2019/03/09

Inseminaatio vai suoraan icsi?

Tätä kysymystä olen pyöritellyt päässäni nyt useasti. Olen lueskellut kokemuksia ympäri internettiä, punnannut miinuksia ja plussia ja vaikka mitä.

Inseminaatio, eli keinosiemenneys, tapahtuu siten, että miehen pestyjä siittiöitä ruiskutetaan suoraan naisen munasarjaan ovulaatiolle otolliseen aikaan. Tämä voidaan toteuttaa joko luomukiertoon tai lääkkeelliseen kiertoon, jossa naisen ovulaation tapahtumista vahvistetaan (julkisilla useinkaan ei tehdä inssejä luomukiertoon lainkaan). Julkisella maksettavaa tulee lähinnä poliklinikkamaksuista sekä lääkkeistä, eli pääsee yksityistä paljon halvemmalla. Tablettilääkkeet eivät ole aivan yhtä kalliita, mutta pistettävät lääkkeet maksavat jo hurjan paljon enemmän (ilmeisesti voivat olla useamman satasen per lääkepiikki?), jolloin maksettavaa kertyisi ihan hyvä summa. Lääkekatto on tosiaan 600 euron paikkeilla, eli se varmasti tulisi jossain vaiheessa inssejä vastaan. Inssejen onnistumisprosentti kiertoa kohden on alle 37-vuotiailla 10-15 prosenttia. Se tuntuu harmittavan vähäiseltä.

Icsi, eli koeputkihedelmöityksessä, pistäisin itseäni munasoluja kypsyttävällä aineella, kunnes ne sitten suonensisäisten kipulääkkeiden tehostuksella kerättäisiin sopivaan aikaan talteen munasarjasta ultran sekä pitkän neulan avustuksella. Tämä vaihe pelottaa minua icsissä eniten, vaikka moni menee ihan vapaaehtoisestkin hyvää hyvyyttään luovuttamaan munasolujaan niitä tarvitseville. Joka tapauksessa, tämän jälkeen munasolut hedelmöitettäisiin mieheni pestyillä siittiöillä. Tässä meille tehtävässä mikroinjektiossa (icsi) siittiö vietäisiin ohuella neulalla suoraan munasolun seinämän lävitse, munasolun sisään. Ivf:ssä siittiöiden annetaan hedelmöittää munasolu maljassa. Meillä siemennesteen laatu on heikentynyttä, joten hoitomenetelmänä käytettäisiin mikroinjektiota.  Onnistumisprosentin sanotaan olevan jopa 30-55 %. Se on vähintään 15 % ja enintään 45 % suurempi todennäköisyys onnistua kuin inseminaatiossa. Icsin maksu määräytyy myös lähinnä pistettävistä lääkkeistä, jotka ovat monen sadan euron lääkkeitä. Toimenpiteet ja muut ovat julkisella edullisia. Lääkkeissä tulisi kuitenkin pian lääkekatto täyteen ja mikäli munasoluja saataisiin runsaammin kerättyä, voitaisiin muut hedelmöitetyt munasolut pakastaa ja käyttää myöhemmin tarvittaessa. Näin keräystä ei tarvitsisi tehdä uudestaan. Olen ymmärtänyt, että munasoluja istutetaan nykyään vain yksi per kierto, jotta voitaisiin välttää monikkoraskauksia.

Inseminaatio voi siis olla onnistuessaan edullisempi ja siihen ei ole samalla tavalla jonotusta kuin keinoputkihedelmöitykseen. Se on myös kivuttomampi ja ns. "kevyempi hoitomuoto". Onnistumisprosentti on kuitenkin alhaisempi. Inssistä on usein apua, jos esimerkiksi naisen kohdunkaulan lima on siittiöitä tappavampaa sorttia ja muutenkin, kun siittiöt pääsevät suoraan ohittamaan nämä taistotantereet. Siemenneste on myös pesty, eli vain parhaat siimahännät pääsevät suoraan pikakuljetuksella paraatipaikoille.

Inseminaatiota ei useinkaan tehdä, mikäli sperman laatu ei ole riittävän hyvää. Siittiömäärät tuntuvat vaihtelevan eri lähteissä. Ilmeisesti tuo meidän kolme miljoonaa alkaa kuitenkin olemaan siinä rajoilla, että onko inseminaatioon edes kannattavaa lähteä. Onnistumisia on kuitenkin tapahtunut 0,5:nkin miljoonan siittiöillä, mutta se on todella harvinaista. Jotkut sanovat onnistumisprosentin olevan samaa luokkaa kuin normaalissa yhdynnässäkin, eli meillä se olisi todella todella pieni. Olemmehan jo yrittäneet yli puolitoistavuotta luomusti täysin tuloksetta.

Alamme koko ajan kallistumaan enemmän siihen, että kun tulokset ovat tulleet ja sovimme jatkosta, niin pyytäisimme päästä heti icsi-jonoon ja skippaamme kokonaan inseminaatiot. Tällä hetkellä ne tuntuvat turhalta rahan sekä ajan haaskaukselta. Keinoputkihedelmöityksessä jonot ovat pitkät (voivat olla yli puolikin vuotta), mutta sitä suuremmalla syyllä tuntuu, että jonoon olisi hyvä mennä mahdollisimman pian tässä tilanteessa, kun siemenneste on heikkolaatuista. Siittiöt tosiaan liikkuvat enemmän kuin ennen, mutta määrä on todella vähäinen ja pesun jälkeen se olisi varmaankin vielä vähäisempi.

Olen katsonut aika paljon icsi-videoita youtubesta ja lukenut kokemuksia. En kovinkaan paljon pelkää niiden aloitusta tai edes henkistä kuormaa, joka hoidoista seuraisi. Olen kyllä valmis kaikkeen. Mitä tahansa tulevan lapseni eteen olen ainakin valmis yrittämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti