2019/11/25

Täyden kympin synnytyskokemus

Minulle tosiaan sanottiin viime perjantaina rv 40+1, että voisin mennä haluamalleni synnytyssairaalalle klo 15, jolloin katsotaan näytteet (streptokokki, joka minulla oli viimeksi positiivinen raskaudessa), otetaan käyrät ja muut. Söimme rauhassa noin kello 11 jälkeen, kun supistukset alkoivat yhtäkkiä syödessäni säännöllistymään. Supistuksia tuli tuolloin tasaisesti koko ajan kuuden minuutin välein. Mies, äitini ja mummini hokivat, etttä soita nyt sinne synnärille, ettei jouduta täällä synnyttämään. Itse en kokenut supistuksia kovinkaan kipeinä, joten join rauhassa pirtelöä ja sanoin, että kohta kohta.

Lopulta menin painostuksesta soittamaan synnärille, muttta puhelimessa oli todella tympeä nainen. Hän sanoi, että heillä on nyt ruuhkaa ja mene muualle synnyttämään. Yritin sanoa, että minulle luvattiin, että voin tulla sinne klo 15:ksi, mutta ei, ei hän nyt voi luvata kuitenkaan, että voin mennä sinne silloinkaan. Kihisin raivosta.

Minulla on viime raskauden käynneiltä todella huonoja kokemuksia Naistenklinikalta ja olen myös kuullut muilta ikäviä kertomuksia. En siis halunnut sinne lainkaan ja ajatuksissani olin varma, että joudun siellä monen äidin kanssa samaan huoneeseen, koska kuulemani mukaan perhepesähotelliin on vaikea päästä ja pääsy sinne estyy, jos tulee pientäkään ongelmaa. Soitin sinne kuitenkin lopulta ja sanottiin, että tule klo 15-16 välillä.

Lopulta lähdimme muiden painostuksesta ajamaan sinne jo kahden jälkeen. Äiti jäi mummin ja esikoisemme kanssa etsimään autolle paikkaa, kun lähdimme mieheni kanssa kävelemään kohti Naistenklinikkaa. Menimme sopimuksen mukaan hakemaan päivystyspuolen vuoronumeron. Todella mukava kätilö ottikin meidät vastaan ja vei läheiseen huoneeseen käyrille ja tutkimuksiin. Tällöin olin 3 cm auki.

Katsoimme käyriltä supistusten nousua ja laskua. Ne alkoivat koko ajan tuntumaan vähän aiempaa pahemmilta, mutta ei mahdottomilta. Kätilö palasi ja sanoi, että näytteen tuloksiin menee noin 1-1,5 tuntia. Hän ehdotti meille kävelylenkkiä tai vaikka kanttiinissa käyntiä supistusten vauhdittamiseksi. Päätimme lähteä ulos kävelylle. Kävelimme pimeydessä Naistenklinikkaa ympäri. Välillä tukeuduin aitaa tms. vasten, kun supistus teki hieman kipeää. Niitä tuli myös koko ajan tiheämmin. Palasimme sen takia pian synnytyssairaalaan ja kävimme vielä kanttiinissa pyörähtämässä. Päätimme silti lähteä takaisin huoneeseen, koska supistukset olivat jo tuntuvia ja tiheitä.

Kello oli tällöin 16.30. Kätilö tuli kertomaan, että streptokokkinäyte oli positiivinen ja täytyy laittaa antibiootit. Itse nojailin kaappeja vasten ja painelin selkääni supistusten tullessa, koska se tuntui auttavan. Olin kertonut, etten viimeksi ehtinyt saamaan epiduraalia, mutta tämä kätilö sanoi, että nyt varmsitetaan että minä saan sen ja saan heti kun haluan, mutta ihan vielä sitä ei voinut laittaa.

Lähdimme synnytyssaliin. Matkalla supisteli jo aika ikävästi. Huoneessa minulle laitettiin käyrät kiinni ja lisäksi sain toivomani tens-laitteen selkään. Minun supistukset tuntuivat aika paljon selässä, joten kova värinä supisten aikana selässä auttoi aivan kamalasti! Seisoin koko tuon ajan nojaten välillä sairaalasänkyyn. Supistusten aikana hengittelin syvään, kuvittelin olevani kaarnapala eteenpäin kuljettavassa valtameressä sekä mietin supistuksia verenpainemittarina, joka välillä puristaa ja sitten kuitenkin hellittää. En huutanut tai itkenyt, hengittelin vain syvään ja keskityin tens-laitteen käyttöön.

Olin neljä senttiä auki. Supistukset olivat aika tiheitä ja kipeitä, mutta tens-laitteen kanssa vielä pärjäsin niiden kanssa. Kätilö kysyi, haluanko nyt epiduraalin. Ensin mietin, olisinko sanonut haluavani vielä jatkaa tenssillä, mutta sanoin kuitenkin kyllä, koska halusin ehtiä sen saamaan. Sain käydä vielä pissalla, mutta sen jälkeen kätilö alkaisi pesemään selkääni epiä varten. Tässä vaiheessa minulla oli ollut jo antibioottitippa hetken aikaa kiinni.

Anestesialääkäri tuli huoneeseen. Hän tarkisti selkäni ja pyysi minut kuitenkin kyljeltä istumaan. Jouduin siis olemaan ilman tenssiä tässä vaiheessa. Kätilö puhdisti selkäni ja auttoi oikeaan asentoon. Supistuksia tuli ikävästi ja otin niitä varten ilokaasua. Se teki todella hassun olon. Lopulta lääkäri laittoi selkään puudutteen. Kun hän alkoi laittaa epiduraalia, minua supisti mahasta todella kovasti. Oli kova työ, että sain pidettyä itseni täysin liikkumatta. Mietin kuitenkin, että kohta helpottaa ja se on pakko kestää.

Yhtäkkiä epi olikin paikoillaan ja sain mennä kyljelleni. Odotellessani epin vaikutusta otin ilokaasua kipuihin. Kestin supistukset hyvin, kun mietin, että kohta olo helpottuu. Noin 20 minuutin päästä olo alkoikin helpottua. Kerroin kätilölle, etten viime synnytyksessä tuntenut ollenkaan ponnistuksen tarvetta. Nyt sanoin, että supistukset tuntuu lähinnä pissahätänä ja kuin joku koittaisi jo tulla ulos alhaalta. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi, ettei ihme, koska olin 9 cm auki ja reunaa oli jäljellä ihan vähän. En meinannut uskoa korviani, koska en ollut vielä tuntenut lainkaan "kunnon kipua". Olin vain naureskellut supistusvälit ja hengitellyt supistukset lävitse vaivattomasti. Tutkimuksen jälkeen ulos ryöpsähti vihreät lapsivedet, jotka kastelivat sukkanikin. Kätilö kattoi heti perään vielä uudestaan tilannetta ja sanoi, että reuna katosikin jo, eli aloita vaan ponnistamaan sittenkin.

Sain alkaa ponnistamaan kyljelleni tukien itse omaa jalkaani. Viimeksi kylkiasento ei onnistunut, koska kätilö ja opiskelija pitivät jalkaani ja se meni aina jotenkin "sijoiltaan" mikä sattui. Nyt ponnistelin rauhassa itsekseni ilman kenenkään kosketusta. Jalkojen väliin sain sellaisen puhallettavan "pähkinän", jonka ansiosta jalkani saivat levätä.

Paineen tunne kuitenkin kasvoi ja tuli tunne, että nyt on pakko ponnistaa! Ponnistelin koko ajan enemmän ja kovemmin. Lopulta alkoi tuntua, että valtava kakka tulisi ulos ja pelkäsin ponnistaa loppuun. Kätilö kuitenkin rohkaisi nyt ponnistamaan todella lujasti, että se on sitten ohitse! Se tuntui haastavalta ja siltä, että ulos oikeasti tulisi vain kakka eikä vauvaa. Tunne oli kiristävä ja alkoi yhtäkkiä. En halunnut kuitenkaan antaa pään valua takaisin sisään, joten ponnistin kaikin voimin tuntemuksista välittämättä. Yhtäkkiä pää olikin ulkona. Kätilö sanoi, että seuraavalla supistuksella ponnista olkapäät ulos. Se oli taas ponnistuksen epämukavin vaihe ja aiheuttaa itselläni tunteen, että virtaputki repeäisi. Tunne on kuitenkin hyvin nopeasti ohi ja vauva oli ulkona kello 18.05 eli kolme tuntia synnärille menostamme. Ponnistusvaihe kesti alle 10 minuuttia.

Vauva sai 9 pistettä. Istukka valahti ilman mitään kipua ulos yhdellä ponnistuksella, oli täysin ehjä jne. Kohtu oli heti supistunut hyvin. Kätilö laittoi puudutasainetta alapäähän ja sanoi, että katsoo nyt, pitääkö ommella, mutta kuulemma ei ollut tällä kertaa mitään ommeltavaa. Miten hienoa! Olo oli mitä mahtavin. Ei lainkaan sellaista kipua, mitä ei kestäisi, todella ihana ja tsemppaava kätilö, toiveitani kuunneltiin ja nopea ponnistus, joka tuntui lähinnä kakkaamiselta. Lopulta ei siis edes ommeltavaa ja pystyin heti istumaan aivan normaalisti ilman tyynyjä tai toisen pakaran nostamista (niin kuin viimeksi oli).

Imetin vauvaa, kävin sen jälkeen suihkussa ja sitten saimmekin iltapalaa mieheni kanssa. Jossain vaiheessa vauva mitattiin ja hän oli 50 cm ja 3276 g. Ihana tyttövauva ♥ Kätilö oli mahtava ja kehui minua miehelleni ja muille kätilöille. Hän sanoi, että "sulla on upea vaimo" ja lähtiessämme että "tule vielä uudestaan synnyttämään, täydellinen synnytys, näitä haluamme!". Niin hyvä olo viime kertaisen kamalan synnytyksen jälkeen.

Kätilö sanoi aina ennen mitään tutkimuksia, että "nyt minä kosketan sinua", kuunteli, tsemppasi ja oli muutenkin huippu. Se teki synnytyskestä mukavaa. Sanoinkin heti vauvan synnyttyä, että voisin koska vain synnyttää uudestaan, vaikka heti!

Vauvalle tehtiin testejä ja katsottiin, pystynkö käymään pissalla. Kaikki oli ok ja pääsisimme perhepesähotelliin, kun kuusi tuntia synnytyksestä oli mennyt. Kello 12.15 taksikuski hakikin meidät ja lähdimme parinsadan metrin päähän hotelliin.

Hotellilla käytimme omia vaatteitamme. Mies haki minulle aina ruoat alakerran ravintolasta ja itse söi milloin mitäkin. Myös vauva käytti hotellilla omia vaatteitaan.

Yöt olivat risaisia, koska en saaanut unta. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Huone oli kuitenkin upea ja hotellimainen nimenomaan. Kätilöt olivat lähellä ja ruoka hyvää. Hoitajat olivat myös kaikki ihania tuolla. Imetyksen kanssa tuli tosiaan taas ongelmia ja se ahdisti hieman. Meillä kävi myös sukulaiset lauantaina kylässä.

Sunnuntaina pääsimme illasta kotiin ja äiti haki meidät esikoisemme kanssa. Olemme nyt olleet yön vauvan kanssa kotona ja kaikki on mennyt hyvin. Olemme tosin antaneet vauvalle jo korviketta, mutta se on meille paras ratkaisu. Itselläni on selvästi kehittymättömyyttä rinnoissa, joten näin on paras.

Nyt vauvakupla jatkukoon. Olemme saaneet ihanan, rauhallisen ja suloisen tyttären.

15 kommenttia:

  1. Paljon onnea tyttövauvasta <3 Niin ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja että synnytyksestä jäin niin positiivinen fiilis tällä kertaa. Nyt vain täysin rinnoin nauttimaan vauva-arjesta! <3

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon! :) Pakko sanoa, että kun luen tätä sinun blogiasi, tuntuu melkein kuin lukisin omaa tekstiäni vaikka en blogia itse kirjoitakaan. Meillä on mennyt kaikki todella paljon samalla tavalla, sillä erotuksella että minulla myös ensimmäinen synnytys oli kympin synnytyskokemus. Meidän tyttövauva syntyi reilu kuukausi sitten, ja esikoinen on nyt 4-vuotias poika. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) No on kyllä! Miten teillä on lähtenyt arki pyörimään?

      Poista
    2. Meillä sujuu arki ihan mukavasti, vauva on hyvin rauhallinen ja ns. "perustyytyväinen" Itkuisuuskausi oli tuossa parin viikon jälkeen ja painottui etenkin iltoihin, mutta sekin on jo mennyt ohi. Esikoisella oli tietysti myös aluksi omat haasteensa sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta nyt menee jo aika mukavasti senkin suhteen. Ai niin, ollaanhan me valitettavasti jo yksi RS-viruskin käyty sairastamassa Jorvissa tytön kanssa, mutta onneksi siitäkin on nyt selvitty.

      Poista
    3. Eikä, teillä on ollut rankka alku! Onneksi selvisitte siitä kuitenkin ja arki voi taas jatkua! Itse olen pelännyt tuota rs-virusta kuin ruttoa :( Meillä tuntuu yhä painottuvan itkut iltaan.

      Poista
  3. Paljon onnea! Kiva, kuulla, että synnytys voi mennä noin kivasti🙂

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että kaikki meni noinkin hienosti ja "vaivattomasti", oli siis selkeästi ammattilaiset siellä auttamassa, aidosti välittämässä ja tukemassa. Onnea pienokaisen johdosta ja mukavaa vauva-arkea koko perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, henkilökunta oli aivan ihanaa ja asiantuntevaa ♥

      Poista
  5. Onnea! <3 Kuulostaa kyllä "hyvältä" synnytykseltä, näitä kertomuksia on aina kiva lukea :)

    VastaaPoista
  6. Aiotko vielä kirjoitella blogia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pyrin, etenkin kun vauva hitusen vanhempi ja ehtii paremmin, niin pystyy jakamaan paremmin kuulumisia! ^^

      Poista
  7. Onnea tytöstä, näin jälkikäteen! Tuttu myös on pian lähdössä synnyttämään. Mukana hetkessä eletään täältä meidän suunnalta. Taksin myös aikovat tilata sitten, kun sairaalasta lähtevät. Vauvakupla on ihanaa aikaa.
    https://www.kouvolantaksijuhanuutinen.fi/taksipalvelut

    VastaaPoista