sydämen lyövän, niin keskenmenon riskiprosentti laskee ihan muutamaan.

Itselläni on varhaisultra kahden viikon päästä ja odotan aivan malttamattomana sitä. Pelottaa kamalasti, että kyseessä olisi tuulimuna, eli kohdussa näkyisi vain tyhjä ruskuaispussi. Pelkään myös, että alkio ei olisi lähtenyt kehittymään ja sydän ei löisi tai että se olisi kiinnittynyt kohdun ulkopuolelle. Kamalaa. Miksi mun täytyy koko ajan vaan pelätä kaikkea mahdollista? Ikinä ei ole päivät menneet näin hitaasti kuin nyt!

Minulla ei edelleen ole juurikaan mitään oireita; vatsaa turvottaa, joskus vähän öklöttää, nälkä ja väsyttää ja joskus satunnaisesti muutaman päivän välein vihloo vähän kohdusta. Oireeton raskaus ei kuitenkaan vielä itsessään tarkoita, ettei se voisi olla täysin normaali ja hyvin päättyvä raskaus. En halua siitä ainakaan nyt ottaa itselleni paineita. Pitäisi olla vaan onnellinen, ettei ole pahaa oloa jne.

Vaikeinta tässä odottamisessa on se, että pääsee kertomaan asiasta lopuille lähisukulaisille. En uskalla hiiskuakaan heille asiasta ennen ensimmäistä ultraa.

4 kommenttia:

  1. Ei tuo nyt ihan oireettomalta vaikuta kun luettelit heti perään oireita ;) <3

    Pidetään peukkuja että kaikki on hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, totta! Ehkä sitä on aina se harhakuva, että raskausoireita on vaan ne kunnon oksennusaallot ja kahvin juomattomuus!:D

      Poista
  2. Mulla on aivan samat pelot ja lisäksi pelkään vielä kemiallista, kun on niin alussa. Voi hitto, kun osaisi olla pelkäämättä. Järki sanoo, että pelkäämisessä ei ole mitään järkeä, koska jos menee kesken, menee kesken. Siihen ei pysty kuitenkaan vaikuttamaan. Mutta pelko on vaan niin vahva tunne, että ei sitä noin vain saa loppumaan. Menisipä viikot nopsaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tunne täällä! Niin kauan toivottu ja odotettu, että kamalan suurena pelkona se, että kesken menisi ja alkaisi alusta vuosien yrittäminen... Tuskallista! Olen mennyt hölmönä katsomaan videoita, joissa ultrassa ei näy kuin tyhjä ruskuaispussi tai sydän on lakannut lyömästä. Ei olisi pitänyt, kun se on vaan lisännyt pelkoani. On vieläpä ollut koko ajan kamalan tyhjä olo mahassa ja sen takia pelottaa, ettei ultrassa näkyisi mitään :( Tämän lisäksi samaan aikaan plussannut ystäväni kertoi vastikään testejen alkaneen haaleta ja nyt tulee verta, eli hän sai ilmeisesti keskenmenon. Samalla todella kurja olo sen takia ja pelko omastkain raskaudesta kasvoi taas... Tsemppiä sinne piinaviikkoihin! Toivotaan, että meidän pienillä olisi kaikki hyvin ♥

      Poista